28. elokuuta 2013

Kysymättä



en jaksaisi enää piilotella tunteita.




Ensimmäinen kouluviikko takana.
 En tiedä mistä aloittaa!
 Suomenlinnan retkestä vai ihanasta uudesta(sista) luokkakaverista.
 Koulumatkalta löytyneestä omenapuusta vai punertavista auringonlaskuista.

Taiteiden yöstä vai jatkuvasta kesästä
vai siitä,
miten nautin kirjoittamisesta
tai siitä
miten outoa on olla taas kiireinen!

 Kolme (toivon mukaan julkaisematonta) artikkelia kirjoitettuna,
paljon vielä opittavaa,
sanottavaa ja
kirjoitettavaa!


Rakastan näitä elämän tähtihetkiä.
Aamun ruuhkabussissa perseelleen, lisämausteina kahvi syliin, eväsleipä toisen matkustajan syliin ja pää tolppaan. Lopputuloksena lopullinen herääminen, kiitos tolppa. Sekä hieman hupia aamuisien otsakurttujen keskelle.
T. Tuore helsinkiläinen, joka loistaa kilometrien päähän.

Kun puhutaan tanssimisesta,
vaihdan puheenaihetta.


Tiedätkö sen tunteen
jota yrittää kätkeä?

ne kasvaa



Se tulee kysymättä läpi 
suoraan sinne
minne sen kerran toivotin.


kerran se tulee kysymättä läpi
spontaani hymy
kaiken pyörivän keskellä.


puolen vuoden hukassa olon jälkeen,
pääsen vihdoin taas tanssimaan.
kunnolla.
!!!




Ehkä me pelkäämme eniten sitä, mitä todella tarvitsemme.


 

21. elokuuta 2013

Todellisuus



Tunnen lämmön hiipumisen
auringonsäteet hellästi vasten kasvoja
ehkä 
niitä kesän viimeisiä
keltaisena hohtavia valokeiloja.


Kympin ratikalla keskustaan
istut vierelläni
ja kyselet paljon
kosketan olkapäätäsi
haluan näyttää kaiken.


Kun ympärilläni
värit vaihtuu hiljalleen
minä niiden mukana.


Uutuuden viehätystä, uutta tuulta
ja muita
hän tykkää
kun ei tiedä mitä nurkan takana odottaa.


Kun odottamaton syksy
vie mukanaan
kanssasi kävelen
katuja edestakaisin
etsien ei mitään
paitsi meitä
yhteisiä teitä.


''Niin...''

tai ei mitään.
ei mitään sanottavaa.
luontevaa hiljaisuutta.


tämä on niin uutta.

olet nyt osa juurta,
joka maahan kiinnittää.


Helsinki,
RA KAS TAN  SI NU A

idkuva

Tuntuu päivä päivältä enemmän kodilta,
kun tavarat hyllyille järjestyy
ja
rakkaimmat vieraspatjalla vuoroin vierailee,


kodin ehdottomasti tärkein, mukavin, tarpeellisin, rakkain,
joka on niin monitoimikone, kuin ystäväkin
unilelu ja patteri
ja muistuttaa koriste-esinettä,
on Tuukka.

yhteiseloa. purr.
seuraava ostos on nyrkkeilysäkki,
jotta miun kanssa olisi
hiukan kivempaa.

 Tekisin mitä vaan, että pääsisin vielä kerran vetämään mummon mökkiverkkarit jalkaani.

 
Mennä mökille kuuntelemaan ei mitään,
nukkumaan sikeämmin kuin missään muualla.

 
Ja kun aamuaurinko pilkottaa ovenraosta,
herätä keskelle hiljaisuutta.


Olla onnellinen, kun siilille on yön aikana maistunut sille jättämäni iltapala.


Pelätä metsän pimeää
ja kävellä paljain jaloin.


Katsoa auringonlaskua,
ajattelematta mitään.


Ketään muuta
koskaan
en ole tänne tuonut
istumaan ja ihmettelemään
näyttämään,
mikä minusta on kaunista.


Ihminen kelluu
kun se pieneksi käpertyy
jos ei uida osaa
voi aina kellua
antaa virran viedä
nostaa varpaat yli pinnan.


Jos haukkaa liian paljon
voi tukehtua
kaiken menettää
tajun kadottaa.


Kun pitää pään yli veden pinnan
on turvallista
muttei voi tietää
mitä on pinnan alla.


Hengitän syvään
ja
happea varastoin
syvälle sukellan
uteliaana etsimään
mitä voi löytyä
pinnan alta.


Kun toinen maailma avautuu
voi hetken tuntea
olevansa suurempi
samalla pienempi
kaiken mahdollisen keskellä.


Kun tarpeeksi kauan
happea vailla
on palattava pinnalle
tajuten
ettei todellisuus
vain pinnalla ole
vaan jossain syvemmällä.


pinnasta pohjalle
pohjasta kohti taivasta,



kun kerroit lentämisestä
en saa sitä pois mielestä.




kun opin lentämään,
korkealle
sinne mä meen
katse kohti aurinkoa
koska silloin ei varjoja nää.