10. helmikuuta 2014

Hänessä on jotain salaperäistä



''Olet niin salaperäinen,
toisaalta et, toisaalta kyllä
tiedän sinusta paljon, mutta en mitään kuitenkaan
olet lähellä, toisaalta kaukana
toisaalla, vain ajatuksina
jossain epätodellisuudessa,

kunnes kävelit vastaan kadulla.

Silmiäni siristin ja katselin
 ...
'sinä'
 enkä voinut kuin pysähtyä.

Olet todella olemassa,
 vaikka olin kuvitellut jotain muuta.''

Vainoharhaisena
tietoisena valintana
en kerro arjesta
kuin näkymätöntä,

ajatusta.

heihei salamyhkäisyys,
hetkeksi ajattelin
astua takaa salaperäisyyden.

Perjantai 7.2.2013

 
Ensimmäinen ajatus kahvista ja olen hetkessä ylhäällä.

 
Vessan peilistä katsoo
tyttö alta silmäpussien
takaa takkujen umpisolmujen
aika onnellinen
ei ihme, sillä
kävin viime yönä 
vuorilla grillaamassa vaahtokarkkeja.


Vain lyhyet tietävät, miltä tuntuu kantaa kauppakasseja kotiin, kun pussin pohja laahaa maata.
On kuitenkin onni, kastua sateessa viimeisenä.


Kahvintippumista odotellessa...


Ai, on viimein kirkasta aamuisin.

 
Ulkona kuitenkin jälleen synkkää,
suljen verhot.
perhana, niistähän näkee läpi. 


''Niin,
minusta tuli se,
joksi olin ollut tulossa.''


Olin päättänyt lähteä,
kuitenkaan lähtemättä,
sori äiti, tulen ensi viikolla!
 

Heikkouteni, yöpaidat kauniit
on pelkkää illuusiota, tyynyn alta löytyviä möykkyjä. 


''Joogaatko joka aamu?!''


Kyllä.


Ennen käytin sen ajan tähän,
O____O
tai extrakupilliseen kahvia.


Aamupalani, eivät koskaan makunystyröitä silittele.


Kahvi sen sijaan, korvaamatonta, tummapaahtoista,
vaihtelevan voimakasta.
 

Oli hyvä aamu (ei-kiireinen)
luin lehtiä pitkän tovin.


Mietin tämän päivän artikkelin haastattelukysymykset ja huomisia juttuaiheita.
Okei
...
päätyen lopulta runoilemaan.



20 toistoa, joka ikinen aamu, jotta olkapäät paikallaan pysyisi.
Tahtoisin vielä joskus
kyljelläni nukkua
kauppakassin kotiin kannella
ja
herätä ilman kipuja.



Uusi kolikko takintaskun pohjalta kassaan kilahti, haaveilin hetken.


Päätin ryhtyä kesällä minimalistiksi,
kaikki muut lähtee, paitsi tärkeimmät.


Keksin, miksi painajaiset ovat viimein poissa.


Unisieppari, sinä sittenkin toimit.

 
''Voisin ja voisin, mutta minä se vain loruilen.''


Näl-kä,
kalsareissa kauppaan.


Missä avaimet, missä lapaset, missä kauppakassi!


Näillä töppösillä pääsee, 
niin kauas kuin ikinä tahdonkaan.


''Muista maito, muista maito, muista maito''



Ikävöin balettia.


Sinua soittamassa.


Meidän yhteisiä asioita.


Palaan jälleen ajatukseen kynsien lakkaamisesta, siihen kuitenkaan vieläkään ryhtymättä. Tuo kynsien päistä nakertunut väri muistuttaa kuin ranskalaista manikyyriä, eh. 


Ajattelen huolettomia.


Ja kukkia. 


Kaipaan niiden poimimista, tuoksua, kesää.


Kaipuussa, puin päälleni kukkia.


Katsoin kuvaasi ja sinua hetken ikävöin.

Ja tajusin, että hyllystäni puuttuu vielä kuva,
siitä yhdestä tärkeimmästä.


Hetkinen, mihin jäinkään,
siihen ruuanlaittoon.


Mitä täällä tapahtuu?
Leivoin piirakan.



Ihmiset muuttuu,
olen siitä varma.

 
On jotain pysyvää,
tämän kohdalla vilkkaus ja satunnainen huolimattomuus.
 

Onnellinen ja ravittu.
''You're not you when you're hungry.''
Sopisin siihen mainokseen, kertovat lähipiirini ihmiset.


 Viimein lähdössä.


Mietin, minkä kameran mukaan ottaisin.


Voiton vei Fuji x100,
oi sinä kevyt keijukainen.


Tämän ulkoiluttaminen on verrattavissa pieneen koiranpentuun
''ui, kuinka suloinen!''
''ompa soma, minkä rotui.. merkkinen tuo on?''


Onhan se suloinen,
kerrankin käännän katseita, tällä kamerallahan sa(a)(isi) miehiä!
(etenkin niitä jäbäleissöneitä)


Mietin, kummasta kirjoitan tänään artikkelin, Soul vintage Second hand - liikkeestä vai 'uudesta' Kaboom -kirpputorista.



Koti on hyvällä paikalla, varrella julkisen liikenteen,
vieressä sen luomukaupan ja lähellä meren.


Nauran sisäisesti, kun en koskaan opi kumpaan suuntaan metrolla lähdetään.
En saa ketään kenen olkapäähän nojata ja nauraa yhdessä, kun tuntuu että kaikki juoksien tietää, minne ovat menossa.


Kumpaan juttuaiheeseen päädyin?
Ainankaan tänään, en kumpaankaan.

 
Löydän itseni tekemästä raporttia Bikram -joogatunnilta.
Halleluja! muuta en osaa sanoa. 
tuonne minä palaan.



Poikkean vielä tekemään raportin ''Remake Ecodesign'' -liikkeestä.


Sinnekkin minä vielä palaan, ihastuttava liike.


Maukkaalla Unicafen lounaalla vielä maukkaamman Annan kanssa, joka saa minut nauramaan.


Kotona, kun on vielä valoisaa.
Kirjoitan artikkelit puhtaaksi, käsittelen kuvat ja lähetän eteenpäin.



Ideoista kolmanteen,
porkkanasämpylä-time!


Taivaallista jäätelöä, jonka jälkeen vaivun taivaalliseen horrokseen.


Niin, 
ja näin minusta tulee se
miksi haluan olla tulossa.


Tänään,
niin kuin eilenkin
ehkä huomennakin,

olen se sama
asioita karkaava
paljon naurava
otteeni tarttuva
askel eteenpäin juokseva
se, elämään uskovainen
vielä vähän
mustavalkoinen.


silti tänään
vain tänään
olen keskeneräisempi 



 kuin huomenna.



19 kommenttia:

  1. tätä mie tarvitsin päivääni. siun runot saa aina herkistymään. itsekin ikävöin, mutta tiedän, että on parempi katsoa eteenpäin kuin taaksepäin.

    törmäämisiin Helsingin kaduilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      ilo kuulla että annoin jotain hyvää tuulta,
      törmätään!

      Poista
  2. ihana postaus n_n ja hei, mistä tuo yöpaita on? :--)

    VastaaPoista
  3. Oi aivan ihana blogi ja ihana sinä, alan ehdottomasti lukemaan! :-) Ja noi kukkakuosiset laukut ah<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oooh, kiitos
      & lämpimästi tervetuloa! :-)
      mmm.. kukkakuosit.. en saa koskaan tarpeekseni!

      Poista
  4. oi, aivan ihana postaus ja ihania ajatuksia kuten aina! i like! :)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa ja taianomaista, jälleen kerran <3

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. rakkautta on kuulla jotain tuollaista,
      sydämelliset kiitokset <3

      Poista
  7. ihastuttava blogi! tosi hienoja, herkkiä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oih,
      sydäntä lämmittää.
      kiitos! :>

      Poista
  8. Sun blogis on niin ihana!:) Aivan tippa linsissä lueskelen kirjoituksiasi. Älyttömän kauniita kuvia ja ajatuksia <3 Tykkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo.. ilo kuulla että pidät,
      kiitos tuhannesti <3

      Poista
  9. Rakastuin blogiisi ensisilmäyksellä! En tiedä miten löysin tänne, mutta niin ihanaa että löysin! Olen lueskellut vanhoja postauksiasia taakse päin! Annat niin paljo inspiraatiota, kuvillasi, teksteilläsi, tanssillasi! Oli pakko liittyä heti lukijaksi ja jäädä odottamaan seuraavaa postaustasi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieletöntä kuulla, että rakkautta onkin olemassa ensisilmäyksellä, varsinkin tässä yhteydessä!
      Kiitos sinä, jatka ihmeessä lukemista, ihanaa että löysit tänne <3

      Poista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi