25. heinäkuuta 2013

Onko tämä se tunne, josta paljon puhutaan?





Olen herkkä
aina tiennyt olevani
tänään
löin leiman otsaani
"yliherkkä"
elämän pakkaaminen laatikoihin ensimmäisestä omasta kodista

tuntuu.


Tuntuu välillä niin, että lävitse tuuli puhaltaa
pakko seinään nojata
omalla painolla.


Aloitin kuvista seinillä

postikorteista

tauluista

julisteista.

pian jo
eteisen kuramatolla istuin
ja itkin.


Jokainen tavara laatikossa,
jokainen suljettu pahvilaatikko,

tämä tuntuu vain niin oikealta.



Kun lähden
ja ovesta ulos astun

täytyy hieman kumartua

on täällä tapahtunut niin paljon kasvua.


En tarvitse oikeastaan muutakuin

uuden päiväkirjan

entisen kiinni sinetöin
ensin pölyt väleistä puhallan.


Luin sen läpi
elettyä elämää
 myötähäpeää
arkea nöyrää
rakkautta.


Todisteita että,

tämä voi johtaa mihin vaan.
kun vain
muistaa karttaa tosikkoseuraa
ja niitä
ketkä ei ihmeisiin usko.


Tyhjässä asunnossa,
vain muutama asia pakkaamatta.

Lattian nurkassa radio,
sieltä harvoin tulee hyvää
kun se kappale tulee
palaat taas mieleen.
 


Henkarissa ovenkarmissa,
pitkä musta mekko
kun tuuli ikkunasta sen helmaa heiluttaa
muistan sen illan.




Tiskialtaassa lempi kahvimuki,
todella iso ja pinttymiä pohjalla
 juon ihan liikaa kahvia. 


Ikkunalaudalla lepää ruusu
kuollut ja kuivunut
silti se on jotain paljon enemmän.


Sammutan musiikin,
 juon kahvin,
puen mekon päälleni, otan ruusun käteeni
ja
käännän selkäni.


Olen ihminen,
kuka häikäistyy elämän mysteerien edessä,
iloitsee ja innostuu siitä, mitä tekee
sekä on avoin,
kaikille maailman ihmeille
 

ja herkkyys,
on suurin voima minussa.


uudenlainen tuuli puhaltaa
hyppään sen mukaan


 kerrankin tässä kaikessa
on että
järkeä
että
tunnetta.



onko tämä nyt se tunne,

mistä paljon puhutaan?



18. heinäkuuta 2013

Kaikkialla, se on listallani


''Cautiously, I allowed
myself to feel good
at times.
I found moments of
peace in cheap
rooms
just staring at the
knobs of some
dresser
or listening to the
rain in the
dark.
the less i needed
the better i
felt.''

 --- Charles Bukowski


 Sain pyörän lainaksi
ihan vain hetkeksi
olenkin kauan
sillä ajamisesta haaveillut
kaupunkiin, lähikauppaan, sinun luoksesi.


Vastatuulen voima, saa olon voittamattomaksi
tekisi mieli kädet sivuille levittää
ja olla miettimättä
mihin tämä kaikki johtaa.


   Eihän tää oo matka eikä mikään
        tai
          odottavan aika on vain pitkä
                     en enää odota luoksesi pääsyä,
etsin kuitenkin aina katseella kasvojasi vastaantulevista.

Tuulessa liikkuu ajatuksia
       se myös mukaansa niitä nappaa
                                       kun ajatus karkaa, on toinen tullut jo tilalleaina pitäisi olla mukana kynä ja paperia

sanelin
tai tyhjä pää. 


Olen pysähtynyt milloin mihinkin lukemaan kirjaa,
pyörän tarakalle, puiston penkille, kahvilan nurkkaan tai kuumille rappusille.

Aistinut ihan outoja asioita ympärillä
pilvien muotoja
muistanut relata,
kun niin oli yhteen roskikseen kirjoitettu.
tanssinut yli suojatien,
kun laulussa niin käskettiin
tuntuu, että maailma on vihjeitä täynnä
aarteita nurkan takana
mietityttäviä yksityiskohtia.


Pitää vain muistaa silmät auki pitää
kuunnella välillä pelkkää tuulta
miettiä laulujen sanoja
sekä ottaa oppia bussissa riitelevästä pariskunnasta.

Miulla on aistit avoinna
ja ai että,
elämä on jees.

Tunnen lapsellista riemua, kun en pode huonoa omaatuntoa siitä, että en jaksa kokata.
Jos kukaan ei vahtisi, 
söisin kotona pelkkiä porkkanoita, 
välillä pirkan kaalilaatikkoa.


Olen vain mennyt
vaikka olisi pitänyt olla vaan
kuumeelle antautuu
mutta kun en tiedä 
mitä tarkoittaa luovuttaa.


Viimeisiä viikkoja Tampereella
kuljen samoja
loppuunkulutettuja reittejä
pintaa myöten täynnä herkkyyttä
jos sitä vähänkin läikyttää
on kyynelkanava auki.


 Kumpa voisin sinutkin laukkuuni pakata, huolella pehmustaisin, en mihinkään jättäisi.


 hävisin.
en luovuttanut.
illan riennoista kotiin, ennen puolta yötä.

au.
kuume turruttaa.


No hei
onneksi dataaminen
on kivempaa kuin bailaaminen.
T. nörtti


Päivät juoksee
ihan levottomasti, puolialasti
muutto ovea kolkuttaa
ei ikkunoista läpi nää
 lasta vielä koskematon
eih... ei ei...
en pysty siihen.
ei tää kääpiö taida niin korkealle edes ylettää.


Miun näköönen instagram kollaasi,
eiku mitä
eihän nää edes oo siellä. 


päivä 1.

hauis pinkeenä tulossa salilta, tai no, kantamassa vähän niinku kahvakuulaa,
roskasäkkiä
tein matkalla myös yhden kyykyn
kun
avaimet tippui.

päivä 2.

yritän ostaa,
en enää osaa. 

päivä 3.

 tunnen 
viltin läpitunkevan nurmikon kosteuden
sinä siinä vierelläni kuorsaat
scandinavian music group hölmöstä rakkaudesta laulaa
eilinen viini päätä ohimoa puristaa
en tahtoisi olla missään muualla
en mitenkään muuten perin
kenenkään muun kanssa
kuin tässä. 

pysähtyneenä. ihan hiljaa. puolitajuttomana. silti niin tajuissaan. hassu virne naamalla. onnellisena. eilisestä. tulevasta. sinusta. elämästä.


päivä 4.
 
 helsinki
näyttää kaksi kertaa kauniimmalta
kun tietää
että tänne me yhdessä pian tullaan.


Tänäänkin,
koko aamun hymyilytti uudenlainen aurinko


''Kuka on tuo mies?
 

Hänessä on jotain tuttua,
Nyt hän katsoo minua 
haukon happea.

 
Tuo vaikuttaa sopivalta 
vilkuilee vaivihkaa minua''


On liikuttava,
nähdäkseen.
 

 On mentävä
tullakseen.

 On annettava,
saadakseen.   

On kadottava,
löytyäkseen.

On herkistyttävä,
ollakseen voimakas,

mutta pehmeä.




Sydän pakahtuu,.

 siltä nyt tuntuu.