22. syyskuuta 2013

Ei elämä saa viemäriin valua


Lähdin pian
ja
lähelle merta kävelin
epätasaisille
koville kallioille.
 

Kun istuin
oli
uutta tuulta
jotain uutta,
olen aina halunnut asua
lähellä merta.


Ajattelin meitä
vastaanottavia katuja
sopeutumista
uudelleen muotoutumista.

Sinä tunnet
pulssin
luomet, kaaret
minun
synkät salaisuudet
ja
haaveet suuret
tiedät paljon
kaiken
enemmän
kuin kukaan muu.


Halusin pois
sinne
missä taivas viimeisenä punertaa
jäädä odottamaan
omin silmin näkemään
kun kuu muuttaa muotoaan
terävästä
pehmeän pyöreäksi
kokonaiseksi.


Ymmärtää 
mistä kaikesta on kyse
täydeksi muuttumisesta
puolikkaaksi kutistumisesta
terävästä pehmeäksi
ja takaisin.


Kun kotiin palasin
ei kaduilla
ketään vastaan kävellyt 
yhtäkkiä
olin täynnä mahdollisuuksia
niitä
joihin itseni hukutan
kukaan ei minua tunnista
ei siellä
tai täällä
eikä nurkan takana.

 
Yritin nukkua
selkä päin sinua
mutta
ikkunasta kuulen
kuinka puiden lehdet
syystuulessa kahisee.

 
Kun lopulta irtoaa
ne ilmassa purjehtii
myrskyyn ajautuu
mutta lopulta kuitenkin
maahan laskeutuu.


olen ajoittain
kuin pieni purjevene
keskellä avomerta
sen 
purjeet
tuulta ottaa
kuin
sisukas merimies
suustaan
että luonteeltaan
vaikka
myrskyn silmässä
 paatin ankkuroin
ja pysyn siinä.

Jokainen aamu, voisi alkaa aina yhtä kauniina. 
Kahvia taas varpailleni läikyttäisin,
kun ulos tuijottamaan jäisin.


Uuteen kotikaupunkiin Helsinkiin, on tullut tutustuttua yllättävällä vauhdilla. Eri paikkoihin juokseminen, kynän, paperin ja kameran kanssa, on arkipäivää. Helsinki Design Week, toimi koulussa viikon teemana. Ja sehän ei tätä kulttuurista kiinnostunutta tyttö haitannut lainkaan!
ja siksi tätä tyttöä,
ei ole paljon näkynytkään.


Upeita näyttelyitä, vaatteita, teoksia ja suunnittelijoita. Päivän päätteeksi aina kynä käteen ja artikkelia kirjoittamaan!

Kiire. KIIRE. 
no, ei se mitään,
ei se elämä minnekkään karkaa.


Pienenä olin se tyttö,
joka yksin keppejä keräili
pieniksi pinoiksi
omia lauluja hyräillen
maailman pois sulkien.

 
Joskus taas se,
kuka taukoamatta puhui
napaa naapureille näytti
videokameralle tunteja lauloi
pöydän päällä hyppi
ja nauroi. 


Kun jonkin aikaa
(kauan)
on suhrannut omia juttuja
ollut
haahuillut
tutut ihmiset ympärillä
elänyt sellaista luomisvaihetta
ei tiedä mikä päivä on
tai missä kello on.

...
on ollut raskainta,
tässä kaikessa uudessa
elämän muotoutumisessa
koulussa
uusissa ihmisissä ympärillä
kiireessä
 ...
jatkuva sosiaalisuus.


sosiaalisena, avoimena ihmisenä
pitkään luulin
koneistostani vian löytyvän
miksi nämä tilanteet uuvuttavat
kunnes tajusin
olevani 
kaappi-introvertti,
jonka sisältä löytyy ekstrovertti
joka ei kauaa viihdy päivänvalossa,
kuitenkaan. 


Nämä kaikki päivät . . .
Uudet ihmiset ja uusi kaupunki. Tuntemattomaan heittäytyminen. Uuden oppiminen. Virheiden hyväksyminen. Eteenpäin meneminen. Avoimena oleminen. 


Sai minut tajuamaan,
miten elämässä,
kannattaa ottaa riskejä.


uskoo siihen,
mitä tekee
idkuva
 
tekee sitä, 
mistä nauttii


pyrkii siihen,
mistä unelmoi
Vaikka
tutulta kuulostaakin
selkeältä elämänohjeelta
useimmiten
tuntuu se kuitenkin
mahdottomalta.


Elämä ei valu viemäriin
kun  
tulpan laittaa
antaa altaan täyttyä
ja kelluu siinä,




kuin onnellinen kumiankka.




12 kommenttia:

  1. Upea teksti, joka oli niin totta kuin jokin voi olla. Varsinkin ihana tuo viimeinen 'kappale'. :)

    VastaaPoista
  2. Kaunista tekstiä jälleen :) upeat kuvat myös!

    VastaaPoista
  3. nää tekstit vaan pistää niin ajattelemaan! ihanaa <3
    ps. sinulla on samanlainen huivi ku minulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuo on aina parasta kuulla,
      kiitos <3

      Poista
  4. Nämä sun postaukset on ihan uskomattomia! Niin upeita kuvia ja nuo tekstit<3

    VastaaPoista

don't ask me about wellness