31. maaliskuuta 2013

se vain jäi






kukaan ei odota minua.


päivän ensimmäiset ajatukset
paljaita


varjot.


pintakuiva.


 herkkä.


lyyhistynkö.


kun halaat,
katoan syliisi.

mies ja nainen tiesivät,
että hyviä päiviä oli tulossa enemmän kuin kumpikaan heistä osaisi edes laskea.


tiistaina
tajusin tulleeni vanhemmaksi.
aamukahvi poltti mahaa.


eri reitti



en viivy.


tennarit kertovat keväästä


Paluu tanssiteatterille.
Edessä viikon verran aamunäytöksiä.


pidän työstäni.
Varsinkin kun saan jakaa sen Milkan kanssa!


 Aamujuna kohti toista kotia.


Kuuntelin musiikkia, opettelin nuotteja,
piirsin, jalat tanssivat pöydän alla.


 puolen tunnin puheenvuoroja. kestonaurua.

miulla on maailman ihanimpia ystäviä.

 Mie en kyllä tiedä mitä oikein ajattelin, kun lupauduin isän kanssa hiihtämään sunnuntai-aamuna.

aamukahvin jälkeen sitten seisoinkin eteisessä äidin tuulipuku päällä, 4 numeroa liian isot monot jalassa, pelko perseessä, tehden mielikuvaharjoituksia, kuinkas niitä suksia oikein käytettiinkään..
 

10 kilometriä,
kaikki raajat tallella.




hengitä

 hengitä hyvä tyttö.


26. maaliskuuta 2013

tuleekohan


 Laiva on lastattu kolmella sukupolvella.
Anni, Anne ja Anneli.
karjalan kolme kovinta höpöttäjää.

Tuntuu, että olin poissa viikon, 
vaikka todellisuudessa vain yhden päivän.
(kiteyttää sen, mitä mieltä olen risteilyistä)


 tekohymy. phahah.

  Olen jo vuosia miettinyt, (tai no, nyt) kuka nämä hyttien sisustuksen ja kuosit suunnittelee?


=  
siis, oikealle. maanpäällinen helvetti vasemmalla.


laiva hiljalleen keinuu puolelta toiselle
lasit kilisee, haarukka ja veitsi lautasta raapii
lapsi juoksee ympäri pöytää
vaimo peittää kädellä huutavan miehen suun
yksinäinen vanha mies mutustaa juustokakkua
eräs pariskunta tappelee
toinen pari vain istuu hiljaa vaivaantuneena
nurkassa ryppyinen vanha pariskunta,
jotka pitää pöydän alta toisiaan käsistä.


 Aina välillä sitä luulee kokeneensa ja tietävänsä paljon.
 Kahden ikäpolven kanssa jutellessa tunteja ja tunteja,
tajuaa, ettei tiedä elämästä vielä mitään.


10 minuuttia aikaa laivan lähtemiseen, 

''missähän päin se satama olikaan..''


''nyt saa riittää'' -ilme


sinun luona taas.


kaikki laittaa aina ruokalautasesta kuvia.
mieki. joo ei-

 
Olen käynyt katsomassa tanssinäytöksiä,  ja kaivannut samalla esiintymistä niin, että sattuu.


mutta, ensi kuussa lavalle, hahaa!


Olen hahmotellut tulevaa, tajunnut olevani täysin ennenkokemattomassa tilanteessa.
Tuleva ei ole etukäteen määritelty, mitään ei ole alkamassa, ainoastaan päättymässä.
 

minulla on paljon haaveita.
on aina ollut.
jaksanut uskoa niihin, porskutellut, rämpinyt eteenpäin, vaikka ei itseensä luotakkaan. onnellinen, etten ole luovuttanut, monien puristavien tukahduttavien vuosien keskellä.



tuleekohan yhtään mistään yhtään mitään?