31. maaliskuuta 2013

se vain jäi






kukaan ei odota minua.


päivän ensimmäiset ajatukset
paljaita


varjot.


pintakuiva.


 herkkä.


lyyhistynkö.


kun halaat,
katoan syliisi.

mies ja nainen tiesivät,
että hyviä päiviä oli tulossa enemmän kuin kumpikaan heistä osaisi edes laskea.


tiistaina
tajusin tulleeni vanhemmaksi.
aamukahvi poltti mahaa.


eri reitti



en viivy.


tennarit kertovat keväästä


Paluu tanssiteatterille.
Edessä viikon verran aamunäytöksiä.


pidän työstäni.
Varsinkin kun saan jakaa sen Milkan kanssa!


 Aamujuna kohti toista kotia.


Kuuntelin musiikkia, opettelin nuotteja,
piirsin, jalat tanssivat pöydän alla.


 puolen tunnin puheenvuoroja. kestonaurua.

miulla on maailman ihanimpia ystäviä.

 Mie en kyllä tiedä mitä oikein ajattelin, kun lupauduin isän kanssa hiihtämään sunnuntai-aamuna.

aamukahvin jälkeen sitten seisoinkin eteisessä äidin tuulipuku päällä, 4 numeroa liian isot monot jalassa, pelko perseessä, tehden mielikuvaharjoituksia, kuinkas niitä suksia oikein käytettiinkään..
 

10 kilometriä,
kaikki raajat tallella.




hengitä

 hengitä hyvä tyttö.


18. maaliskuuta 2013

Krooninen tulehdus




 21 vuotta ja 13 päivää
olemassaoloa
kahviaddiktio ja krooninen haavejatkumo
yhden ajatuksen kesto määrittelemätön.



melodramattisuuteni usein kuin elokuvista.


ei saa rauhaa.
päässä ne huutaa,
kun niitä yrittää tukahduttaa
ei hetkeen tiedä kuka, mitä.


 kroonisia tulehduksia.


niissä tiloissa, tulehduksissa tiedän, enemmän kuin minä itse.


välillä maailma vihaa koko painollaan.


selkeää
harvemmin.


mikä vuoristorata.


 kännykkä tipahti.


toisinaan, päivät ovat kuin ohutta paperia.