15. syyskuuta 2014

Lähellä, aivan iholla


 ♫ Hammock - Floating away in every direction


Kuollut kesä
ei hengitä.


Elossaoleva on kasvava
elämä ohimenevä
maailman mielestä
on loputtomuutta
jossain maailmassa
minäkin sen uskon.


Alku ja loppu
keskiosa, samaa oravanpyörää
särkymistä, 
jälkeen sirpaleiden kasaan keräämistä 
kaikki tulee kerralla
tai arveluttavina epätasaisina aaltoina
välillä hyvä ei tunnu hyvältä
paha meinaa viedä hengen sinulta.


Pienikin hyvä alkaa tuntua hyvältä
viimeistään hetki ennen viimeistä laskua
kun jälkeen viimeisen laskun
ei mikään tunnu enää miltään. 


  Ihminen ja onnellisuuden tunne
kaikki aiheuttajat
pysykää lähellä
huominen voi tulla
herätä
ja huomata olevansa elossa.



 Kiipesin katolle
ja tässä minä istun
donitsi päässä
korkeassa sekavassa nutturassa
jotain ylimääräistä sisällä.


Peilien välttely, kuolemanpelko
stressi ja hiustenlähtö,


ehtisi sitä kai myöhemminkin.


Hukassa roskapussi, identiteetti ja kahvinkeittimen kansi.


Menetetty eilinen, ensi huuma ja kengät, taas puhkikäytetyt. 


Hajalla tuntematon pyörän osa, muutama illuusio ja ainut vääristämätön peili.


Mietimpähän vain - kuka sen rikkoi?


Ja milloin?

Älkää menkö,

 minä tarvitsen teitä.



Me pakenimme.


Alfredo Jaar - Kun runous ei riitä


 suosittelisin,
jos näyttely olisi vielä esillä.


 Minä olin päättänyt,
mutta löysin itseni vasta viimeisenä mahdollisena päivänä,
 pidättämässä julkisen paikan häpeällistä itkua, valumassa heti pois pyyhittyjä kyyneleitä, jotka tulivat samalla kertaa niin monelta suunnalta.


mutta tiesin näin käyvän.

Ei haittaa,
taide ei ahdistusta poista
sain vastauksia,
haluan, vielä, edelleen niin kovin, olla isona, osa tärkeää kuvajournalismia.


Minua on liikuttanut myös Ville Ahonen.



Ilahduttanut luomu palasaippua, joka on muuten maailman parasta.


Runojen lisäksi takintaskuista löytyy erinäisiä asioita.


Minun käsitykseni lenkkareista.


 Olen hullaantunut jälleen sarjakuvista.


Olen herännyt,


tanssinut,
hyvästellyt ikävän.


Voisin katsella,


kuunnella sinua lo p u t t o m  i   i   n.


Ennen kaikkea,
olen ollut iholla, lähellä, lähempänä kuin koskaan.



Sairaalan käytävä oli pitkä.


Heti sisään astuessa, tuoksui tuore pulla
lattioiden kirpeä halpa pesuaine
huoneista ei kantautunut ääntä
ei pystynyt nielaista.


ovia numeroituja
kohtalokkaita kasvoja
täällä jaetaan aikaa
huolia, apua
viedään toivoa.


 Mietin
minkä asteiset ovat kylmänhikiset kämmenet
prosenttilaskuja
yritin nielaista
siinä onnistumatta
tunsin
ja tiesin, löytyvän jotain kuulumatonta.


kotimatkalla
alkoi pyörryttää.


hiersi mekon kaula-aukko
kengän vetoketju takaa auki
kädet kiinni kyljissä.

pian, en välittänyt enää 
näkyvistä, muista näkevistä
jokaisella askeleella, täyttyvistä ajatuksista
ja niin,
jaloista voima valahti

minua pelottaa niin kamalasti.


 hengitä,

hengitä hyvä tyttö


Ei meille annettu muuta vaihtoehtoa
kuin kävellä, kävellä pitkään
pitkin, hiljaa
jotta löytäisimme paikan, rakentaisimme päähän turvapaikan.


Katsottiin kaupungin valoja
maa oli märkä
kylmä,
kuin syyskuussa
pääni sinun sylissä.


sammutetaan valot
ettei nähdä
mitään
ketään
koko totuutta.

idkuva

virta lopussa
oli mahdollisuus yhdelle kappaleelle
ilman harkintaa
se oli kuin
siiven isku
ennen veden pintaa.


''mitä sinä itket, kaikkihan on hyvin
mitenniin kaikki,
mitä tarkoitat kaikella?


Lähellä, aivan iholla
väreitä,
sinä toivoit
ja toivoitkin niin lujaa
uskoin hetken itsekkin

että vielä joskus
nämä surulliset silmät,
 



muuttuvat normaalilla tavalla kiehtoviksi.





12 kommenttia:

  1. Aivan käsittämättömän hieno postaus ♥ En löydä edes sanoja, näitä tunteita on vaikea edes yrittää pukea sanoiksi. Ainoa mitä tähän osais sanoa, on se että minä ymmärrän sinua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ ei tarvitse sanoa enempää, tuo oli kovin kovin ilahduttava kuulla, kiitos :*

      Poista
  2. Siun blogi on ihanan valloittava, niin ihmisläheinen ja herkän runollinen. Tuntuu, että voisin ihailla luovuuttas loputtomiin. Rakastan valokuviasi; ne on yllättäviä, persoonallisia ja täynnä uusia näkökulmia arkeen. Mutta kuitenkin tekstit lumoaa eniten. Osaat kirjoittaa niin oivaltavasti, että itse jää sanattomaksi. Osaat sanoa pienilläkin arjen kuvauksilla niin kovin suuria asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et usko,
      tämä tuli juuri hetkellä, kun koin ehkä ensimmäistä kertaa koko blogin olemassaolon täysin merkityksettömäksi, vain oman pään tyhjentämiseen tarkoitetuksi kehnoksi suherrukseksi.
      sanasi upposi luihin ja ytimiin, antoi voimaa ja kaivattua, hukassa ollutta motivaatiota,
      kiitos niin kovin että kerroit ääneen ♥

      Poista
  3. Vastaukset
    1. viime aikoina on ollut aika ihanaaa, jeeee ♥

      Poista
  4. Mikä kamera sulla on käytössä? Oot kyllä todella taitava, monilahjakkuus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihana kuulla, KIITOS!! :)
      runkona Nikonin D7000 ja linssinä Nikon 35mm f/1.8!

      Poista
  5. voi apua, oot ihan uskomaton, käsittämättömän upee
    kylmiä väreitä
    ❤️

    VastaaPoista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi