30. huhtikuuta 2013

tämä on alku



olo on pieni.


tuolta jostain kaukaa katsottuna.


 tulee tunne,
jota ei osaa käsitellä


pää painoton 
en tunne raajoja


koitti hetki, kun sain viimein kirjalliset opinnot kasaan, tanssijan tutkintoani varten. helvetin kamppailut uusintojen kanssa, sisältäen matikkaa ja kemiaa, NE OVAT OHI. sidoin motivaation itseeni, koulutin keskittymishäiriötäni. Ei ollut vaihtoehtoja, muutakuin onnistua. kaikki uutta (turhaa) asiaa enkä avaruusgeometriasta mitään vieläkään ymmärrä.


Avaruusgeometria...
vähän niinkuin mie.


istun luokan peräälle, riisun takin
vartaloni täynnä stressipilkkuja, kirkkaanpunaisia


sen jälkeen juoksin junaan
ja sain sähköpostin:

''Kokeesi menivät läpi.''


 kotona odotti ruusukimppu.


olen matkalla.
paikasta B, paikkaan L
 


ympyrä sulkeutuu.



tämä on alku.

23. huhtikuuta 2013

alkuja



on niin helppoa unohtaa.


on niin vaikeaa avata.


odotan vuotta, kun ajattelen eri lailla.


en pidä tunteesta, jossa tahdon vain lähteä-


minusta puuttuu jotain.
mitä?
  

juoksen, suoritan, pyöristän, pehmitän, etten näe.

jokin minusta puuttuu.


rakennan mieleeni majan, minne käperryn.


hiukset umpisolmussa
ahdistava tiepöly
turvonneet silmät
ongelmia arkisten asioiden kanssa.


kiitos musiikista

kiitos rytmistä sisällä

kiitos mielikuvituksesta

kiitos säälistä

kiitos päättäväisyydestä

kiitos ymmärryksestä.


kiitos, kun säästitte maalaukset.
kiitos, kun istuitte yleisössä. 

mikä minua motivoi? 
persoonalliset, lahjakkaat, ahkerat, motivoituneet ja eläväiset ihmiset.


entä ne kateelliset ihmiset?
kateuden sijaan, olen aina imenyt itseeni jotain tavoiteltavaa.

en osaa olla kateellinen rahasta tai materiasta. ulkonäöstä tai saavutuksista. ne eivät merkitse mitään.



polvet kolisee vasten lattiaa.



odotan uusia alkuja.