4. syyskuuta 2013

Ethän koskaan katoa



Kävelin läpi kaupungin
pikkukiviä potkin
kiertoreittejä
etten
koskaan saapuisi perille.



Kuuntelin
sitä samaa kappaletta
tuntien sitä samaa
kuin silloin
kun samoja asioita kohtaa
ne tunnistaa.

Tunnistan 
äänet merestä
pään sisältä
milloin on hyvä.


Kääriydyin pulleaan kaulahuiviini
ja miulla on niin hyvä olla. 


Taidan olla valmis,

hyvästelemään kesän.

Mitä tapahtui viime kesänä?
No
...
mie kerron.

Sain otteen unelmasta.


Valmistuin tanssijaksi.


 Oli juhlat, miun näköiset.


Opinnäytetyöni 
''Kosketusetäisyydellä'' 
oli aika tuoda lavalle viimeistä kertaa.
Rakkaille ihmisille esiintyminen on kaikista vaikeinta,
koska mukana on niin aitoa tunnetta.
Kyyneleet tirskahti silmistäni, kun valot pois lavalta himmeni.
Lavalle palatessani kiittämään, 
oli hiljaista.
Ei huutoa, puheensorinaa, 
vain 
keveä hiljaisuus. 
Kyyneleet eturivin ystävien, takarivin mummon, keskirivin perheen kasvoilla,
liikuttaa. lävitsee.


En unohda sitä päivää,
 koskaan.


Ennen juhlia, kuulin päässeeni toimittaja-koulutukseen.


Unohtumaton kesätyö muumimammana, titi-uuna ja näkymättömänä ninninä tanssien. 


 Ja varmasti myös kuumin. Ei oo helppoo olla muumi.


Ostin itselleni kukkia, jotta tajuaisin kaiken olevan ohi, antaakseni luvan iloita.


Annoin vapaudelle kaiken.


Nostin varpaat kohti kattoa, ja unohdin mitä olin tekemässä.
 

Joskus painaa olo pieni ja mitätön. 
 

Tunteita kasaan tanssin.


Kun taas joskus, minussa asuu mahdollisuus.

 

Annan kaiken mennä, tuulen viemänä, pahat mukana.


Jos oikein kurkottaa, voi ylettää.

 
 
Yhteenkuuluvuutta.

.

Tein yöllisiä kävelyitä ja mietin suuria.


Katselin taivaalle etsien vastauksia.


Kanssasi tunteita suuria, kallion kovia.


Yksi riittää saavutuksiin, muttei lentäviin ajatuksiin.


Sinä jätit viestejä, joita en pois korjannut.


Lempeä hyväksyvää, tumman ahdistavaa
kontrasteja, 
taivaalla ja mielessä.


Mietin salaa, miltä tuntuisi asua samojen seinien sisällä.


Makasit vierelläni, ihan hiljaa
ja minä
hyräilin melodiaa.


Joskus vakavasti mietin, voiko onnellisuutta ankkuroida.


Heiluteltiin varpaita ja juteltiin kaikesta.


Sinä upea, todistit, kuinka unelmat voi toteutua. 
 

Pyysin, ethän koskaan katoa.


Hymyilin paljon, unohtaen lohjenneen etuhampaan.


Ei neonvärit, vaan beatlesit.


Te ette muutu, te ette katoa, teidän kanssa on ainutlaatuista.


 Hienointa luomista pitkään aikaan tanssivideon merkeissä.
  


''Minua painaa muiden ihmisten paino. 
Se tulee sisään kylkiluista. Vuotaa luihin ja ytimiin.''


Yritin olla tasaisesti ajelehtiva pilvi, ei, en onnistunut. 


Tallustelin kotiin aamuyöstä vinkuheinä varpaideni välissä.


On opittava, kuinka sateella tanssitaan, ettei vain odota myrskyn ohi menevän.


Veliseni, meistä tuli jotain, mitä olin aina toivonut.


Katselin merelle, todella pitkälle.

  
Paljastin sinulle, minun syvimmän salaisuuteni.


