4. marraskuuta 2012

tutkiva katse


''niin siinä kävisi,
mutta minä se vaan loruilen.''

 


kaikkeen löytyy olevinaan ratkaisu.

hiljaisuuteen musiikki
pimeään valo
ahdistukseen tanssiminen
lihaksiin hieronta
uupumiseen kahvi
kylmyyteen toinen
sairauksiin lääkkeet
ahdistukseen alkoholi

levoton mieli kaipaa suuntiin.

on ollut kovin virkistävää ja vaihtelua tämä koulu + työ -yhdistelmä. tanssinopettajana toimiminen on ollut yllättävän rankkaa, mutta palkitsevaa.

parasta on seurata, kuinka oppilaat kehittyvät. tulen kovin onnelliseksi, kun saan opettaa, jakaa, rohkaista sekä kannustaa.

tanssijan töitä ei kumminkaan tanssinopettajan hommat voita. 
tykkään esiintyä, piiskata itseäni, en muita.


tyhjät viikonloput on kyllä parasta.
aikaa olla, olla olematta, nähdä kavereita, nukkua eikä ole mitään mitä pitäisi suorittamalla suorittaa,
 paitsi ehkä pestä hampaat ja keittää liikaa kahvia.


onneksi olen löytänyt toisen nörtin rinnalleni.


viini on vähän liiankin hyvää.


tykkään käydä ulkona.
mutta, jokin mättää ja pahasti.

en pidä siitä, kuinka ihmiset käyttäytyvät baarissa, humalassa, you name it.

en ole koskaan pitänyt tai tule pitämään tai hyväksymään, kun tuntematon ihminen koskee tai tulee liian lähelle. erityisesti miesten kohdalla.

tulee hetkiä, kun happi loppuu ja ahdistus iskee - ihmiset ovat todella epäkunnioittavia sekä päällekäyviä.

olo on usein kuin esineellä, jota saa kosketella. raivostuttavinta on käsitys, kuinka torjuminen tai kieltäytyminen on kuulemma ilkeää, ylpeää.

rrggghdfsajfhqwi847! joo, minä ainakin annan opetuksen joka ikinen kerta, kun joku rikkoo koskemattomuuden rajoja.

 
ah, sunnuntai.

 
tunnen sen muutoksen.             tyhjyys


irtautuminen


tämä sivu elämässä rieponut ja repinyt liian pitkään.
toisaalta kasannut ja korjannut.

 loppuuko tämä tähän vai onko vielä jotain?

28. lokakuuta 2012

aamuihminen



päivät kuluu tanssien, koulussa sekä töissä.

tässä aamufiilistely, ennenkuin tanssitunnit alkoivat.

aina ne liikkeet täydentävät sanoja. pahus.



tänään oli hyvä päivä. kai.
nyt keitän teetä.

27. lokakuuta 2012

juuri kun luulin




pysäyttäkää tämä aika


en tahdo kasvaa vielä


tahdon unohdella asioita
olla ottamatta tästä hajoavasta, pirstaloituneesta mielestä vastuuta.

 

olen täynnä tunnetta, mutta mitä?


perun puheeni syksystä.
en tykkää siitä enää.


 kahvin suurkulutus jatkukoon. 





 kun oppisin hallitsemaan
näitä kirjavia ajatuksia.
löytämään tilan, missä ajatukset voisin sulkea pois.

(vaikka todellisuudessa siitä taidosta täytyisi päästä eroon)


onnekseni siellä on paljon hyvääkin jäljellä
 joka saa liikkeelle.


Juuri kun luulen jotain löytyneen,
löytyy jotain syvempää ja syvemmältä
palasia loksahtaa, pelottaa.

jotain järjestyy,
päivä päivältä viikko viikolta
 vuosi vuodelta

 tahdon uskoa niin.

rakasta baletinopettajaani lainatakseni: 
 ''jos on luontainen piruettien pyörijä, ei pidä miettiä tekniikkaa ollenkaan, pyöriä vain menemään, muuten liika ajattelu pilaa ne piruetit.''