2. helmikuuta 2014

Viimein, tunnen kuuluvani


Rikki, mutta silti niin ehjä
palasina, terävinä sirpaleina
revitty, lopulta yhteenliimattu
reunat pehmeiksi hiottu.


Eheä, mutta kuitenkin niin särkynyt
kokonainen, rikkoutumaton
koottu, lopulta tiputettu
sirpaleet kaikkialle levitetty.

Poimijaansa odottaa
tai antaa ajan reunat pehmeiksi kuluttaa.


Särkyvä, vain hetken eheä
särkynyt ei koskaan kuvitellutkaan
olevan särkymätön
mutta tiesi,
että sirpaleita takaisin yhteen hiotaan.


Jos saisin,
puuna syntyisin
matkalla suureksi ja vankaksi
syrjässä kasvaisin
maasta kaiken annettavan imisin
poissa vaaroilta,
mahdollisilta kaatajilta
kovassakin tuulessa tai vaakatason sateessa
tahdittamana heiluen
lehdet oksilta pudoten.


Upottaisin juureni
halki kovan maan
läpi maailman halkaisijan
umpisolmuiksi
risteileviksi juurakoksi
päättyen yhdeksi
suureksi symbioosiksi,
josta syntyisi jotain
yhtä suurta
yhtä vankkaa,
joka ei odota kaatajaa
tai tuulta.


Hetken unettomana, tuuli puhalsi
hetken lujempaa 
se vei mukanaan kaikki voimat
sinne, minne ne lähetin.


Elämä on kuin tuuli
arvaamaton,
kuljettava,
joka suuntaan pyörittävä.


kun tuuli ylitse puhaltaa, 

ei meitä enää ole olemassa.


Täällä vielä,
toivon kesto: ikuinen
tuuleen tartuttavana
viemänä tuulen,

varsinkin myötätuulen.


Perjantai,
oli onnellista, 
silmien avauksesta
niiden sulkeutumiseen.


Varpaat alla peiton, keittämäsi kahvi laidalla sängyn ja päättynyt kolmen vuoden odotus; scandinavian music groupin uusi albumi.

Onko pakko nousta?


UMK:n kuvaukset,
mukana finaalijakson videolla.


Tuntien kahvipöytäkeskusteluja tanssityttöjen kanssa.



Arki on ollut...

Räjähtäneitä puuroja.



Kuolaa valuvia päikkäreitä.


Jännitystä,
ja
tuntenut itseni tervetulleeksi tulevaan työharjoittelupaikkaan.


 
''Olisihan mie ja sie -kieli paljastanut heti nolon maalaisuutemme. Puhetapa oli heille kai uskottavuuskysymys. Eiväthän karjalaa haasta silviissii kuin höperöt ja sketsihahmot! Onneksi murteet ovat nykyään muodissa.''

Emmie kyllä mikää parturi oo, 
eikä tuu,
sanoo Tuukka-pottatukka.
 

Punaviiniä keskellä viikkoa, toimii,
 mm. 
kaikkeen.


Tuskastunut, hukkunut ja rakastunut ruusukaaleihin.


Kriisejä, monenmoisia, 
ainut julkaisukelpoinen ja turhamainen,
tukka kriisi. 
 

 Pitkä, takkuinen
ja muutenkin kamalanlainen,
onneksi on talvi
ja pipot.
 

Ikävöinyt...


Kaupan leipähyllyllä kotiin.


Takaisin tummia hiuksia.
 (miksi tollasia myydään, ahahaa!) 


Maalaamista,
miettinyt, miksi olen sen lopettanut.


Meitä, kesää, järviä...


Makaan lattialla ja kuuntelen feistiä
kukaan ei minua odota
pidän siitä tunteesta.


 Kaupungilla ihmiset kuin kasvottomia
kiireisiä, päämäärättömiä
ohikatsovia,
päätä pidempiä.


Viinipullon ostin
mietin riittääkö se
ehkä kassiin laitan vielä kuohuviinin
se enemmän minulta kuulostaa
...
pirskahteleva ja kirpeä
kuohuva ja nostava.


Näinköhän osaan tulla
uuteen kotiin
,
vastahan niin vielä ajattelin.


Talo punaisin
varrella kadun Helsingin vilkkaimman
jo kaukaa
meidän yhteisen
ensimmäisen
ovemme tunnistan.
 
 
 Sinne
olen minä tullut
lempi kirjani hyllylle ylimmälle asetellut
balettitossut rusetille ovenkahvaan solminut
tyhjillä viinipulloilla alakaapin täyttänyt
postikortteja kaukaa seinille liimannut
maton alle murusia lakaissut

tehnyt kaiken
niinkuin ennenkin
tuntenut kuuluvani
ensimmäistä kertaa


 jonnekkin.



12 kommenttia:

  1. Blogisi on aivan upea! Herkkää taiteellisuutta, aitoa elämän makua ja suuria unelmia. Todennäköisesti aina kun käyn täällä niin päässäni alkaa soimaan Timi Lexikonin kappale "Siivet auki". :-)

    VastaaPoista
  2. Sykähdyttävä sinä. Vau. Ja miten kaunista ajatusten virtaa, herättelevää niinkuin aina. Ja ihan mielettömiä valokuvia! Oot sie aikamoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sykähdyttävä kommentti, kiitos että kerroit,
      olet ihana! <3

      Poista
  3. Apua löysin juuri kaikkien aikojen lempiblogini, kauneimman, mikä on koskaan tullut vastaan.
    En oo miesmuistiin lukenu blogeja, mutta tänään tuli sitten senkin edestä, kun puoli päivää lensi ohi blogiasi lukiessa. Rakastuin ihan mielettömästi. Kaikki kuvat, videot, tekstit ja herranjestas sinä ihmisenä ovat liian upeita ;__;
    Tää on ihan käsittämätön inspiraation lähde ja tanssijahörhönä haluan tulla yhtä hyväksi tanssijaksi kuin sinä katsottuani oppilastyösi ja selattuani kaikki henkeäsalpaavan kauniit kuvat läpi. Tulee sellainen "kaikki on mahdollista, ja suuret unelmat voivat toteutua"-fiilis.
    Geep going girl, mahtavan iloinen asenne joka tarttuu.
    Sait juuri luvan toimia mun uutena esikuvanani (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, ihan sanattomaksi tässä menee.
      tuhannesti kiitos, tai enemmänkin.
      <3

      Poista
  4. hienoja kuvia! erityisesti noista kuvista, missä puut näkyvät siluettina, tykkään tosi paljon! kiitos kivasta ja piristävästä kommentista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ooo, ei kestä ja kiitos ihana itsellesi!

      Poista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi