28. syyskuuta 2014

Sanaton ilmaisu



Sinä tuntemattomana iltana
lokakuussa 2012
oli viiniä, klubeja
yhtä jatkumoa aamuyöhön
jatkot, vanhat ja uudet kasvot
suuri matto, 7 seinää, savua ja pullotettua viintä
minä puhuin taas elämästä
kuinka filmikameralla kuvaaminen on kallista
enkä ole koskaan omistanut toista
savun keskellä, vastapäätä istuva avaa suunsa:


  ''Sinä saat minun kamerani jos tahdot?''

Kotimatkalla minun ja takin välissä
pahvilaatikko, kamera
tiukasti halausotteessa
pakkasesta kohmeessa, sänkyyn vaatteet päällä

Sinä yönä satoi ensilumi.


Vielä aamulla,
kun katselin sängystä toisella silmällä tuntematonta laatikkoa
en tiennyt tämän olevan kaiken sen alkua, kun kaikki on viimein mahdollista.

ja siitä kamerasta, ensimmäisestä, minä pidin niin hyvää huolta.


3 vuotta sitten, löysin valokuvaamisen,
toisen sanattoman ilmaisukeinon.


Siitä se alkoi.
ihmisistä, läheisistä
asioista iholla, sisällä


usein
en tahtonut puhua.
en antanut koskea.



minä kuvasin
minä kuvasin sen kaiken,
mitä koskaan olisin tahtonut ääneen kertoa.
 
Sinä ymmärsit,
te ymmärsitte,
näitte,
mitä kuva tahtoi teille minun puolesta kertoa.
 

Olen pienestä asti ilmaissut itseäni tanssimalla
ja tietysti puhumalla itselleni äänihuulikyhmyt.


 Piirsin, maalasin, kirjoitin tarinoita ja runoja,
ei, ei riittänyt.


 En koskaan päättänyt mitään, tahdon vain todella kovasti oppia. 
Tunsin löytäneeni toisen tavan kertoa, ilmaista asioita, omasta elämästä, mielestä
sekä muiden elämästä.




Perjantai-aamuna tipahti postiluukusta Kamera-lehti.
Aamukahvissa pyöri lusikka aika vauhdilla.


Olipa jännittävää. 
:3

unelmat kuljettaa,
vaikka niihin tai itseensä ei puoliakaan ajasta luota.

Valokuvaus on antanut niin paljon.
Olen auennut jollain tapaa enkä pelkää enää kameraa.
Olen käynyt paikoissa, missä en olisi muuten koskaan käynyt. 

Vuosien varrelta, päätin viimein kasata portfolion.
to here

Kuvaajana olen käytettävissä.

Kuvaan,

paitsi autoja.

Tai ruokakuvia.

Tai alastomuutta.

Paitsi, taiteen merkeissä.

Eli kaikkea muuta paitsi ruokakuvia,

ja niitä autoja.

  Ai kuvaamisen huonoja puolia?

Minua saa aina odottaa (oota, oota, kaivan kameraa)
ja perse puutuu editoimisvaiheessa.


Parasta, mitä valokuvaus on tähän mennessä antanut
ovat ihmisten sanat.


 Kertomukset,  
kuinka kuvat ovat antaneet ja auttaneet.
Näkemään itsensä eritavalla
todellisena,
kauniina,
katsomaan lempeämmin, 
uudella tavalla.


Sekä tuonut elämääni ihmisiä
 ja ihmisen,
ketä rakastan yli kaiken tässä maailmassa.

idkuva

 Olen nyt huomannut
hiljalleen ymmärtänyt
kuinka yksi kuva voi kertoa
kuinka se voi levitä,
lohduttaa, herättää, liikuttaa
v a  i k u  t  t  a  a. 




Mutta kuinka paljon?

Siitä ajattelin ottaa selvää.


  En ihan vielä tiedä mistä löytyy paikkani valokuvauksessa, 





mutta toivottavasti sellainen on olemassa.





12 kommenttia:

  1. Voi miten oletkaan inspiroiva ja kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kuinka ilahduin tästä.

      kiitos ♥ x 10

      Poista
  2. wow wow wow en oo hetkeen lukenut mitään blogeja mutta tän takia kyllä kannatti avata blogger! ehkä inspiroidun itsekin tänä iltana kuvaamaan ja kirjottaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. uaaaAAa, sinä, mieletön, ihana,
      tervetuloa uudelleen,
      minäkin tulen sinun luoksesi (!!)

      Poista
  3. Ensimmäinen blogi, joka liikuttaa, inspiroi, motivoi, herättää ja saa miettimään syvällisemmin.
    Kauniita kuvia, koskettavia lauseita.
    Taitava olet! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikutuin ♥
      kiitos sinulle mielettömästi.

      Poista
  4. Tajusin juuri taas kerran hurmioituneena postaustasi lukiessa, etten ole vieläkään lukijanasi. Nyt asia on korjattu !
    Olet hurjan isnpiroiva ja upea neito ! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa että nyt olet,
      olet valloittava,
      kiitos ♥♥

      Poista
  5. Sun ottamat kuvat on kauniita. Niissä on jotenkin paljon tunnetta, sellaista jota ei voi sanoin selittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu tosi hyvältä kuulla tuollaista,
      kiitos ihanuus <3

      Poista

don't ask me about wellness