27. lokakuuta 2012

juuri kun luulin




pysäyttäkää tämä aika


en tahdo kasvaa vielä


tahdon unohdella asioita
olla ottamatta tästä hajoavasta, pirstaloituneesta mielestä vastuuta.

 

olen täynnä tunnetta, mutta mitä?


perun puheeni syksystä.
en tykkää siitä enää.


 kahvin suurkulutus jatkukoon. 





 kun oppisin hallitsemaan
näitä kirjavia ajatuksia.
löytämään tilan, missä ajatukset voisin sulkea pois.

(vaikka todellisuudessa siitä taidosta täytyisi päästä eroon)


onnekseni siellä on paljon hyvääkin jäljellä
 joka saa liikkeelle.


Juuri kun luulen jotain löytyneen,
löytyy jotain syvempää ja syvemmältä
palasia loksahtaa, pelottaa.

jotain järjestyy,
päivä päivältä viikko viikolta
 vuosi vuodelta

 tahdon uskoa niin.

rakasta baletinopettajaani lainatakseni: 
 ''jos on luontainen piruettien pyörijä, ei pidä miettiä tekniikkaa ollenkaan, pyöriä vain menemään, muuten liika ajattelu pilaa ne piruetit.''


10 kommenttia:

  1. Kuka osaa ottaa näin hienoja kuvia? Kuvaileeko sun mies näitä? Onko se valokuvaaja/harrastaa valokuvausta? Vai otatko itselaukaisimella, jossa on jalusta? Kateus käy näitä kuvia katsellessa..
    Minua ärsyttää kun mielessäni ajattelen millaisia kuvia haluaisin. Itse en vain osaa niitä toteuttaa ja jos olisi mahdollisuus niin mieheni ei osaa ottaa kuvia vaikka kuinka olen yrittänyt opettaa! :-( nyyhkäisy.

    Onko sinulla tatuointeja? Jos on niin haluaisitko kuvata niitä tänne?

    Elämäsi näyttää kiireettömältä. Tuon tunteen minäkin haluan. Kiireettömän olotilan. Voit vain mennä miten itse haluat katsomatta kelloa. Kirottu kello. Tulee elettyä niin kellon mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! :-)
      Kuvailen itse jalustan ja kaukosäätimen avustamana ja puolet kuvista ottaa valokuvaaja poikaystäväni.
      Hmm, no, hienoahan on jo, että ideoita ja inspiraatiota löytyy, rohkeasti vaan kamera käteen ja kokeilemaan kaikkea! Sitä kautta sitä keksii kaikenlaista uutta, oppii näkemään mikä toimii ja mikä ei!

      Ei ole tatuointeja, mutta tuolla kalenterin välissä pilkottaa paperi, johon oon piirtänyt ensimmäisen tulevan kuvan, joka tulee selkääni, äkkiä tahtoisin sen jo kehooni!

      Kiireettömyydestä, mietin että postaanko ''turhat'' kuvat ja kirjoitan ajatusten virtaa vai postaanko kuvia töistä ja koulusta, ja kerron tylsästi kuulumisia, eli juoksua töihin, juoksua kouluun, niin kummasti päädyin tuohon fiilistelyyn, tää on vaan sellanen.. aivot narikkaat paikka, jonne puran itseäni :)
      Vaalin kiireettömyyttä kyllä kieltämättä paljon elämääni silloin tällöin, ''omaalomaa''.
      Oon vähän tällänen, haahuilija! Mutta silti todella todella napakka ja ahkera :)

      Poista
  2. Mun pitäis ehkä olla liian nuori välittämään tollasista syvällisyyksistä, mutta apua taisin rakastua noihin kuviin ja teksteihin..;) ihana toi viiminen lause ja koko postaus on jotenkin vaan niin tunnelmallinen (;(;

    VastaaPoista
  3. Löysin tän blogin ihan sattumalta (sun nimi varmaan vaikutti asiaan), mutta tää vei kyllä jalat alta ihan kokonaan. Aivan mieletön, niin teksteiltään kuin kuviltaankin! :)

    VastaaPoista
  4. Siis wau, oot ihan mielettömän kuvauksellinen! Jokasessa postauksessa on vähintään yks kuva, jonka kohdalle oikein pysähdyn ja mietin et WAU! Tässä postauksessa iski etenkin toi "leopardikuva" :D Ottaispa joku mustakin noin hienoja kuvia! :)
    Oon jo jonkun aikaa lukenu blogias ja ajattelin ensin, et oot niin paljon nuorempi kun mä, enkä kuitenkaan pysty samaistuun suhun, mut jotenki jäin vaan koukkuun. Ja täytyy sanoo et oot todella mukavan ja fiksun olonen. Näin sut joskus kesällä kaupungillakin ja vaikutit niin onnelliselta :)Oon niin kade noista sun unelmista! Olisinpa mäki noin päämäärätietoinen ja rohkea tavoittelemaan unelmiani ja vielä noin nuorena... :)
    Terkuin, kaimasi ;)
    Terkuin, kaimasi :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos kovasti...! :)
    Kiva kuulla, että vieläkin luet ikäerosta huolimatta.
    Nähnyt minua kesällä.. onnellisena.. HYVIN MAHDOLLISTA! :-)
    Yritän parhaani mukaan pitää pään pystyssä ja lannistumatta suunnistaa kohti unelmia. Vaikka raskasta joskus onkin, luovutus käy mielessä, mutta itsepäisyys, kunnianhimo, rohkeus ja määrätietoisuus pitää miut tiellä, jota kuljen.

    Terkut takaisin, kaima! ;-)

    VastaaPoista

don't ask me about wellness