Join punaviiniä.


Ja kirjoitin paljon.


Haaveilin Pariisista.



En solminut kengännauhoja.

 

Teidän hymynne, on kauneinta mitä tiedän.


Kävin siellä, missä unelmat joskus syntyivät.


Siellä oli kaikki ennallaan ja uusia unelmia.

 

Läpi surullisen mursertavien hetkien, suurien kysymysmerkkien, tultiin lopulta päätökseen
ettei meitä voi eroittaa.


Ja niin me lähdettiin, yhdessä helsinkiin.
 

Valmis kaikkeen, yhteiseen tulevaisuuteen.


Katselin, mitä taakseni jätän. Kaiken sen, mistä kaikki oikeasti alkoi.


Valmis lähtemään, silti vaikeaa on irroittaa.




Herkkä muutoksista häikäistyy.


 En kuitenkaan pelkää, rohkea antaa mennä vaan.


Tahdoin maailman ajan hetkeksi pysäyttää.


Mutta kun aamuyöt alkoivat pimenemään,
tiesin olevan aika lähteä.


Jätin Tampereelle haikeat hyvästit.


Ihan hullun haikeaa
katsoa hetkiä onnellisia
havahtua
hetkiin menneisiin.

Jo puolessa välissä kuvavirtaa,
itkun paine täytti kurkunpään
se juuttui kitalakeen
kunnes
annoin sen tulla.
 

Ikävä
omaa pientä keittiötä
torin porkkanoita
pitkiä aamuja
loputtomia lauseita
päättymättömiä päiviä
ja sinua.


On jälleen
puhdasta
valmiina seuraavaan virtaan
talveen
kevääseen
kesään
kaikkeen
mitä on tullakseen.

En nähnyt varjoja takanani,
kun katoin kohti aurinkoa.



Nyt makaan täällä,


 elämän päällä.


Eteenpäin meen, kohti sitä mitä suunnitelmissa.




Tahdon tehdä jotain,


millä on merkitystä




32 kommenttia:

  1. Kaunista, upeaa, uskomatonta. Oot ihan mieletön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..
      Sanaton anni, osaa vain kiittää.
      kiitos..!
      <3

      Poista
  2. Ah aloin itkeä ku luin tätä ;__; niin herkkää, ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanaa herättää tunteita, vaikka itkettäminen ei lempparipuuhaa olekkaan, tietenkään.
      kiitos!
      :')

      Poista
  3. Aivan ihana postaus ja todella upeita kuvia! :-)

    http://annnesii.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. ei varmaankaan sais tai vois sanoa näin ihmiselle jota ei tunne, mutta oikeesti ei hitto rakastan sua!! wau oot niin upee ja inspiroiva. haluisin halata sua n y t!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. saa tulla halaamaan, voisin samalla kiittää, näistä kauniista sanoista <3

      Poista
  5. Niin kauniisti kirjoitettu<3

    VastaaPoista
  6. Aivan HENKEÄSALPAAVIA kuvia <3 Ja herraisä olet kaunis!


    ❤: http://kehvelijehnakas.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VOI. kiitos ihan mielettömästi .. :)

      Poista
  7. sä inspiroit mua!
    sun sanoista saa paljon voimaa ja ajateltavaa
    kiitos <3

    VastaaPoista
  8. Ihana postaus ja uskomattoman kauniita kuvii & sanoja : ) Ai että ♥

    VastaaPoista
  9. Mii loov juu!
    -Pupu
    <3

    VastaaPoista
  10. Ihanaa Anni, oon ylpeä siusta! :)

    -Isos minna

    VastaaPoista
  11. vitsi on ihana ja sielukas blogi:) ja kaunista tarinaa elämän koukeroista.

    http://annisofia-asa.blogspot.fi

    VastaaPoista
  12. Ihana tunteita herättävä blogi :) Ja miten kauniita kuvia....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos tuhannesti. kiitos että kerroit <3

      Poista
  13. Amazing post!
    http://ifiimb.blogspot.com.es/

    VastaaPoista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi