31. heinäkuuta 2014

Rakkaudesta ja rappiosta



 (alas matkaa jäljellä noin 15 metriä, matkajuomaksi suosittelen teetä ja matkamusiikiksi sigur rossin andvaria)



olisi hienoa,
                                         päästää irti
 

niistä,
tärkeiksi muodostuneista


 odotuksista,


mustista vaatteista,
 rytmeistä,
aamukahvista,

kunnianhimosta,
pakottavista tarpeista,
kamerasta,
 kysymyksistä


ihminen painaa,
ihmiset tyhjentää


 ihminen tahtoo edetä,
ihmiset tahtoo kuulua


on tuskallista
olla kiinni, pian auki
avoinna
olla liikkeessä, läsnä
kaikkeen valmis, heittäytyvä.


 kunnes...
ei-tahdonalainen päättää pysähtyä
vain jäädä
ovesta poistumatta
syödä samaa
näkemättä ketään.


On tuskallista,

mennä, kun pitäisi jäädä
jäädä, kun pitäisi lähteä
mennä, kun tahtoisi jäädä
 jäädä, kun tahtoisi lähteä.


on mahdotonta
pysyä                      avoinna
tai
tuskasta
olla mitään luomatta.


''sinä et ikinä tule
ymmärtämään
tuskaa...''


''Miksi et tee jotain
mistä nautit?''

''Ai miksikö en?
mitä minä sitten sille tuskalle teen - mihin minä sen laitan?''


Osaan jo mennä
silti kuulun tähän.


Kaikki vain tapahtuu,
parempi olla
hulluudesta
syyttämättä maailmaa.


muistaa mennä
muistaa lähteä
kesken matkan ajattelin:
matkaa
epäröintiä
omaa epävarmuutta.
uskallanko?


ja kaikki tuntuu katselevan.


mutta                        kun
ei kukaan estä puuhun kiipeämästä.


''ei ketään kiinnosta''
 auttaa.


ja vain kiivetä.


olla välittämättä
ottaa vastuu
kunnian omista päätöksistä
turvallisuudesta.


mitä ikinä nyt tarvitseekaan
hengissä pysymiseen
ei muiden miellyttämiseen.


Kiivetä korkealle
korkeammalle
sitä mukaan
mitä vain on rohkeutta
aina on niitä tuijottajia
alas käskijöitä.


Niitä,
kenellä ei taida olla
mitään parempaa tekemistä.


 Puut
ja valinnat
kulkeeko samaa reittiä
hautooko samoja ajatuksia
vaivaantuuko,
 jos tuijottaa liian pitkiä aikoja.


Liian usein hän mietti
kelpaako tai täyttääkö
onko tullut,
saavuttanut,


En pidä kysyvistä kysymyksistä,
jotka alkavat miksi sanalla.

olen jo oppinut
kysyjille vastaamaan:

miksi ei?


Maanantaisin keitän aina liikaa kahvia.
ja käyn puistojoogassa.


Tiistaisin laitan hiuksiin väriä
kun tuntuu ihan siltä.


Keskiviikkoisin toivon sadetta,
luen sarjakuvia.


Torstaisin harjaan hiukset,
valmis lahjoittamaan pois kaiken.


Lauantaisin,
käyn uusissa paikoissa


Aina sunnuntaisin
kuuntelen koko The Nationalin tuotannon
ja kirjoitan paljon.



Olen ollut,
niin kovin inspiroitunut


 Joka päivä,
kukkiin pukeutunut.


 Minusta maailmassa ihan liian vähän päiviä
vuosia
tunteja
sekunteja


 Aika on venyvä
katoava
 tai ehkä vain pelkkä käsite
joka muistuttaa,

että aika loppuu aina kesken.
 
Koko loppuviikon
unohdan kaikenlaista
kuten murehtia turhia
vessoihin puhelimia
mukanani on aina omena
jotain omatunnolla
muutama salaisuus


jota en aikonut kertoa koskaan kenellekkään.


 Oli kesän viimeinen keikka,


esiintyjistä pidettiin hyvää huolta,


oli mökki,
merenranta
sauna.


eikä mikään olisi voinut paremmin päättyä.


heihei muumilaakso,


nähdään seuraavan kerran.. 
Tukholmassa!


Yksi kesän parhaimmista viikonlopuista.


Turku & H2Ö


''uaaaa!''


tehokaksikko toimittaja-valokuvaaja (jälleen) liikkeellä.
:*

 
A: en voi lopettaa nauramista
B: toivon, että tää oli niitä lintsin vekkula-peilejä ..



Koskaan,
en ole ollut onnellisempi,

kuin niiden nostokurkien alla.


Turussa,
jonne olen aina halunnut palata.


Siinä minä olin.


  Kanssasi.

Kanssa puutteideni.

 Molemmin puolin.

 Sen,
mikä osaa olla
 ja sen,

mikä täytyy kaivaa esille.


Taianomaista on
...
kun unohtaa olevansa
 unohtaa sijaintinsa
unohtaa humaltuneensa


Ilmassa uudenlaista ylpeyttä
kasvaneesta varmuudesta
rohkeammasta o-le-muk-ses-ta.


 hauskuus tuntuu
se näkyy 
kun nauraa
  niin että hampaat näkyy


ei muista keskittyä
puutteisiin
 vain puitteisiin.


 missä naurattaa
ja
 miksi
tässähän,
voi olla         miten vain.


 Kun lähdin,
minä vain tiesin.

Kun palasin,
eteiseen laskin laukun
jätin kengät.

Ohikulkijasta,

oli   tullut   totta.
 

Ja minä vain
...
keskellä huonetta
liikkumatta hengästyin
 ihmisten tyhjentämä
väsyttämä
yksin täyttyy
 voi olla miten vain
 mutta..
jos huomenna näkisin lintuja erikoisia,





kenelle minä kertoisin niistä?




9 kommenttia:

  1. upeita kuvia jälleen <3 oot taitava!

    VastaaPoista
  2. Mää rakastan sun postauksia. Haluan aina lukea nää rauhallisessa paikassa, aamukahvilla tai ihan vaan hiljaisuudessa, sillä näille pitää aina antaa aikaa. Oot niin taitava kirjoittaja ja kuvaaja. Älä ikinä lopeta bloggaamista♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tämä oli niin ilahduttava.
      kiitos kiitos kiitos k i i i t o s valloittava ♥
      en lopeta koskaan!

      Poista
  3. Aina en ymmärrä näistä teksteistä yhtään mitään, mutta luen nämä silti aina, koska näissä on sitä jotakin taitavuutta joka vaan koukuttaa ja on pitänyt otteessaan jo kauan aikaa. ehkä mää vielä joskus opin ymmärtämään ne mitä en ymmärrä :)
    ja jos eksyt joskus tulevan vuoden aikana tampereelle ja haluat ihmisen kuvattavaksi niin olisin ihan vapaaehtoinen!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi riikka,
      sympaattisin kommentti vähään aikaan, aww.
      ehkä aina ei tarvitse ymmärtään, voi itse keksiä, mitä ne saattaa tarkoittaa tai kehittää omaa tarinaa.
      ja hei ihana, mahtava idea, tulen ottamaan sinusta tanssikuvia trikootalon katolla tai pyynikin kallioilla, oh <3___<3

      Poista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi