23. syyskuuta 2014

Lähellä reunaa

helios - hope valley hill


Herään.

Pidän viimein päivän ensimmäisestä ajatuksesta.



[kävelee pimeän eteisen läpi vessaan, lukitsematta ovea]

Kylmää. kylmää vettä.
kulmien väri haalistunut, viime viikon takku selvittämättä,
ylikasvaneet, eri suuntiin latvasta haarautuneet hiukset.


 [sulkee silmät]

En enää mieti miltä näytän aamuisin, teen näitä tyhmiä, toteutumattomia lupauksia hiusten harjaamisesta, en osaa hallita ajatuksia, miellyttää muita, pukea ylleni vaatteita joita tahtoisin.


[säikähtää kosketusta]

Peilikuvaan ilmestyy toinen.
tunnen hengitystä niskassa, en avannut vielä(kään) silmiä.
tiukennan ponnaria kaksin käsin [kädet kietoutuu samalla takaa ympärille]


Katson läpi, ohi peilikuvasta
takaseinästä löytynyttä kiintopistettä.

[hän poistuu, kävelee pimeän eteisen läpi keittiöön, seuraan hiljaa]


Hän käynnistää liesituulettimen, kaivaa taskusta viimeisen tupakan,

tunnen huolen.

[hiipii taakse, sanattomasti koskettaa niin, että hän hymyilee]


''Haluatko tietää mitä kirjoitin sinusta ensimmäisen kerran?'' kysyn.

No, tämä on kyllä jälleen
niin noloa
niin romanttinen hölmö
että välittömästi toivon
leijailevani joka ilmansuuntaan.


''Tapahtui jotain kummallista. Aivan kuin olisi löytänyt jotain. Kasvot väkijoukosta tai unohdetun hyvän muiston. Hänen olemuksensa oli epävarma. Levottoman kiehtova. Siinä sekä hänessä, oli jotain tuttua. Seuraavana aamuna minä kirjoitin. Minä kirjoitin liian pitkään kestäneen tauon jälkeen.''

Minä ja minun rakkaudessa kylpenyt mieli
mutta sinunkin tekstit koskettavan minua a i n a
alusta saakka syntyi sinusta runoutta
vielä alussa yritin piilotella kostuneita, potentiaalisesti itkuun räjähtäviä silmiä ja..


[hän lopettaa puheeni pitkällä halauksella]

Niin,
mitä seuraavaksi?

[vetää kyynervarsiin käärityt hihat yli kämmenien]


''Lähdetään.''

[kulkevat käsi kädessä pitkin kadun reunaa, taluttavat yhtä pyörää]


Mitä jos se olisi ollut jotain vakavaa? minä kysyn.

[hän pysähtyy, tarttuu toisestakin kädestä kiinni, puristaa sormet läpi toisistaan]



Hän kuiskaa korvaan jotain, mitä en täysin kuule,
erotin sanat: kuin, koskaan ja sinua.

Taidetaan myöhästyä sieltä mihin ikinä oltiinkaan menossa.


Oli kamala aamu.


Tuulensuunta muuttuikin.


Lääkäri kertoi hyviä uutisia.

 
Ja niin me lähdettiin retkelle.


Ystäväiseni,


minulla oli niin kamala ikävä sinua.


monsters of  pop  ja  l a b y r i n t h   e a r.


pukeutumisvinkkini krapulapäiville.
yhteensointuvaa.



Pitkästä aikaa kanssasi seikkailulla.


Hän.


ja hänen uusi kitaransa.

 
Yhteinen aamu.
 

 Ja se päivän ensimmäinen pidetty ajatus.


Maneerit,
neuroosit
jokainen outo tapasi
kiehtovat minua enemmän kuin taitosi
sinänsä
vaikka pinta on päällimmäisenä
unohdan kaiken, tahdon upota.


Minua ei kiinnosta
mitä sinulla on taskujen pohjalla
kenen kanssa olit ennen minua
miltä me näyttäisimme paperilla.


En pidä kokkaavista miehistä
minä jään kiitollisuuden,
koko elämäni velkaa
kun ne syövät, erikoista, tarkoitettuja, täydellisiä yhdistelmiä
minä ja pavut
ollaan ihan toimivia.



 Humalassa selällään
viinipullo, verhot kiinni
toivon ukonilmaa
voisit taas kertoa, lohdullisena
kuinka pääsee eroon fobioista.


En usko, että rakastavalle on olemassa liian vaikeaa.

Luita ja ytimiä myöten, minä tunnen sen.


 rakkaudessa, minua ei vaivaa mikään muu kuin riittämättömyyden pelko.


Ensimmäistä kertaa T:n kanssa
- hammasharjan lainaaminen
- koko mustat vaatteet
 -  jonkun kanssa sairaalassa
- uusi tunne
- asioiden piirtyminen verkkokalvoille
- potentiaalinen, parempi ihminen.


 Oikea,
kun ei kaipaa kotiin heti sieltä lähtiessään
 pitää jonkun seurasta viimein enemmän kuin yksinolosta.

Ruuhka-aikaan,
 minä tarvitsen sinua,




 onnellisena tuntuu kauniilta.




16 kommenttia:

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi