5. tammikuuta 2014

Olen päättänyt


Minussa asuva arkuus
sai jäädä.
 rohkenin,
tanssiaskelin.

Se alkoi määritellä
kuinka olla
kuinka kertoa.
 kuka olen
minne menen. 



Lavalla olo
kaivoi syvältä
sitä jotain
mikä kirkasti ja sisintä avasi
itsevarmuus, joskus toisinaan pilkahteli.
 

Omistauduin
kaikkeni annoin, asioista luovuin
tanssin
ja tanssin
näin selkein silmin
mahdollisen, minne käyn tanssien
se mitä näin,
en ollut siellä näin
kuin nyt olen.


Kuin köydet puristavat
olisi ympärilleni kiedottu
niin kireälle ne ovat jo kiristyneet
etten henkeä saa.


Sanotaan
i don't walk, i dance
ei se vain niin mene
ole mennyt

olen kävellyt ja kävellyt
ei se tanssia ole.


Keskellä kaiken muun
on yksi ajatus kasvanut kasvamistaan,

tanssi minut määrittelee

en ole minä ilman tanssia.


En pysty tähän
enää kauempaa
sitä ja minua laiminlyömään
häätämään sitä irti minusta
jonka olin jo kauan sitten
arkuuteni takaa löytänyt
joka on minut rakentanut
puuni pystyssä pitänyt.

en tahdo vain kävellä
tahdon tanssia.


Joka päivä
minä huomaamattani  tanssin
pirueteilla keittiöön, 
kadulla musiikin tahtiin
aamulehdet luen jalka ruokapöydällä
musiikkia kuunnellessa
teen päässäni koreografiaa.


Se on läsnä, joka päivä
välillä
en mitään muuta ajattelekkaan
kuinka voisikaan unohtaa
jotain
mikä on sinut maailmaa varten avannut.


Kaikki tämä,
johti tähän.

vuoden pimein hetki
22. joulukuuta
ja tässä minä istun
kylmällä lattialla
pidellen käsiä kasvoilla
jos en näkisi enää 
tuota tyttöä tanssivaa.

kasvoillani tietokoneen kalpea ruudun valo
edessäni auki videoita 
viime vuodelta
siltä edelliseltä
vuoden ensimmäiseltä viikolta
niistä se rakkain
edessäni toistolla pyörii.

yllättäen, video jumittui
siihen lempi kohtaan
kun katsoin kameraan.

siitä katseesta
ei syvyyttä puuttunut
se oli
syvä ja loputon.


Tuo katse, oli se mikä ratkaisi. 
Se palo, syvällä silmissä, kertoi ja muistutti kaikesta siitä, mitä haluan, olen aina halunnut ja minne olen matkalla.

voi kriisit.
Vasta näin jälkikäteen tajuan, mikä oli syynä motivaation puutteeseen vuoristoratamaisen olemuksen lisäksi.
Kivut. kovat kivut.

On ollut vuosia hämärää, mistä kaikki kivut tulivat, kuinka pysyn notkeana iästä huolimatta, miksi en jaksa kantaa kauppakasseja tai mitään kiloa painavempaa, nojaamaan kyynerpäihin, nukkumaan kyljellään ja paljon muuta.
Tuntui, etten pysynyt kasassa, suorassa, pystyssä.
Pystyin nukkumaan vain selälläni, ettei olkapää pyörähdä pois paikoiltaan. Tavaraa pystyin kantamaan vain repulla.
 Olin kauan venyttelykiellossa, kun sain virallisen diagnoosin koko kehon yliliikkuvista nivelistä.
Olin äärettömän surullinen, pää täynnä kysymyksiä. Kuinka ja miten tästä jatkaa.
Kunnes hiljalleen löysin keinoja, kuinka vahvistua, jatkaa, tanssia taas ja elää normaalia elämää.
Jooga. Aamen.

Venyttely kuukausiin,
ei ole koskaan, koskaan tuntunut näin hyvältä.


 Kuitenkin, mie olen avoinna taas. 
 Kaikelle uudelle, kehitykselle, hielle ja tavoitteille.
Täältä mie tulen ja tällä kertaa
ei mikään miuta pysäytä tai liekkiä sammuta.


Terveisiä kännykkävarkaalle!


nauti muistion runokokoelmista ja gallerian alaston-mies-kitara-videoista,
 olet sen kai ansainnut. 


Sillä välin, nautin minä tästä,
ja odotan paikannusta
tullakseni luoksesi kertomaan, 
mitä oikeasti ansaitset.
murr.. 



Harvassa on ne, ketkä sopivat onnellisena kodin nurkkaan, joiden tuhina ei häiritse, kenelle on ilo aamulla keittää ylimääräinen kuppi kahvia.
Keittiönlattialla asusti hyvä ystävä, tule takaisin koska tahansa.


Meistä tuli kirjekavereita.


onko ok
jos sama paita lempipaita vuodesta 2009.



onko ok, 
jos punainen sametti miellyttää jälkeen 10 vuoden.

Sama se,

''Täällä on paljon sellaista, mitä ei voi ymmärtää, Muumimamma sanoi itsekseen. 
Mutta miksi kaiken sitten pitäisi olla ihan samanlaista kuin se tavallisesti on?''



Riisun päältäni
käsistä valutan
sen
maahan liikkumattomaksi
astun yli
ja
ulos tutulta tieltä. 


Juoksen ohitsesi
tartun oksiin
lisään vauhtia
kunnes
jotain minusta irtoaa.


Pysähdys
 ja kaikki on ohi
varten
sitä.


puhdas, paljas
niin valmis.


sisällä vaihtuu virtaus
se kulkuaan 
ikuisesti on päättänyt jatkaa
 eri rataa.


paljaalla iholla
tunne paljastuu
tuuli saa koskettaa
kalpeilta kasvoilta 
sanoja lukea
ei kukaan jaksa ikuisesti 
armotonta.


Seurasit jälkiäni
pudonneita oksia
paljaita jalkoja
askeleen taakse astun
ja
niskassa
tunnen henkäyksesi lämmön.


käteni sivuille
vasten tuulta levitän
annan sen viimeistä kertaa
ihoa paljasta vasten
jäätävänä lävitseni puhaltaa.


ranteistani
tartut tiukanlaisesti
hetken umpikuja
ja tajuan käteni laskea
takaisin tielle astua.


tästä eteenpäin,
ei tuulta vasten paljasta ihoa



olen päättänyt olla




armollinen.


16 kommenttia:

  1. Tanssi Anni, tanssi. Muista olla armollinen itsellesi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanssin, aina! :)
      Toinen, onkin sitten vaikeampi toteuttaa, mutta näin olen kuitenkin päättänyt, hmmm...

      Poista
  2. Hi Pretty! I'm impressed by your another post ;)) Beautiful photos at the window ;*

    VastaaPoista
  3. Ihailen sinun liikekieltäsi kuvissa, olet se visio johon en koskaan yllä :)

    VastaaPoista
  4. haluan vain samaistua tuohon joogan mahtavuuteen! Mutten kyl pysty samaistumaan tohon sun notkeutees, ehkä joskus kykenen itekkii heittää jalan noin ylös ja noin luontevan oloisesti! :----) inspaava postaus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. loistavaa että moni muukin on tajunnut joogan ihmeellisen mahtavaa maailmaa!
      ja kiitos kovin,
      olet itse myös kovin inspiroiva, erikoinen :)

      Poista
  5. ''En ole minä ilman tanssia'', mulla on ihan samanlaisia ajatuksia tanssin ja itseni suhteen. ihanaa ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sen takia, ei siitä koskaan luovuta, eihän?
      <3

      Poista
  6. "Onnellinen on hän joka oppii viihtymään itsensä ja maailmansa keskeneräisyyden kanssa." :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en voi kuin nyökytellä.
      kun viihtyy itsensä sekä maailman kanssa,
      luulisi olevan helppoa oppia vielä tuon kolmannenkin kanssa,
      vielä joskus.
      :)


      Poista
  7. Hieno blogi sinulla! Niin kuvien kuin kerronnankin suhteen.
    Työskenteletkö siis tanssijana? Oliko töiden löytäminen valmistumisen jälkeen helppoa vai vaikeaa? Olen itse mietiskellyt tulevaisuuttani aika paljon, enkä pääse kehää kiertämällä kuin aina uudestaan tanssisaliin, vaan mutta-ajatus syntyy työn löytämisestä (ja ehkä palkastakin, jos sitä nyt edes on). Olisi houkuttelevaa opiskella tanssijaksi, todellakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinä ihana, kiitos kehuista :)
      aika oiva ajankohta tälläiselle kysymykselle,
      kun juuri pää painuksissa toivun viime sunnuntaisesta huonosti menneestä koe-esiintymisestä ja hylkäyksestä!
      Mutta tätä tämä on; pettymyksiä, yrittämistä, onnistumista, töiden metsästämistä, aktiivisuutta ja kaikkea siltä väliltä.
      Tällä alalla ei varsinkaan työt kävele nenän eteen :-) (paitsi hyvällä tuurilla, mitä minulla on ehkä jopa ollutkin muutamaan otteeseen!) opiskelen tällä hetkellä muuta ammattia rinnalle, tulevaisuutta ja kaikkea muutakin ajatellen, mutta teen tanssijan töitä satunnaisesti tässä ohella!
      En osaa siis suositella enkä tyrmätä ajatuksia tälle alalle lähtemisestä- mutta kuitenkin, jos jotain oikeasti elämältä tahtoo, on sitä kohtin mentävä, oli se helppoa tai vaikeaa, näin ainankin tämä oma itsepäinen, haaveileva pää toimii :)

      Poista
  8. Veti kyllä jotenkin sanattomaksi, kun selailin tätä siun blogia. Aivan mielettömiä kuvia ja tekstiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti,
      piristit päiväni suureksi hymyksi..!
      :><3

      Poista

don't ask me about wellness