2. kesäkuuta 2014

Enää, en tahtoisi olla kukaan muu



Hän vaihtaa usein huoneensa järjestystä.

Jos vain tahtoisi
voisi hänet hajoamaan saada,
 

katoamaan,
ei milloinkaan

sillä,

Hän keksii rytmejä
ja kävelee niiden tahdissa

Hän kokeili,
olisiko hän valmis


oli hän
ja paljon enemmän.


Kauan ennen sitä,

oli vain
lyhyt uloshengitys
joka kertoi halusta kontrolloida

Hänen sormenpäänsä,
 löysivät kaiken kadonneen
kaiken
mitä ei oltu koskaan löydetty.


Kuinka asiat voivat olla toisin,
jos kaikki on niinkuin ennenkin,


 katujen reunat halkeilevat
katumus tuntuu olkapäillä
humalaan ei voi kadota
 väärässä paikassa,
tajuaa olleensa vasta sieltä lähteneenä.


joku sammui syttyessään

joku hukkui sinne, missä toinen rakasteli


joku ei tunne katumusta, elää unohtaneena tulevassa

joku katosi humalaan, löytämänsä kadottaneena


joku suunnittelee etukäteen, ettei itsekurittomuus veisi mukanaan

joku aikaansa kuluttaa, tajuamatta kuluttavansa


Voi vain tietää mistä kaikki alkaa,
tietämättä miten mikään koskaan loppuu.


Minun kesäni alkoi Tampereella,


kylässä ystävällä,
valvotulla yöllä,
 vohveleilla,
ja kaikella sillä siirapilla
mistä ei koskaan voi saada yliannostusta.


Oltiin DJ:nä Klubilla,


oli ehkä hauskinta ikinä.


♫ i break horses - faith
♪ niki & the dove - the drummer


 ♪the smiths - this charming man


♪ roosevelt - montreal
 ♪ holy ghost! - it gets dark


Jälleen terapiapenkillä,
aamuyöstä tietenkin.


Kaikki,
on viimein tässä
vierellä makaamassa
kaikkineen päivineen 
kaikkineen yksityiskohtineen.


Nurmi niin pitkä,
se tuulesta heiluu.


On viltin alla 
maa epätasaista
keho mutkalla
kaikkeen tottumassa.


Olen lopulta saanut 
mieleni 
kaikkialle levinneen
sieltä täältä 
täältä tähän
tästä tajuntaan.


Jos lakatut kynnet
avasi mielen
kertovat olemisesta
vaatimattomasti siitä
kuinka pienillä asioilla
on jälleen merkitystä.


On ollut ikävä
epäolennaista
avoimia aisteja
aikaa runoille.

Ja ehkä 
niitä punaisia kynsiä,
niin pieni,
mutta niin kertova.


Odottavan aika,
oli epäterveellisen pitkä.

Viime aikoina olen...

hävittänyt mm. kaiken
rikkonut mm. kaiken
myöhästynyt
no,
jokapaikasta,
naureskellut,

kaikesta huolimatta.


syönyt jäätelöä,



muuttanut,


ystäviä ja sinua rakastanut,



lehtitoimittajaksi valmistunut.


Kiitos kenelle lie,
että olen optimisti.

On vain tapana uskoa,
kyllä jää jaksaa kantaa.

 Ja perkele,
ei mitään jäätä ole enää missään
ja murheet siellä, mihin ei aurinko paista

NYT ON KESÄ!



Vuosi vaihtui,
jätimme taaksemme


taide
on taidetta vain
jos jotain tuntee
 

ei voi koskaan tietää,
jos ei mitään tunne 


viime hetkellä,
alkaa toisin ajatella


ei kaikki menetetty,
olekkaan aina menetystä.



Liikaa keksittyä
pelkoa mahdollisesta
tapahtumattomasta
paineita merkityksestä
oletuksista
kaikesta annetusta,


vaikka pian on jo liian myöhäistä.


eikä ole pahempaa,

kuin olla liian myöhäistä.


Merkityksetöntä 
on ollut 
mahdollisuuksien pelko,
jota ei koskaan ollutkaan.


Ei täällä itketä
ehkä ilosta
kietoudun peiton sisälle
menettämisen pelosta
suuri rakkaus,

 
ehkä,


pyörähdän lattialle
ja kävelen keittiöön.
 

Sisustin huoneen
kaikella muulla
paitsi menneellä
punainen seinä
narisevevaa ovensuulla
uskoin unia
ei mikään herättänyt minua.


Hiukseni
tuoksuvat huolelta
tuuleen haihtuvalta
jotka tulevat silmille
aina vasemmalta puolelta
ehkä viimein
on tulossa
sitä,
mitä olen toivonut olevan tulossa.



Ja niin,

viimein ylettyy
pitkät,
sinnikkäästi kasvaneet hiukset,


en enää pitkään aikaan,
ole tahtonut olla,





olla kukaan muu.




15 kommenttia:

don't ask me about wellness