5. syyskuuta 2014

lopulta me unohdamme



Istuimme lähellä reunaa 
keskitalvella
napitetuissa villaneuleissa
kumpi oli enne
kun fiaskoa ei koskaan tullutkaan.
 

Olimme tänne kävelleet
matka oli pitkä (ainankin minun mielestä)
kerroin liikoja, olit todella pitkä.


Sängyn reunalla
jalat maassa
paitsi omat
ne ei kosketa
en uskalla katsoa tai vilkaista
puhun hiljaisella äänellä
ehdotan lattialla istumista.


Matto hiertää selän alla
ilman valoja
en tahtonut lähteä enkä kertoa
viimeinen metro taisi
ja taitaa lähteä usein ilman minua.


Tahdotko jäädä yöksi?

ei.                      liian aikaista.


ei ollut viimeistä bussia
niitä kulkee täällä päin jatkuvana virtana
ei ollut takkia mukana
en keksinyt yhtäkään, kuka olisi voinut auttaa minua
ei pitänyt näin kauan viipyä
ei, 
ei olisi ollut liian aikaista.


Ai mitä minä kylmissäni kello kuusi aamuyöllä bussipysäkillä ajattelin?

Ota puolet minusta
et saa kokonaista
puolikkaasta puolet 
otti kuitenkin riskin jo aikoja sitten,


ota kiinni


ennen kuin katoan kokonaan.

Olen yrittänyt paeta ahdistusta.
ei onnistunut. 
Alfredo jaar ei ainakaan auttanut.

nyppinyt ruohoa
ne olivatkin ihan kalan muotoisia.

 
Pelannut nintendoa.

 



Herännyt seiskalta terassiremonttiin.
perkele


Käynyt kuuntelemassa Ville Ahosta.



Tuntenut sydämentykytyksiä lehtihyllyllä. Ensi kuussa vielä voimakkaampina.



 Solitifest


 Näyttänyt syksyltä.


Olen (melkein) lausunut ääneen



 Editoinut kuvia maailman ergonomisimmassa asennossa.


Ikävöinyt sinua.


 Ottanut kuvan, kun tunsin olevani ihan onnellinen


Juonut punaviiniä


Pelannut synkkiä videopelejä.



Käynyt kanssasi lounaalla.


Fiilistellyt Cleaning Womania.


Herännyt, ollut nousematta, kuunnellut sinua, onnellista joskus.


Solitifesteillä.


Kaivannut aikaa.



irroittanut.
ollut haikeana.


Olen muuttanut. taas.



hassua. 

Näin se ihminen vain sopeutuu.

Helsinki on ollut
pakopaikkoja

muistan, kun kirjoitin ensimmäisen huvittavan muistiinpanon.


Minä saan
olla likaisissa vaatteissa
käymättä parturissa
syödä viikon pakastepinaattikeittoa.


hän huomasi,
seinästä irtoaa maali.

Tyhjän huoneen
voi täyttää, sisustaa


Virhe.
Se oli virhe.
ja nyt ikkunoiden pielistä vetää.


Nielet.
Me nielemme.
sanoja, pistäviä nielaisuja.


Joku käveli ohi huoneen
syvää hiljaisuutta
lasinsiruja
se mitä tapahtui ei ikinä tavoita meitä

Päivä,
kaksi aamua,
yksi ilta
viikko
matka,
joka veti yhteen   k u i n   liima.


ei meidän pitänyt olla tässä.
ei tuollaista pitänyt olla olemassa.
ei minun pitänyt kohdata mitään tuollaista.


Luotin minä jälleen, järjen sijaan tunteeseen


etsin aina vain kasvoja.


Lopulta me unohdimme

kuinka päädyimme tänne.


Lopulta me unohdamme,

ja kaikki on pian hyvin.

 Istumme reunalla
napitettuja nappeja villaneuleissa
käsissä käsiteltäviä
muttei fiaskot tunnu fiaskoilta
ei enää pelota.
 ..
tunne,
 jonka olen aina tahtonut tuntea. 



Mitä sinä tekisit

jos sitä ei olisi tapahtunut?





10 kommenttia:

  1. jotenkin ajaudun tänne aina liian harvoin, mutta ei se oikeastaan haittaa.
    koska jokainen kerta on aina niin rakastettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olet ihana <3

      kuten sanoit, ehkei se haittaa, harvemmin käytynä on ehkä enemmänkin annettavaa, luettavaa, käyn täällä vain kerran viikossa pulisemassa, jakamassa :*

      Poista
  2. Ihania kuvia, varsinkin noi vikat! T: romantikko
    (Muutenkin ihana blogi, luen aina joka sanan ja katson kuvat vaikka aika harvaan kommentoinkin:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aww.
      kiitos sinä,
      kiva että kerroit olevasi siellä <3

      Poista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi