14. lokakuuta 2014

Kun menneisyyden ote hellittää

►helios - halving the compass



Kävelen viidettä linjaa
kun syksy nostaa päätään


mietin,
 tuleeko talvesta pitkä
onko hänellä kaikki hyvin siellä
voiko 4 päivää muodostaa fyysisesti tuntuvan ikävän
tunnen juuttuvani tahtomattani samaan 
välteltyyn, palattavaan ajatukseen

miltä tuntuu asua pian taas yksin.


Valvonko jälleen öitä,
jätänkö ikkunat pesemättä


onko lattiat kylmät,
seinät liian korkeat

tuntuuko vielä hyvältä sammua omaan vessaan, kengät jalassa sänkyyn
pestä pyykkiä liian harvoin
juoda aina samasta kupista
säilyttää salattavia sängyn alla.


sateella koti tuntuu paikalta
joka on hengissä,
 turvalta
jonne tahtoisin sinut kutsua
näytän harmaina päivinä, toivottoman viehkeältä.


vai onko minusta tullut se
kuka ei enää istu ikkunalaudalla tunteja
ulkopuolella korkealta alas vieriviä tupakantumppeja
ei ketään kutsu kylään,
pese vessaa mekko päällä
makaa tunteja pöydän alla katsomassa
miltä maailma näyttää ruohonjuuritasolla.


entä jos en olisikaan yksin
pukisinko heti suihkun jälkeen
kuvaisinko kaikki muistikortit täyteen
häpeilisinkö 
jääkaapin outoja juureksia
alakaapin viinipullovarastoa
itkuja useita
tai selittilisinkö valheella niitä päiviä
kun en kosketusta tai katsetta kestä.


tiedän,
että nukahdan heti elokuvan alussa,
 
enkä koskaan heräisi kaipaukseen.


Olen tavannut,
kuvannut ihania ihmissieluja.


Kuvannut lempi bändiä.


Trentemøller oli uskomaton.


ja naiskitaristi ehkä kuuminta.


Anni
 s u o s i t t e l e e

 syksyisin synkkiä kirjoja,

 

ei-sandaaleita


 Sävelen ja sandron lounasta.


 Vallilan stooria.


sympaattista sienikeittoa,


suloista kämppis-asumista.
yksi keräsi sieniä, toinen paistoi ja kolmas keitti keiton.


Tukehduttavan hauskoja halloweenjuhlien kutsukorttikuvia


 Jos tuntee olevansa vääränlainen,
on takuuvarmasti väärässä seurassa.


Ja sinä perkele
tulit ikkunalle
juuri kun minä hölmöilin alastomana.


On joskus hyvä irroittaa ajatus muista ihmisistä
olla välittämättä
mitä mahtoi hän ja hänen ilkeä katse sinusta päätellä.

vain muistaa mitä oli aikomassa
leijailla hetkeksi irti itsestä


 kokeilla, 
tuntuuko hyvältä parantaa maailmaa
antaa puolet omasta
kirjoittaa  paperille, mikä on huolena
sanoa tuntemattomalle jotain kaunista
mikään ole merkityksetöntä
niin kauan
unohtaa omahyväisyyden.


 Rauhassa näyttää häpeilemättä tunteet, mistä monesti oman pään sisällä luulee aiheuttavansa kateutta.

kuinka kukaan koskaan voisi ajatella,
jonkun toisen onnen olevan pois itseltä?

 

miettinyt hiljaa mielessäni
hymyä selittämättä
tiedätköhän sinä itsekkään, kuinka upea, lahjakas sinä oletkaan?


naureskellut ääneen,
reikäseinäisessä kodissani


pääsisiköhän meidän koti sisustuslehtiin?


tuoreita esille aseteltuja hedelmiä.


vessa kuin koulun kaksi koppia.


 puoliksi syötyjä porkkanoita ympäri taloa.

 no joka tapauksessa

tälläistä olen kiitollisena viime päivinä miettinyt..
 

rakas tampere,


siksi minä sinua siitä, ensimmäisestä päivästä, loppuun asti kutsun.


Käytiin lempipaikoissa

ja muisteltiin menneitä.


Tanssikeikalla,



''jos jonkun säikäyttää liian monta kertaa, hän muuttuu näkymättömäksi.'' selitti tuutikki.
ninni alkoi muuttua aina vain haaleammaksi. lopulta hän katosi kokonaan.



hiljalleen
hiljalleen
minä jälleen näkyväksi muutun.


Nukahdan sateen ääniin
loppuratkaisuun jäänyt kirja käsiin
pimeässä
en valoa kaipaisikaan.


