8. toukokuuta 2014

Sinusta pakahdun



Kun jotain päättyy
jotain alkaa
on hetken tyhjää
ja hiljalleen 
alkaa elämä itseään täyttää
sillä ei ole
muutakuin aikaa.


Ei ole
jatkuvaa pimeää
kun ei itseään peitä valolta
varjossa on kuitenkin
paljon oleellista
jotain,  
mitä ei osaa edes kuvitella.


Löydän itseni
taas paikasta samasta
tyhjästä huoneesta
pahvilaatikon päältä istumasta
kädessä poislähteviä 
tavaroita kerääntyneitä
jälleen ovi,
jonka varovaisen hiljaa
vapisevana lopullisesti suljen
hyväksyvän merkiksi 
silmäni suljen.


Uskallan peilistä
viimein surun muotoisia
ilmeitä,
elettämyyden kohdata
on surulla omat muotonsa
heikot kohtansa
se vie tunnon lihaksista
ei vesi jääkylmä
saa aikaiseksi voimistumista.


Surulliset kasvot
voivat olla myös
jotain todella kaunista
ei jatkuvasti näe ihmistä eheytymässä.


Kasvoilla kuitenkin tunne,
joka kasvaa.


Sisällä alku,
joka ei tiedä vielä elämästä mitään.


Se alku,
on kasvojeni ilme
 joka ei epäile.

Istun vieläkin
aina lattialla
en kampaa hiuksia
lettiä tiukasti letitä
reikiä paidassa
en aikonut vieläkään paikata.


En katso telkkaria
syön paljon omenoita
elä päivääkään haaveilematta
ottamatta tanssiaskelta
runoa kirjoittamatta.


Olen ollut
aina ollut
kukkia,
reppu, täynnä yllätyksiä,
elämäniloa
ja myös
mustaa,
mustaa pitsiä.


Kuulen 
ja jätän kuulematta
kuuntelen musiikkia taukoamatta
elän paljon
etenkin
omissa maailmoissa
kuljen omia reittejä
en ole koskaan epäillyt
mitä elämässä tahdon kohdata.


Kun eteeni avautui 
kevään ensimmäinen
vihreänä kasvava nurmi
minä kenkäni riisuin 
näin, näin kaiken 
jätin, jätin kaiken
sinun, minulle kuuluvan
näkemättä mitään
osasin minä tieni tänne
makaan keskellä
sitä nurmea vihreää
annan tämän kaiken ympärillä kasvaa
auringonpaisteen uudistaa.


olen pakannut reppuni
ja ollut retkillä. 



toivun vieläkin ikuisesti kestäneestä vapusta



Heräsin ensimmäistä kertaa 
uudesta tulevasta kodista
tuntui oikealta
(olen aina haaveillut punaisesta seinästä)


vaikka minulla ei ole koskaan ollut kämppistä
tiedän,
että meillä tulee hauskaa yhdessä.



Harvemmin sitä tulee päästyä Me Naisten sivuille esittelemään kylkimakkaroita! (hehe)



Ei voi kyllä erehtyä minun päiväkirjaksi.
oma näyttäisi jotakuinkin...
kahvia, liikaa
aamuisin,
ja tietysti,
tyhjään vatsaan.


Niistä retkistä...




 Turussa,


repussa kamera, hammasharja ja omena



nyt aion seikkailla.




 Kylässä kaikki näyttää, kuulostaa ja maistuu paremmalta.



voi maata lattialla, eikä tarvitse ehkä tiskata.



 En tiennyt että näytän erittäin innostuneena näinkin pelottavalta.

 
 Illalla viiniä Bar Kukassa,



Herkistävän hyvä
City Lungsin keikka,

 ja huippuja Turku-ihmisiä.



 Aamu valkeni Turussa


kävelin pitkin katuja uusia



ostin torilta omenoita



 kirppareita



Tässä kohtaa päivää suupieleni repesi,


 turku on ihana,
seikkailu taisi onnistua.


söin koko viikonlopun
liikaa jäätelöä,


 mikään ei ole aikoihin
tuntunut näin hyvältä
enkä puhu pelkästä jäätelöstä.


Näen virtaavia puroja
tulemista,
eheytyvää olemusta
vaatimatonta ystävyyttä 
meitä, ja kaikki on mahdollista
on tulossa täydellinen kesä.


Sinä,
Eheytät,
maailmani mullistat


Se aamuyö
kevään ensimmäinen
kun aurinko seiniin
yletti kultaisena hehkuna
oli kuvailtavissa
varmasti kauneinta ikinä
läsnä tunne,
johon voisi pakahtua. 



Päivän päättyessä
metsästän usein sädettä
päivän viimeistä 
ennen laskemista
se meihin paistoi
ja varjoiksi seinälle maalasi.

 
Tajusin,
voi pelkillä kasvoilla
kosketuksella
puhua 
kaiken olennaisen
sanomatta mitään.
mitä olisi kuulunut sanoa.


Nuorena murehdin öinä unettomina,

Mitä jos ei koskaan löydä etsimäänsä?


Jos mikään
kukaan illuusioita täytä
tai löydetty takaisin anna

Onko lopulta kaikki löydetty etsimisen arvoista? 

Mistä tietää löytäneensä
jos ei ole koskaan etsimäänsä kohdannut?



Kun lopulta löytää
voi tuntea kohdanneensa,
täyttyvänsä
tietää,
kun puhutaan merkityksestä,
kohtaloista
mitä tarkoitetaan hetkessä elämisellä.


Etsimällä,
löytää epäolennaista
 yleensä löytämiseen
ei tarvitse etsiä
kaikessa yksinkertaisuudessaan vain

olla valmiina, kaikelle avoinna,





ja sinusta pakahtua.




14 kommenttia:

  1. Kiitos, Anni - ihanaa inspiraatiota jälleen! <3

    VastaaPoista
  2. Hei sähän oot hengaillu tässä mun kodin edustalla! Tossa joen varressa missä on noita puita joissa on vaaleanpunasia kukkia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oonko!
      hitsi,
      olisin punkenut luoksesi kahville jos olisin tiennyt kotisi sijainnin ;-)

      Poista
  3. Ihanan ilonen postaus! :) Olet ihan mahtava. PS Turussapa on kauniita puita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aww.
      kiitos paljon,
      ja turku,
      se on kaunis! <3

      Poista
  4. Oi, niin kauniita kuvia taasen! Tunnelma välittyy tänne asti! Erityisen kaunis on vappuna otettu ilmapallokuva!

    Tuo MeNaiset on kyllä pakkoa saada! :)

    VastaaPoista
  5. Kaikkea hyvää ja jaksamista.. Erot on kipeitä, mutta onneksi olet vielä niin nuori, että sinulla ei ole mitään hätää, ehdit löytää vielä monta prinssiä. Auringonpaisteista kesää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kommentti tuntui painajaismaisen yön jälkeen kuin lämpimältä halaukselta.
      Kiitos siitä,
      ja kaunista kesää sinulle! <3

      Poista
  6. Hetkessä elämisen ihanuus ja uusien alkujen oivallukset.
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oivalluksia näyttää olevan ja tulevan loputtomasti <3 ei voi olla uskomatta, kaikkeen tulevaan.

      Poista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi