5. joulukuuta 2013

Ei se pääty koskaan, se vain muuttaa muotoaan



Kun ei ymmärrä itse
kuinka sinäkään voisit.
 

Lähdit pois.
 

Läpi tyynyjen vajoan
hiljalleen pysähtymättä
jos ei olisi pimeää
kattoa katselisin
mieli kuin 
tuo sade loputon.


Piiskaavat sadepisarat
jo toista päivää
lyövät rytmejä ikkunalautaan
nukahdan ajatuksiini 
kippurassa kyljellään
herään
ja on vielä pimeämpää
sade vain jatkaa luoden rytmejään.


Et ole vieläkään palannut.

Käännyn selälleni,
en kattoa vieläkään näe
kuka minua poskelle läimäyttäisi?  


Ei kukaan, ellen itse.


Varjopuoli
kaikissa,
kaikessa.


Seuraavana aamuna
viereltäsi herään
hiljaa nousen
enkä palaa.


Poissa,
vierellä
tai
siltä väliltä
ei kumpikaan tunnu oikealta päätepisteeltä.

Lähellesi palaan
etsin sinut nurkasta
kohdasta pimeimmästä
kyykistyn luoksesi  
polvet kuivuutta naksahtaen
nenällä piirrän kuvioita kasvoillesi
suljen silmät ja nojaudun sinuun tarttumatta
hetkeen
ei mikään liikahda
kuin alkusoitto hiljalleen kasvaisi
kätesi nousevat pitkin minua
peität pääni syliisi
viimein, unohdan missä olen.


Annan painua
lähemmäs kuin koskaan.


Siinä me oltiin
nurkassa pimeimmässä
maantasalla
tuntien
...yhteenkuuluvuutta.



Tuo loputon sade hetkeksi vaimenee
rytmejä tuskin korvakaan enää kuulee
sadekuuroja
ja
vaihtelevaa pilvisyyttä.


Tänään
on tyyntä.

 Sopeutumisesta,
sulasta sovusta
uusista ihanista ihmisistä huolimatta,
sisälläni painaa ajoittain tunne.

Haikea ikävä.

 
 Asioita
ja paikkoja,
menneistä
taakse jääneistä.


Pohdiskelukiveä pyynikillä.


Ensimmäistä omaa kotia.

Niitä kaihtimia,
jotka eivät vuosiin täysin auenneet.


Sitä talvea.


Niitä aamuja.


Sinun vihreää keittiötäsi.


Sitä metsää.


Rakasta jopoa.


Niitä paikkoja tuttuja.


Pitkittyneitä koulumatkoja.


(juuri) Tätä aamua.


Yöpaitaa, jonka jätin aina tyynysi alle.


Sitä kesää.


Niitä turhautumisen hetkiä.


Hetkiä toiveikkaita.


Tanssisalia, jossa oli pehmeä lattia
kaunis piano
isot ikkunat
seinien sisällä kaikki ideat ja ajatukset.

Sinua.


Ja sinua.


Minulla on niin järjettömän ikävä teitä. 

Ei monta päivää, kun viimein nähdään
paikassa tutussa, lempi bändejä, loputtomia lauseita.
Huomenna. Te. Tampere. Pakkahuone. Scandinavian music group. Yona. 


Ollut päiviä pitkiä ja hengenvetoja.


Kaupungilla kävelyä, kahviloita ja uusia ideoita.
 

Kirpputorikierroksia.


Villiksi heittäytymistä carneval-keksein.


Helsingin yössä seikkailua.


En kyllä taida uskoa.. hehee!


Sinusta,
 olisi voinut tulla balleriina.


Mikä on yksi maailman parhaista paikoista?


Lava.


Josta en olisi tahtonut sitten poistuakkaan.


Nykypaletti Oopperalla, uusien tyttöjen kanssa lavalla.


Meidän ensimmäinen yhteinen joulukoriste.


Kyynisyys tappaa maailmasta mysteerit.


Eilen,

me juteltiin kolareista.


Ja meidän pahimmista peloista.
Turhista murheista.

Mitä asuu kaikenmaailman mysteereissä.

No...

kaikki, mitä koskaan voi kuvitellakkaan.



Kahvia paahtunutta
kuppia sängynlaidalta roikotan
unetonta
liian pitkälle ajelehtivia ajatuksia
miettien kaiken
alkua ja sen päättymistä
yksinkertaisuutta
kaikessa käsittämättömyydessään.
 valtaa koko mieleni
puristava olo päättymisestä
uteliaisuus alkamisesta
kaikesta mahdollisesta.

Huokaan tutunlaisesti
samoin, kuin silloin pikkutyttönä 
iltoina
kun
äiti sängynlaidallani istui kysymyksiini vastaten 
elämästä ja kuolemasta;


"Ei se pääty koskaan,
se vain vaihtaa muotoaan."


Maailma on seikkailu
tai ei mitään.


Parempi lähteä seikkailemaan
ellei halua sen olevan



ei mitään.




22 kommenttia:

  1. Kirjoitat kyllä jäätävän kauniisti. Kovin monitahoisesti ja tunteikkaasti. Ajattelet-siis olet.
    -Tomppaa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniita sanoja, kiitos niistä.. Iloiseksi tulin <3

      Poista
  2. Eikää, tää oli kyllä mielestäni ehottomasti paras tekstisi vähään aikaan..! rakastan. pakko muuten mainita, että siskoni kuulemma näkivät sut helsingin hm:n edessä viime lauantaina, meinasivat tulla puhumaan ja laittamaan terveisiä multa mutta eivät sitte kuitenkaan..! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeesti? wau. kiitos!
      Hmm! Lauantaina en oo kaupungilla muistaakseni tallustellut, perjantaina tosin kyllä! Ja terkkuja saa aina lähettää, se on yllättävän piristävän hämmentävää(!) :-)

      Poista
  3. Kylmät väreet ja kyyneleet silmissä. Oot uskomaton!!

    VastaaPoista
  4. Voi anni,oot niin huikee! Ja ei vitsit, vähänkö symppis toi tonttu :D
    Terkkuja täältä Tampereelta <3

    VastaaPoista
  5. nää kuvat tässä postauksessa on ihan helvetin upeita.

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. voi ääretön anna, nähdään pian!! <3

      Poista
  7. oi että kirjoitat ihanasti <3 toi teksti tulee niin syvältä että jokaisen postauksen johonkin kohtaan pystyy jotenkin samaistumaan :) kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palkitsevaa on kuulla jonkun samaistuvansa!
      kiitos! <3

      Poista
  8. Siun blogii on aina nii ihana lukee. :)
    Käyn melkein joka päivä katsomassa että onko tullut uusi postaus, koska nää kuvat ja teksti on vaa nii jotai mahtavaa!

    Älä ikinä lopeta tätä joohan?
    Ihanaa joulun odotusta sinne!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sinä ihana, kiitos että käyt <3
      Lupaan, en lopeta koskaan.
      Rauhallisen iloista joulua sinulle sinne! :-*

      Poista
  9. Suuren sydämen sielukkaita sävelmiä. :) Tunnelmallista joulunaikaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, ihanaa että ajattelet niin.
      Iloista joulun odotusta! <3

      Poista
  10. Löysin blogisi muutamia päiviä sitten,enkä voi sanoa kuin Vau!
    Aivan älyttömän kaunista tekstiä ja ihania kuvia!! :) Ihanaa joulun aikaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihana kuulla, kiitos ja lämpimästi tervetuloa!
      ja mielettömän kaunista joulua sie <3

      Poista
  11. nyyhkytän tälle kauneudelle
    vaikutat niin ihanalta

    VastaaPoista

don't ask me about wellness