30. marraskuuta 2014

Sinä ihon alla


Luut ja ytimet
ydin sisällä luuta
etsii jotain suurempaa
tahto enemmän kuin yksin kumpikaan
ei riitä
ja nainen heittää maljakon seinään.


Mitä ytimestä löytyi?
laiminlyöty, lykätty mieli
ja niin täyttyy
kaatopaikat, mielisairaalat, terapiat, romuttamot.


Muu ei täyty
eikä kukaan koskaan löydä sitä.


Vaikka he tietävät,
ettei kaunistelu tee rumasta kaunista
 kukaan näe ihon alle 
mikään, tunnu ytimessä asti.

Mehän kaikki olemme
kohtalon uhreja.


eihän onnistuminen ole mahdotonta

eikä mikään estä löytämästä

eihän? 


Tekee mieli juosta
lähteä
 jättää ovet perässä auki.


En jaksa odottaa yhtään kauempaa
kuin yhden ylös nousevien, rullaportaiden verran
 tekee mieli lähteä
juosta
 lähtemättä, asetun makaamaan lattialle
niin päin
niin perin
etten näe ovea.


Juoksen mielessä
takki avoinna pitkin katuja
sinne, minne olen ollut matkalla
missä maailma näyttää runoudelta
sointuvalta
anteeksiannetulta
pieniltä katkelmilta
mitkä eivät koskaan vie perille.


 Ja hiljalleen
läpi lattian, annan painua pään 
painon siirtyä niskaan
se piirtää selkään kaaren
joka alkaa alaselästä
päättyen leuan kärkeen
sillä matkalla 
ei ole pelko (enää) valmiustilassa.


ja sinä,

 tunnut ytimissä asti. 
 

lähdetään,

 eikä kerrota kenellekkään.


Ville Ahonen on kovin hyvä.


Minä istuin sänkyni reunalla ja kyselin paljon.


Oli nukkumaanmenoaika, minä en tiennyt sellaisesta
ennen kuin aloin olemaan väsynyt kaikista niistä kysymyksistä.


 Mitenniin värikkäät ihmiset saavat kulkea mustissa vaatteissa?

Mitenniin autot ovat yksivärisiä?

Mitenniin menneisyys muistuttaa reikäleipää? 
Mitenniin ei voi poistaa tai täyttää haluamallaan niitä muodostuneita ja unohdettuja muistoja?


Mitenniin et tiedä?

Minä tahdon vastauksia!


ja nukahdin ajatukseen.

Heräsin aamuun
elossa tottakai
minulla on nyt mitä tarvitsen
aamuherkkyys,
se paljastaa kaiken
alastoman ihon
painajaiset
ensimmäiset, päällimmäiset ajatukset.


Jo kauan
samoihin ajatuksiin palaamista
herkässä tilassa
vuotaa
ikkunanpielistä
likaisista saumoista
tukkoisesta alitajunnasta.


 Häpeällisen suureleiset tunteet
näyttelevät suorituksia
joihin en minä pysty
alusta loppuun
pyytelen anteeksi tapahtunutta
kaikessa itsekkäässä sekavuudessaan
olen helpottunut kaikesta ulos vuotavasta.


  Sinä ymmärrät.

Missä sinä olet ollut?


Pariton määrä vastauksia
hetki huoletta,
rauhassa

tietäen, 

että kaikki kaunis on piilossa ihon alla.


Sinä toit minulle kukkia.


itketti,
kun tiesin niiden tulevan näiden tilalle.


olen saanut voimaa
omasta sekä muiden rakkaudesta.


oli niin itkettävän kaunis päivä.



Huonosti menemisen määritelmä
alku
tiskit viikkoja altaassa
hiukset selvitetään saksilla


 neurooseiltaan ei pääse ulos ovesta
juuri kun luuli haluavansa 



loppu
ympäröivä iho alkaa tuntua vieraalta
 täydellinen ilta päättyy täydellisiin sirpaleisiin
joita lähtee levittämään keskellä yötä pitkin katuja.


Minun rakkauteni ei ole hukassa
lähellä sitä ei voi hallita

Surullisena
minä kirjoitan onnellisia
kohdista,
joita en huomannut olevan olemassa
vasta kuin niitä kaivanneena.


 Tarina meistä
on eri kansien sisällä
kuin tämä kirja tässä avoimena
jonka yksikään lause ei kerro siitä
m i k s i minä lähdin luontasi keskellä yötä.


Sillä on väliä
kuinka koskettaa
kosketinko löytääkseni
vai löysinkö koskettaessa



Epäilyksen alla,
näetkö vain minut mutta et sitä?


Viime kuiskauksesta on aikaa
sängyssä, päätetään pysyä poissa tästä kaikesta 
nukutaan sylikkäin
juuri ennen nukahtamista                       jäi jotain kesken.


Aamun ensimmäinen ajatus
on harvoin mitään erikoista
huoneen oven takana
on naurua, vieraita
huoneen sisällä 
sunnuntai, me jääneenä peittojen alle
siihen saakka kun on hämärää.


Kun minä aamuyöstä
nukahdin kesken lauseen 
aamusta
kaikki se jatkui 
rakkaus
kaikki se selittämätön

me ollaan se 
me ollaan se kaikki


minulla sinut
sinulla minut


minä aion löytää meidät

vielä tämän jälkeenkin.


Se oli se,   




mitä minä tahdoin ennen nukahtamista sinulle vielä kertoa.  

rakastan sinua.




14 kommenttia:

  1. Voi kuinka kaunis! Tässähän herkirstyi aamupuuroa syödessä :)

    VastaaPoista
  2. Mielenosoituskuvat sai melkein herkistymään, kauniita. Rakkaus voitti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos <3
      !!! Niin teki
      sitä ei koskaan ole täällä liikaa

      Poista
  3. Niin uskomattoman kauniita, sanattomaksi vetäviä kuvia - jälleen kerran!

    VastaaPoista
  4. Upeita kuvia ja vahvaa tekstiä. (Ja ihanaa huulipunaa ja herkullisen näköisiä vohveleita!)

    VastaaPoista
  5. Mykistyttävän upeaa, jälleen kerran <3 Kauniita ja tunnerikkaita varsinkin nuo kuvat kansalaistorilta!

    VastaaPoista
  6. Meinattiin melkein törmätä tänään kaupungilla, hauska sattuma, koska olin ihan hetki aikasemmin lukenu tän viimeisimmän postauksen ja siinä sä nyt vaan tanssahtelit mun ohitse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, hassua! :>
      Minulla on hämärä muistikuva kaupungilla tanssahtelusta ja puoliksi ohikulkijaan törmäämisestä, ehkä se olit sinä!

      Poista
  7. Aivan upeita nuo mielenosoituskuvat! Vau.

    VastaaPoista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi