18. marraskuuta 2014

Henkilökohtaisia projekteja


sea oleena - shallow


Päivät ja marraskuu
ovat kuin ei mitään.


Tyhjiä sivuja
henkilökohtaisia projekteja
kahvit lattialla.


 Tämä viimeisin projekti
liittyi siihen
sinä, minä ja ______.

tiedät kyllä. 


Se,
se on tullut päätökseensä.


(mutta)
Tämä suurin henkilökohtainen projekti
loppuiko se,
oliko valmista
vai onko se vielä kesken.

kesken.

Ja tekee mieli
hukkua näiden tyynyjen sekaan
soittaa sinulle 
sotkea minut sinuun
sinut minun projektiin.


 ei.

niin ei saa koskaan tapahtua.

Niin se projekti..

se ei anna minulle 
vapaita käsiä
mielenrauhasta sivuosaa
hyväksyvää leimaa.

  

Tekee mieli yliviivata
minä ja rakkaus, sitten me ja rakkaus
en malta,
odotathan,

Minä vien tämän 
henkilökohtaisen projektini
ansaittuun päätökseen
sinne mistä kaikki alkoi
siellä oli vielä 
nuorta ja viatonta
 vilpitöntä.



Ja pian voin hyvästellä
ne  
liian monta vuotta
näin luvata
muistaa kysyä sinusta, löydöistä,
pyytämättä halata.

aina väkijoukossa,
kun puristan lujempaa..


tiedät kyllä
______________________

 Taas tässä
samassa tilassa,
jossa tietää olleensa satoja kertoja.


 Makaa sängyllä
ja etsii katosta löytämättä virhettä.



Tiedätkö sen
kun kirjoittaa kaikesta sinne päin ja hauskemmin?

 Minä tiedän.


mutta nyt, 
myös asiasta toisinpäin. 


Pelottavaa,
kuinka oikeassa seurassa
valahtaa
jäykkyyttä kasvoilta
ympäriltä rakennettuja seiniä
kun ei enää löydäkkään virheettömästä virhettä.


Sen jälkeen
 olen uskaltanut kirjoittaa 
 rakkaudesta.

 Sellaisesta,
joka on kääntänyt maailmani ympäri.





 uusissa kuulokkeissa

 olen valloittanut katuja,

 heippa maailma.


luonut koreografioita



ollut pääni sisällä välillä, kuin yksinäinen sushi.


 
tullut kotiin helsinkiin 
eikä koskaan ole tuntunut tältä
olen löytänyt paikan
minne palaaminen tuntuu kodilta.
 viikonloppuaamut



ja illat


rokkia. punkkua.



 Marraskuu ja päivät
ovat liian lyhyitä, 
lempeitä ääniä päässä ja asuntonäyttöjä.


Siinä ensimmäisessä paikassa,
purin minä huuleni rikki
kun pidättelin sitä tuntua 
kuinka täällä voisi maata lattialla
maalata kaikilla seinustoilla
tanssia nurkan takana
sulkea perässäni ovia.


ehkä minusta on haikea lähteä täältä


ehkä ei.


Minä, sinä ja sinä
te rakkaat ystävät
kämppikset

Mietin alkuviikosta
siivousvuorojen sijaan meitä 
kuinka tulee teitä
niin kamala ikävä. 



 En sanotuksi saa
näitä meidän kolmen hetkiä.


Sitä hetkeä,
keskellä kesää kirkasta
kun sinä nostit minut lattialta
sen jäljiltä,
mitä kamalaa voi kuvitella ihmiselle koskaan tapahtuvan.


Siitä asti,
kun tapasimme
ja kävelimme pitkiä kotimatkoja
oli marraskuu, suoria teitä, tyhjiä päiviä
päätin,
etten anna sinun hitaasti  h  u  k  k   u    a.


Ja kun viime viikolla
kolmas meistä
saapui ensilumen seasta kotiovelle
näin pelkästä katseesta
ja olin jo lohduttamassa
pois sitä surua.


 Vuorotellen,
keskellä 
näitä ihmisen henkilökohtaisia projekteja
toiveita parantumisesta
onnistumisesta tai unohtamisesta
mitä ikinä on läpikäytävänä.


 Suuria kysymyksiä
terapiasuosituksia
ensimmäisiä,
pyyteettömiä rakkauksia
parisuhderiitoja
lasinsirpaleita syvällä ihon sisällä
kiinniottoja
vilpitöntä rakkautta.

tätä ystävyyttä,
tulee minulla heti ensimmäisenä aamuna ikävä.



Olet täysin mutkaton.

miksi minä en? 


sinä sanoit minulle
minun olevan se

kenelle täytyy olla pöytä katettuna.


Ovensuussa
lähtemisen tunteessa
ylisuuressa takissa
puutteideni kanssa
vedän alas liian pitkiä hihoja,


tuntui      pahalta. 

(koska olet oikeassa)

 Kadotan jatkuvasti
varmuutta
avaimia
levottomuutta
rohkeutta
rahaa
kuulemma tärkeitä asioita.
 


En koskaan
valmiutta  
kuulokkeita
teitä
luovuutta
kiihkoa
mitään,
elintärkeää kosketusetäisyydellä.


Kuinka voi olla samanaikaisesti
rikki, irtonainen
epävarma.


mutta niin
eheä,
eteenpäin kulkeva
valoisa
sosiaalisesti hyvä.


Heijastus omasta olemuksesta
toisen ihmisen kyljestä
silmistä
selän puolelta
antaa 
tai sokeaksi itse itselleen muuttuu.


ihminen on tilava
pahalle
kaikelle,
millä ikinä leikitään tunteilla.

suututtaa
kun turvallisella mukavuusalueella 
ei mikään kasva.


 olen kuitenkin,

päättänyt hengähtää hetken siellä. 




Kun pää koostuu
kuivista hiuksista

 täyttyy vain
rajattomasta mielikuvituksesta
vääristä tulkinnoista
hetken humala
ja kaikki paha on poissa.
 


ja se iho

halkeilee
kesän jäljiltä vaalenee  
haalea, läpikuultava
silmä voi erottaa
vilkkaimmista kohdista
kuinka paljon sisällä virtaa
tukossa pakahtunutta naurua.
 

ja kun kädet täyttyy viemättömistä
haisevista roskapusseista,

tajuaa,
kuinka ne olisi täytynyt viedä jo ajat sitten.



Ovensuussa
olen varma siitä,
kuinka
päätös on kestävä


muutos
ainoa pysyvä

Ei kukaan koskaan
ikinä
tule ja pelasta


silti toivon,
että perillä

odottaisi joku asemalla.
 

Eilen,
peruit puheesi katetusta pöydästä
pyysit anteeksi
minä uskoin sinua.


 olin käynyt ulkona
vienyt roskat
leikannut hiukset
uskonut sinua
ja ulkona pakkasessa
sai ilma viimein ryhdin




niinkuin minäkin.




18 kommenttia:

  1. sun tekstit iskee muhun niin lujaa, huhhuh. puet uskomattoman kauniisti sanoiks sellaisia juttuja, mitä itekin käyn jatkuvasti läpi pään sisällä. tänkin tekstin lukemisen sai mut ihan kylmille väreille, kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      kiitos niin paljon.
      tuli todella lämmin olo.

      Poista
  2. Kaikki tekstisi kuvineen ovat mielestäni koskettavia ja kauniita, mutta tämä pysäytti erityisesti. Kiitos paljon siitä, että kirjoitat!

    VastaaPoista
  3. Oot älyttömän kaunis ja mielenkiintoinen ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen todella otettu ja imarreltu..

      kiitos mielettömästi <3

      Poista
  4. voi kumpa pian nähtäisiin ! voisitko opettaa mulle (tanssi) liikkeen tai kaksi ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kumpa!
      voin, ja sinä voit opettaa minulle :*
      onkin jo ikävä tamperetta, ehkä tulen sinne, pian!

      Poista
  5. senkin upea
    niin mielettömän upea
    <3

    VastaaPoista
  6. millä muokkaat kuvia näin kauniiksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ensiksi: kiitos <3
      toiseksi: photoshop CS5!

      Poista
  7. oot ihana.


    kiitos tästä blogista ja kiitos, kiitos että jaat tätä muille. sä olet yksi sellainen - toinen on nykäriopettajani - joka saa tajuamaan uudelleen ja uudelleen että kannattaa edes yrittää tehdä mitä haluaa, eikä superhyvät palkat ole mikään tärkeä asia, jos työelämästä puhutaan. kyllä sun blogi on mulle muutakin valottanut ja ihastuttanut, mutta tämä, tämä on ajankohtainen ja tärkeä. mulle on pienestä asti ensin kerrottu, että musta tulee menestyvä huilisti ja kun päätin vaihtaa tanssiin ja lopettaa soittamisen, mulle todettiin että musta tulee sitten kääntäjä tai joku muu menestyvä, hyväpalkkainen (onneton elämäänsä).
    aika pitkään ajattelin etten edes yritä tavotella unelma-ammatteja ja unelmaelämää,
    mutta sinä, tämän blogin (ja instan heh) kautta parin muun ihmisen kanssa vakuutatte aika hyvin, että ehkä sittenkin kannattaisi. kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikutuin kovasti aamulla, kuin luin tämän sängyssä heti herättyäni.
      olet oikeassa tai minä olen samaa mieltä, ja sanon myös, että tee se, mikä tuntuu hyvältä - se on pelottavan usein oikea valinta :*
      Kiitos sinusta, kiitos että tulit kertomaan ja luet, kiitos <3

      Poista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi