2. lokakuuta 2013

Pidätkö kun tanssin


Mihin minä jäinkään...
niin,
siihen syksyyn.


Tekee mieli vain kävellä
koskaan pysähtyä.


 Tai sitten hidastaa
ja antaa muiden mennä vaan
kotiin linnottautua
juoda teetä hunajalla.


Lähden kuitenkin
takki auki
katse maassa
repussa likainen omena
ja uudet sukkahousut.


Mikä minun on
ei kukaan vastaa
käännyn takaisin
kiemurtelen päätöksissä
ei
en pysty.


Päiviä tuttuja 
ajatusten kuristusotteita
niillä tapana
liikaa vaatia, ilmat pihalle lyödä
kuiskata hiljaa
ettet sinä mitään osaa.


Tapani mukaan
annan itseni niihin hukkua
toivottomana kädet ilmassa
hetken aikaa
epävarmana räpiköin
kunnes tajuan
pysyväni pinnalla
sekä
osaavani uida.

Ei saatavilla uimarengasta
pelastamaan
on opeteltava uimaan
välillä fiilistellen kellumaan.


Parempi kuitenkin
välillä kompuroida
kuin
pää pilvissä
poissa todellisuudesta.
 


 Päässä on yhtä paljon ajatuksia kuin puita
ja ideoita yhtä paljon puissa lehtiä.


Niin...
se siitä syksystä
pidän siitä
 enemmän vuosi vuodelta.

Kerään kortteja mustavalkoisia,
ajattelin vain kertoa.


ei ongelmaa 90% kasvissyöjälle, mutta tuolle toiselle osapuolelle pittää kai kokata jotain, ei taida kasvissyöjäksi tosin kääntyä miun pöperöiden ansiosta.


Taisi olla Tuukan viimeinen ehtoollinen.
Salaa onnellinen,
kun vaikuttaa omilla valinnoilla myös muiden valintoihin.

 
Kahvia.
paljon kahvia,
niin ei tarvitse silmäluomia jumpata.


Kello kuusi heräsin, lämpimästi puin ja mukaan pakkasin, mitäs muutakaan
kuin paperia ja kynää.
 

Perjantaina 
kaupungille kävelin
koko aamun katselin
kuinka kaupunki heräsi.


Helsingin kadut täyttyi ihmisistä, kiireisistä ja juoksevista. Auringon pehmeä valo tulvi katujen välistä, korvissa kaikui äänet liikenteestä. Kesä jo ohi, puiden värit ovat vaihtuneet syksyyn. 


Liikennevalojen takana ihmisiä, kadun ylittäminen on kuin kilpajuoksua. Joku päin punaisia kävelee, kun ei riitä aikaa odottaa. Samalla lähtöviivalla ei nämä ihmiset olekkaan, jollain on aikaa enemmän kuin tahtoisikaan. 


Kaduilla virtaava ihmismeri ja ohikiitävä liikenne ympärillä tahtia kiihdyttää. Bussin ikkunasta toisiaan katselee, ei koskaan muutamaa sekuntia kauempaa.


On sanottu, että ihminen on aidoimmillaan aamuisin, vastaheränneenä, uuteen päivään heittäytyneenä. Kiireenkin keskeltä, löytyy herkkyyttä. Ihmisten välinen oleminen on hiljaista ja varovaista. Kun kaupunki hehkuu valosta, on kaupunki lopultakin herännyt. Rautatieasemalla lähtemisen tuntua, jäähyväisiä haikeita. 


Miullakin.


No vitsivitsi!
ihana oli päästä kotiin(!!!)<3


Kahvia oli aamuisin pannussa odottamassa.


Tapojeni mukaan,
nousen sängystä oikealla jalalla.


Veljeltä tuliaisia odottamassa.
(Edellinen tuliainen kilon vaahtokarkkipussi saa seuraa, saa tulla auttaa)


Viittiiköhän näin kauniiseen vallilan mattoon pyyhkiä kenkiä...


Syysmasikseen auttaa villi tarina maanisdepressiivisestä tytöstä nimeltä Myrsky.


Nyt en enää puhaltele räkäkuplia kynttilöihin.


Mummon antama kaulakoru käy painovyönä.


Ehkä taisin jotain ostaa, pitkästä aikaa.



Pitää pää suojata, ettei se enempää jäädy.


Nämä? Miullekko?
Kuka herkkä?
minäkö?
en kai..
Kiitos iskä.


Äiti oli (JA ON) magee mimmi nuorena.


Mie olin vähän liian raikuli.


Nostalgiaa.
Kävin valokuvaamassa pienille suloisille voimistelijoille 2014 kalenterikuvat.


Haikeana muistelin,
niitä vuosia kun voimistelin.


Kaikki hyvä loppui kuitenkin aikanaan. 


Mutta ilman niitä vuosia, en olisi koskaan päätynyt tanssimaan(!)
 


Jo kuitenkin vuodesta -92 tuli tehtyä sitä, mitä eniten rakastaa.


Viime viikolla
kirjoitin sinulle runoja
pidit niistä 
kun ne kertoivat meistä
ja siitä
...
mitä meistä on tulossa.


Runoja
lyhyitä ja tiiviitä
mutta niihin mahtuu
kaikenmaailman ajatuksia
kaikki
mitä tahdon sinulle sanoa.


Lupaan kirjoittaa
sinulle vielä
monta
monta kertaa
vaikka et välitä runoudesta
ei se mitään
luet ne,
koska ne ovat minulta.


Kysyn,
pidätkö kun tanssin
et osaa sanoa
muutakuin
että tulet aina katsomaan
missä ikinä tanssinkaan.


sinä saat minut muistamaan
kuinka koskaan



ei kannata luovuttaa.



12 kommenttia:

  1. Siis mitä ihmettä, ootko ollut Kikan Kiketeissä? Tää tieto tuli kyllä nyt ihan puun takaa :-D !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläkyllä! Siellä tuli 6 vuotta voimisteltua ja kilpailtua :)

      Poista
  2. wow. WOW. upeita kuvia, ihanan pitkä postaus, kivaa tekstiä. noi ekat vastavaloon otetut syyskuvat on rakkautta. wow.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos mielettömästi, ihanaa että tykkäsit! :)
      aika kilometripostaus tuli kyllä, niin vaikeaa lopettaa, kun voisi jatkaa loputtomiin! hih

      Poista
  3. oi aivan upeita kuvia sulla täällä blogissa! rakastuin : DD

    VastaaPoista
  4. oi vitsi, ihanaa tekstiä, oisin voinu lukea loputtomiin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitos <3
      voisin kertoa loputtomiin.. välillä vaan pidän taukoja! ;)

      Poista
  5. Vaau oon jääny totaalisesti koukuun sun blogiin! Kerrot ihanasti julkaisuissa päivän tapahtumista ja muusta runollisesti, niin ihanaa luettavaa! Ja kaikki kuvat täällä niin upeita!! IHANIA! wow! sekin vielä, että itsekin olen tanssija:) nykyään enimmäkseen valmennan muita, mutta kunhan muutan opiskelemaan varmaan helsinkiin niin sitten jätän aikaa omalle kehittymmiselle tanssijana.
    kuka ottaa kuvasi? sä itse ja joku muukin vielä vai?
    Tässä oma blogini (valokuvausblogi) mikä on ihan alkutekijöissä vasta :) http://photographth.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos mielettömästi(!) :)
      helsingissä on kyllä rajattomat mahdollisuudet kehittyä tanssijana, tervetuloa!
      suurimmaksi osaksi kuvaan ihan itse, välillä näkyy myös poikaystäväni ottamia kuvia!

      Poista
  6. ah, en osaa muuta sanoa! rakastan sun blogia ylikaiken, niin kaunista ja tunteikasta tekstiä, unohtamatta tietenkään ihania kuvia!

    VastaaPoista

don't ask me about wellness