Puut, niiden alla kuollutta
kiertokulkua
runkoja, teräviä oksia
hiljaista kaisaniemenpuistossa
painostavan sakea ilma.


Rappioromanttista
likaiset hiukset, rikki 
ajan mukana katoava nälkä
yö, kiihkoa täynnä
hetki puistonpenkillä
oli ohikulkijalla auki takki, ilmeetön ilme
maa kylmä
syksyn kaunein päivä. 


 Meidän
romanttinen rappio
näyttää läikkyneeltä
punaviini tahralta,
valkoisella paperilla
johon kaikki alkoi kauniisti piirtyä.


Paljon asioita katoaa
mitään,
ei vain voi ikuisesti omistaa.


moni jää,
moni unohtuu,
moni varastetaan,



 moni tahattomasti tuhoutuu
sinä,
tai joku muu päälle astuu.


Sitten ilmestyy joku

ja löytää sen paikan.


Se ihminen,

voi saada unohtamaan 


 sen,

mikä kuuluu unohtaa.



 Ottaa taskuunsa

ja päättää kantaa osan siitä.


Ja kun löytää paikan,

jossa menneisyyden ote hellittää,


kotona ollessa,






tuntuu sade ulkopuoliselta.





25 kommenttia:

  1. en osaa muuta sanoa, olet lemppari ♥

    VastaaPoista
  2. ootan aina postausta sulta, sun blogi on ehdoton lempparini! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihihihi *typerä virne*
      tuntuu hyvältä, että joku odottaa
      kiitos :*

      Poista
  3. Yövuorossa, kuppi kahvia toisen perään ja loputon ihailu sinuun. Kuvat, tekstit, kaikki! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äh, kuulostaa ihanalta.
      tulipa lämmin fiilis, kiitos ♥

      Poista
  4. millä kameralla ja objektiivilla oot nuo keikkakuvat räpsiny? miten muokkaat niitä? en ymmärrä miten saat kaikesta yksinkertaisimmistakin asioista niin kaunista! mun kuvista tulee aina vaan niin tylsän ja arkisen näköisiä :l oot huippu, pus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. parasta mitä minulle on hetkeen kuvaamisesta sanottu, kiitos mielettömästi, tuli mieletön tsemppi/motivaatio-boosti :-)
      ainokaisillani Nikon D7000 rungolla sekä Nikonin 35mm f1.8 linssillä on aina kaikki kuvani!

      Poista
  5. Voi miten ihana kirjoitus taas ♥ Päivä ei voi alkaa kuin hyvin kun lukee blogiasi, ihailee kuviasi ja siemailee kahvi kupposta. :) Sinun blogi on kyllä kaikkien aikojen lemppari blogini, aina niin koskettava! Laitoin sinulle muuten joskus kauan sitten sähköpostia.. Olen vain miettinyt oletko saanut sen kun en ikinä vastausta saanut, mutta toivottavasti olet. :)

    ps. Olen muuten pitkään miettinyt mitä ripsiväriä ja meikkivoidetta käytät, siulla kun on vaan niin kaunis iho aina ja ripset niin mahdottoman pitkät! :)

    Värikästä syksyä ihanuus!
    ♥: Kaisu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ ää,
      kiitos ihana sanoistasi.
      mitä! etsin sähköpostin välittömästi käsiini, en ole tietääkseni saanut sitä, tai se on mennyt johonkin kansioon,
      jos se on omalla nimelläsi, löydän sen varmasti,
      ihanaa syksyä :*

      Poista
    2. ainiin, ja tuohon imartelevaan kysymykseesi (hih)
      käytän Lancomen Définicils -ripsiväriä (ihan paras!) ja meikkivoidetta en oikein koskaan käytä :)

      Poista
  6. Voi apua, oot kyllä niin ihana ja upea. En tiedä mitä näihin postauksiin voisin enää kommentoida, kun sanattomaksi vetää joka kerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sanattomuus kuulostaa oikein hyvältä, tavallaan onnistuneelta fiilikseltä,
      kiitos ihan u u s <3

      Poista
  7. Aivan huikeita tekstejä, ajatuksia, kuvia ja niin kaunis tyttö. Tänään aamukahvilla luin blogia ensimmäistä kertaa, 2 tuntia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. wow, vedit jalat alta.
      2 tuntia, se on pitkä aika, tavallaan. tai se aika vietettynä tekstieni parissa, olen todella otettu.
      kiitos ja halaus <3

      Poista
  8. Löysin nyt ensimmäistä kertaa blogisi ja pakko jäädä seuraamaan. Uskomattomia kuvia&tekstiä, vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jee!
      parasta että löysit, tervetuloa ja kiitokset vielä <3

      Poista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi