7. elokuuta 2014

eilen olin keskeneräisempi


Harvinainen päivä.

kaikki kuvat, ilman editointia suoraan olympus OM-D:sta



Elokuu 1.                            


Kuumetta, olemassaoloa
vielä vaivaa
kahviaddiktio ja krooninen haavejatkumo
yhden ajatuksen kesto määrittelemätön
katkeamaton, kiinnittymätön.


puoli viisi aamulla,
unetonta.


En tahdo enää
erota,
kysellä
epäillä hulluja
tai
maalata ensi vuodesta.


Ei ajatusta
ei teetä sokerilla
sängyssä lakanoita
ketään muuta, tai odotuksia.


Vilkkaimman kadun varrella ei ole koskaan hiljaista
tähän voisi tottua
pidän ikkunat avoinna.

 
Avaan oven
ja päästän sisään


ei ole täällä keskeneräistä.


Täytyisi ja pitäisi
voisi ja voisi
mitä jos juuri silloin ei saa mistään kiinni?



ajan myötä täyttyy


mutta minusta vain poistuu


Iho nihkeä
keho kuuma
tahdon koskea
olen aina tahtonut



päivänvalossa näytät samalta
kuin ensimmäisellä kerralla
vanhemmalta
rakkaalta

tiedän sinusta paljon enem m ä n.


Tuuli tuntui jo elokuulta
tahdoin jo unohtaa

ihonmyötäisesti raapivaa pettymystä



On tullut sitä mitä on aina ollut tulossa. 


Voisin antaa viedä, pysyä,
luottaa keskeneräisyyteen


On aika hyvästellä kalliot
ja muuttaa kohti kalliota


 meillä kolmella on nyt koti siellä



olen pitänyt ikkunoita auki,


pelännyt paljon,


lukenut


piirtänyt


istunut tunteja kallioilla


viipynyt iltoihin ja aamuihin asti ulkona,


kirjoittanut paljon runoja,


herännyt aikaisin,


huijasin.


alitajunta tietää kuinka
humalaan ei voi kadota
kiireeseen voi hukuttautua



elämänmakuista.


arpi


sinä kylässä



olin kerennyt jo unohtamaan.

6 kommenttia:

don't ask me about wellness