15. elokuuta 2014

Villapaitatyttö



Kirjoitan,

koska olet.



kupin pohjalla,

on pinttynyttä.


 eilinen mennyttä,

 joskus kaivattua.


sinua,

voisi olla helppo uskoa. 


kevyt,

on tyydytetty mieli.


 iho,

on kesän tuntuinen.


nilkat,

on toisiensa takana ristissä.
 

pitkät sukat,

hiljalleen valahtaa reiden kohdilta kohti nilkkoja.


paino,

vaihtuu edestä taakse.

tanssia,

elegantisti
hiljaa
ei kenellekkään


varpaillaan,

voi kevyesti nojata kädellä seinään.


  leuka,

kääntyy hitaasti oikealle.

niska,

kuvittelee kosketuksen.


  Voidaanko nähdä vielä tänään?


''olen pahoillani,

ei tänään.''


käännän katseen oikealta vasemmalle
yläviistosta, leuan lähelle olkapäätä
sytytän tupakan
ja ajattelen,
kuin joku joskus käski ajatella.


ei se mitään. en olisi tahtonutkaan.

annan kaiken olla näin
nukahdan
punaisissa huulissa
sukat nilkkoihin valahtaneena.


aina öisin
kun herään sateeseen
sen ääniin
ikkunasta tulvivaan
ilmaan jo viileään
en osaa olla, enkä ikkunaa sulkea.


tarttuisin sinuun
liimaisin käteni
ihoosi kiinni, paidan alle
jäisin siihen
kertoakseni kuinka pelottaa.


ei 
ei ole sinua
käännän kylkeä 
lasken sekunteja
milloin minusta tuli näin arka?


kerran päätin
itsepäisenä syysaamuna
vaihtuviin vuodenaikoihin kyllästyneenä
mitä minusta on tultava
kaipasin pysyvyyttä
vaikka mikään 
ei pysyvässä kiehdo
se oli vain
kuin vuosien takaisesta
koko päivän mielessä velloneesta painajaisunesta.


siellä minä seisoin.


katosin aikaan
hukuin ihmisiin
ja toisinpäin
yritin olla
peitin korvat.


Minä rakastan syksyä.
syksyjä.               viileyttä.              lehtiä.
lämpimän sävyistä valoa.


pimeneviä päiviä
upottavaa musiikkia
melankolisia ajatuksia
haudutettua teetä.
puissa omenoita. 


sadepäiviä.
kaulahuiveija. maihareita.
värejä. kuolleita lehtiä.


Minulla on kaapissa enemmän villapaitoja
kuin erilaisia teelajikkeita
lattiassa kahvitahroja
leipiä jäljellä
tai mekkoja, mitä vain ahdistavan kesäistä.



Syksyisin,

alkaa aina jotain uutta



 päässä on ajatuksia,

enemmän kuin lehtiä puissa


Kissoilla,
 
on paljon hyviä ominaisuuksia.


itsenäisyys.
kaikki maailman ikkunalaudat.
itsepäisyys.
 salaperäisyys.


ne ovat yksinäisiä
käpertyviä
silti seurallisia
hellyydenkipeitä.


ja näyttävät usein siltä,

miltä elämä voi näyttää tyytyväisenä.


En tiedä mitä teen,
palaan liian usein menneeseen.


Katson ympärille,
en tunnista paikkoja
 kasvoja
on ilma painava
päivä,
kun jokin leijuu yllä.



Se seuraa kaikkialle
ei tahtoisi ajatella sen olevan
enää huomenna siinä.


Kuuluuko se minuun
 onko se vain takista kiinni
vai onko se vain ...
ohikulkija?


En tiedä,

mutta minä en pidä siitä.


Jos se on päättänyt
olla osa minua
onko mahdollisuuksia
antaa anteeksi niinä päivinä
kun mikään ei onnistu sen takia.


Vain tottua sen olemassaoloon
tai lähtissä
jättää se eteiseen
siihen takin pieleen roikkumaan.


Jos se onkin
se vaihtoehto viimeinen:

ohikulkumatkalla.


Ohikulkija,

siitä minä pidän.


Sen tuoksusta,
viipyilemättömästä katseesta.


Se ei ota otetta
kulje mukana
päiviäsi saastuta
istu olkapäällä.


ehkä...
se on vain ohikulkeva


kaunis ohikulkija, 

 ei tarvitse pelätä


 eikä mitään muutakaan,




mikä on ohimenevää.


 


10 kommenttia:

  1. Mikä kamera sulla on? Entä objektit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. runkona nikonin D7000 ja linssinä 35mm 1.8 :) siinä ne sitten olikin...................
      t. köyhä

      Poista
  2. äh rakastuin sinuun vähän. mä oon niin taipuvainen pelkäämään syksyä. mutta kun joku sanoo, niin kuin sä sanoit, ettei tarvitse pelätä, uskon sen heti. eli se pelko on pakko olla vaan huijausta ja köykäistä ja turhaa :--) sait syksyn näyttämään ihanalle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. minulle on käynyt joskus vuosia sitten samoin, pelkäsin, kunnes joku kertoi, ettei ole mitään pelättävää, siistiä nauttia uusista, ennen pelkoa aiheuttaneista asioista,

      ja ja ja,
      sinuun, minä rakastuin muistaakseni 2 vuotta sitten, phihh.. :>
      olet ihana!

      Poista
  3. En tiedä olenko koskaan kommentoinut blogiisi, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

    Kuvasi ovat inspiroivimpia, mihin oon suomalaisten blogeissa törmännyt. Kirjoitat uskomattoman taitavasti ja olet oma persoonasi. Kiitos, että pidät tätä ihanaa blogia, jota jaksaa aina ihmetellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en muista kenenkään kaiman kommentoineen! :>
      ilahduttaa, että päätit kommentoida. ihana kuulla, että pidät ja olet siellä, kiitos :*

      Poista
  4. Mikä biisi soi taustalla tuossa sun ihanassa Instagramin tanssivideossa? Kuulostaa hyvältä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hihii, kiitos,
      se on inspiroiva biisi :-)
      darkside - golden arrow

      Poista
  5. Äää aivan ihanaa <3 syksy on parhautta.

    VastaaPoista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi