2. toukokuuta 2014

Kaikki kaunis päättyy



 16.2.2014  

 
ruskeakantisen päiväkirjan viimeinen sivu.


Kun me tavattiin, oli alkava syksy.
Lempi vuodenaika. sinä yönä hengitys jo höyrysi.


Maa jäätyi, oli päättyneitä asioita.

kaikki,


oli yhtä sattumaa.


Kun aamuyön kaatosateessa, puolessa välissä kotimatkaa
siirryin menneestä,
siihen läpinäkyvään valkeaan vettä valuvaan t-paitaan
niihin ihastuneen ihmisen kasvoihin

Halusin hukkua siihen ihastuksen tunteeseen.


ensimmäisiä yhteisiä
pitkiä aamuun asti valvottuja öitä
levysoittimen täyteläistä ääntä
tupakansavua, sisällä tuhkakuppeja.


muistan, kuinka katsoit minua aamuisin.

valokuvasit jatkuvasti niitä väsyneitä, mutta nuoria kasvoja
herkkiä silmiä ja takkuisia hiuksia.


ja minä vain toivoin, että pitäisit minusta tarpeeksi.


Muistan, jokaisen retken, ensimmäisen kirjeen
kuivat aamupalaleivät
kun nauretaan peiton alla eikä välitetä mistään
ne siniset sukat, jotka olivat aina keskellä lattiaa.


Tahdoin näyttää sinulle kaiken.
 kertoa sanattomasti ja ottamatta antaa.


Ensimmäisen kerran elämässä oli turvallinen olo.


Kaikki ne vuodet,
on hetken tässä.
Aikaa on nyt kulunut ja voin ensimmäisen kerran
puhua itkemättä meistä,
kaikki se,
me,
meidän tarina,

on tullut tiensä päähän. 

idkuva

On tarinoita,
pitkiä, lyhyitä
aukijääneitä, ikuisia
ääriviivojen ulkopuolella
juonettomia, yllättäviä
opettavia,
muille selittämättömiä.


Meidän tarina oli kaikessa kauneudessaan
epäselvyyden kieroutuneisuudessaan, ilman selkeää alkua tai loppua
mystistä unohtumatonta yhteensulautumista kipuilua unohtumattomia asioita
muille ihmisille selittämättömissä.


Ei ollut päivääkään, ettei oltu lähellä.

ei kukaan, ei kukaan koskaan ole ollut minulle yhtä tärkeä.


Ehkä juuri siksi on vaikea päätös olla lopulta vain ystäviä.
Odotan päivää, kun en enää välttele ajatuksia yhteisistä muistoista. Sitä, kuinka kaikki ne vuodet, muistot, kuvat herättävät surun sijaan lämpöä.
Annoit niin paljon.




Kuten tarinoilla on tapana,
kaikella vähänkin kauniilla




on tapana päättyä.



 

22 kommenttia:

  1. Todella kauniisti kirjoitettu, rohkea teksti.

    VastaaPoista
  2. meinasin kesken tauon duunissa alkaa vetistellä kun luin tän. kaikki kaunis päättyy kyyneliin. :( ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aww, herkkyys on joskus yliläikkyvää.

      <3

      Poista
  3. Ihanasti kirjoitettu! Voimia tosi paljon!<3

    VastaaPoista
  4. Kaksi niin kovin kaunista sielua. Voimia ja kaikkea hyvää. Olet rohkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihana.
      kiitos, ja sinne myös, kaikkea hyvää ♥

      Poista
  5. ♥ tuli kyyneleet silmiin. Suurensuuri halaus!

    VastaaPoista
  6. <3
    hei rakas, soita aina kun tuntuu siltä ja vaikka ei tuntuisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos olemassaolostasi,
      nähdään ♥

      Poista

don't ask me about wellness