2. toukokuuta 2014

Kaikki kaunis, päättyy kyyneliin




damien rice - older chests

''And we always seem to need the help
of someone else
to mend that shelf
too many books
read me your favourite line

Some things in life may change
and some things

they stay the same. ''


 16.2.2014  

 
ruskeakantisen päiväkirjan viimeinen sivu.


Kun me tavattiin, oli alkava syksy.
Lempi vuodenaikani,
sinä yönä hengitys höyrysi.


Maa jäätyi ensimmäisen kerran, oli muita päättyneitä asioita.
salaisuuksia, lisääntyvää pimeää,

kaikki,


oli yhtä sattumaa.


Kun aamuyön kaatosateesta kastuneena, puolessa välissä kotimatkaa
siirryin menneestä,
siihen läpinäkyvään valkeaan
vettä valuvaan t-paitaan
niihin ihastuneen ihmisen kasvoihin
pysähtyi askel, kuten kaikki muukin.

Halusin hukkua siihen tunteeseen.


Iltoja ensimmäisiä
yhteisiä öitä,
pitkiä, aamuun asti valvottuja
viiniä,
levysoittimen täyteläistä ääntä
tupakansavua, sisällä tuhkakuppeja.


muistan,
kuinka katsoit minua aamuisin.

valokuvasit niitä viinin kuivattamia kasvoja
herkkää katsetta
huolesta syntyneitä takkuisia hiuksia.


ja minä vain toivoin, että pitäisit minusta.


Muistan,
jokaisen retken, ensimmäisen kirjeen
aamupalaleivät
sadepäivät, kun nauretaan peiton alla eikä välitetä mistään
ne sukat, jotka olivat aina keskellä lattiaa.


Tahdoin, 
näyttää sinulle kaiken
sanattomasti kertoa
ottamatta antaa.


Ensimmäisen kerran elämässä oli takana turvaton olo.


Kaikki ne vuodet,
on nyt hetken tässä.
Aikaa on kulunut
ja voin nyt ensimmäisen kerran
puhua itkemättä,
on kaikki se,
me,
ja meidän tarina,

tullut tiensä päähän. 

idkuva

On niitä tarinoita,
runoja, novelleja
päättyneitä, 
pitkiä, lyhyitä
aukijääneitä, ikuisia
ääriviivojen ulkopuolella,
juonettomia, yllättäviä
opettavia,
sanoin selittämättömiä.


Meidän tarina
oli kaikessa kauneudessaan
epäselvyyden kieroutuneisuudessaan
ilman selkeää alkua tai loppua
mystistä
unohtumatonta
juonenkäänteitä
yhteensulautumista
hetkiä unohtumattomia
muille ihmisille selittämättömissä.


Ei ollut päivääkään, ettei oltu lähellä.

ei kukaan,
ei kukaan koskaan
ole ollut minulle yhtä tärkeä.


Ehkä juuri siksi
on vaikein valinta, olla lopulta vain ystäviä.
Odotan päivää, kun en välttele ajatuksia yhteisistä muistoista. Sitä, kuinka kaikki ne vuodet, muistot, kuvat herättävät surun sijaan lämpöä.
 
Sinä annoit niin paljon.


ensimmäinen kuva sinusta, Cafe Europa.


Kuten tarinoilla on tapana, sanoa sen pituinen se
erityisesti
tämä tarina
ja kuten kaikki kaunis





päättyy aina kyyneliin.



 

22 kommenttia:

  1. Todella kauniisti kirjoitettu, rohkea teksti.

    VastaaPoista
  2. meinasin kesken tauon duunissa alkaa vetistellä kun luin tän. kaikki kaunis päättyy kyyneliin. :( ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aww, herkkyys on joskus yliläikkyvää.

      <3

      Poista
  3. Ihanasti kirjoitettu! Voimia tosi paljon!<3

    VastaaPoista
  4. Kaksi niin kovin kaunista sielua. Voimia ja kaikkea hyvää. Olet rohkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihana.
      kiitos, ja sinne myös, kaikkea hyvää ♥

      Poista
  5. ♥ tuli kyyneleet silmiin. Suurensuuri halaus!

    VastaaPoista
  6. <3
    hei rakas, soita aina kun tuntuu siltä ja vaikka ei tuntuisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos olemassaolostasi,
      nähdään ♥

      Poista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi