9. marraskuuta 2014

Tarina hänestä


Maailmassa on ongelma
älykkäät ovat täynnä epäilyksiä
ja ne itsekkäät paskiaiset

täynnä varmuutta.


Improvisaatiota
kaikki vain tapahtuu
kohtauksissa, sykleissä
eikä kukaan tiedä seuraavasta kontaktista, reagoinnista, tragediasta, 


huomisen juonta,
kuinka ja milloin
lopulta tulee päätökseensä.


kaikki vierasperäinen, epävarmuus ja menetys


                                                                  se suuri                                                       pelko.


niin sitä luulee pystyvänsä
murehtimalla tekemään asioiden eteen töitä

epätoivoisesti etsimällä
löytävänsä kaikelle mer ki tys tä.


pelkäämällä välttämään
tapahtuvia kamalia asioita


pakonomaisesti suorittamalla
saada elämästä otetta


kunnes kohdalle sattuu 

jotain,

johon ei koskaan voisi vaikuttaa.


Ketä                 syyttää
kun huolimattomuudessaan kadottaa omaisuuttaan,

mustasukkaisuus rakentaa pään sisään,

hoitamaton ihmissuhde hajoaa käsiin,

rakas ihminen sairastuu syöpään,

kun täällä,

ei mikään miettimällä selviä


Tekee mieli
itsensä sisältä sulkea
kahmia vain kaunista
varmaa onnistumista


mutta siellä sisällä 
tapahtuu
se kaikki hienous

mihin ei pääse käsiksi


Taide järjestää
liikuttaa
muodostaa
jotain                                                                       kiehtovaa
jotain,
josta koko elämänsä ajan
yrittää saada otetta.


mielenhallinnasta, k o h t a loista

kiinni etsitystä, näkyä todelliseksi
tarinan mustalla valkoiselle


se kaikki epävarmuus ja epätietoisuus


tekee kaikesta mielenkiintoista.

Rakastuneena voi istuskella, juoda
kahvia ja katsoa vähän elokuvaa.
Henrik, 6v 


Kun ihmiset tulevat vanhoiksi, he eivät enää sano että he
rakastavat toisiaan. Silloin he kysyvät, että ottaako kahvin
kanssa pikkuleipää.
Torsti, 8v

Rakastavaiset vain
tuijottavat toisiaan niin, että heidän ruokansa
jäähtyy. Muut ihmiset välittävät enemmän ruuasta.
Brad, 7v


Minun poikaystävällä on tosi hyvä bändi.


 Muistan kun oltiin juuri tavattu,
kuuntelin tätä metrossa ja hykertelin.


olit niin hyvä.
kiehtovan säröilevä
läpitunkevan herkkä.


seuraavalla viikolla, hain hänet ensi-treffeille bänditreeneistä
ja näin hänet laulamassa, kitara kädessä..
..joo..
se oli menoa. 

City lungsilta tuli uusi kappale ja päädyin fiilistelemään menneitä.


otin top 10 kuuluvassa krapulassa promo-kuvan,


ja onnistuin mielestäni olosuhteisiin nähden aika kiitettävästi siinä!

ja elämästä ylipäätänsä. 



 Pitkästä aikaa kotona.


minä..


nukuin


 söin
 

nukuin


söin


söin tomaatti-pinaatti-feta-piirakkaa
(ketä kiinnostaa)


 lainasin konetta
 102 kuvaa 4 tunnissa
olet maailman paras poikaystävä.

 
muistelin ensimmäisiä, onnellisia tanssiaskeleita,


katsoin nenäpäivän lähetystä,


ja muistin jälleen, miksi haaveena on opiskella kuvajournalismia.
(tahtoisin dokumentoida, lisätä tietoisuutta, tuoda esiin avunhuutoja.)


Maanantaina
mihinkään sidottua
itsepintaista
seesteistä ahdistusta.


Lähdin rakkaani luo.


Sinä odotit minua asemalla
tihkusadetta
5 astetta lämmintä
tavalliset sukkahousut
puhtaat hiukset.


Tiistaina
istuin kämmenet tiukasti reisien välissä
keskellä kaupunkia
jonne olen tullut jäädäkseni
suurin rakkaus
ja minä
paistoimme illalla lettuja
pääni sinun sylissä,
 kaikesta kaipasi varmistelua
katsoin alaviistosta
 kauniin mallisia kasvoja
unohdin kuunnella
kämmenet tiukasti reisien välissä
''keitetäänkö teetä?''
[ja se ilme, kun ei kestä enää omaa epävarmuutta]


Keskiviikkona
pysähdyin korkean talon juurelle
ponnari korkealla, katselin ylös rakennustelineitä
"minäkin tarvitsisin peruskorjausta"


mietin mielessä,
jonka jälkeen päätä,
joka tahtoo aina kaivaa esiin puutteita,
itsepintaisia päätöksiä keskeneräisyydestä
lopulta,
huomasin pattereiden olevan pois päältä
ei ihmekkään että on ollut kylmä.


Perjantaina saapui ikävä
en pidä siististi istuvista hiuksista
romantisoin aina talven tuloa
tekisin takiasi mitä tahansa.


Lauantaina
suututimme naapureita, niitä kuitenkin suututtamatta
maailmassa alkaa olla järkeä
ei kukaan tahtonut keskeyttää toisten iloa.


Sunnuntai
ja sade vain jatkui.


Se kasteli kengät, 
levitti kasvoille eiliset,
valuivat,
että joku näkisi.


Minä nielin 
kurkkuun nousevaa tunnetta
oli
märät vaatteet liimautuneena iholla.


Kotona odottivat minua eiliset juhlat.
laseissa

pohjaan kuivuneet punaviinit
mukana
paine oikealla ohimolla


Harjaan vessassa hiuksia
kun musiikki
soi hiljaa taustalla
viime kesäistä
juostiin lempi bändin keikalle ja tunnettiin yhteenkuuluvuutta
löytyy kohta, 

johon harja jää kiinni.


Kävelen ympäri huonetta
huoneiden läpi
pakannut mukaan
olen en mitään
5 minuuttia 
ja kylmänhikiset kämmenet.


Palaan peilin eteen
mikä on mennyt minuun
tunnen,
kuinka odotat
uteliaan, odottavan, pelonsekaisin tuntein
ennen lähtöä
käyn läpi tunteiden ääripäitä
en aikonut itkeä.


Helsinginkadulla 
en muistanut kadunkulmia
ylettyikö tärinä silmien korkeudelle
vai sumeniko silmissä
kävelit vastaan
olit sateesta märkä
halasit minua
ja lopulta 
minä itkin sateenvarjoni alla.


Mielessä
pysähtyi aika
koin irtautumiskokemuksen
saman, mitä vuosia sitten pelkotilassa.


Katselin sivusta
kuinka asettelin etuhiuksia
kun nostit sateenvarjon korkeutta
se nosti myös hartioita sentin
jätit ne sinne 
yhden sisäänhengityksen verran.


satoi koko viikon.


 Satoi herätessä
kävellessä
satoi nukkumaan käydessä
mielessä.


Satoi
ja tyttö..

hän taisi pitää siitä.


Hän ei ollut kovin mielenkiintoinen

mutta harvat ovat.


Silmät
huusivat äänekkäästi
nyt 
puhumattomat tragediat
tanssivat seinillä
varjot,
alkavat hitaasti erottautua.


Lantioluut
selän nikamat
olkapään nivel
ulkonevat lapaluut
tahtoivat kasvaa
läpi ihon


hitaasti ulos hänestä.


Oli maailmassa hetken kohta, 
jolloin olisi voinut kirjoittaa  







maailman onnellisimmasta tytöstä.




14 kommenttia:

  1. Olet taidetta. Nämä sun postaukset oikeesti liikauttaa jotain mun sisällä, sanattomaksi vetää. Pysy aina vahvana, otathan vastaan nämä rakkaudet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä pitkästä aikaa myös hyvällä tavalla pysäyttävä kommentti.
      otan vastaan - kiitos ja hali <3

      Poista
  2. Kirjoitat kauniisti, todesti. Minä niin pidän tästä. Tästä kaikesta mitä saan kokea runojesi, kuviesi kautta. Sydän.

    VastaaPoista
  3. Rakastan, pakastan ja rakastan!

    VastaaPoista
  4. voi ei, piti vain tulla sanomaan että blogisi on täydellisyyttä, oot niiin hyvä kirjottamaan ja kuvaamaan ja vau tätä kaikkea.

    VastaaPoista
  5. Vau. Onpas hienoja kuvia. Paljon. Todella paljon. Todella paljon hienoja kuvia, siis. Ja kuinka kuumottavia hahmoja nuo eläinpäiset hahmot! Ps. Tulipas tsekattua tämän inpiroimana tämä City Lungs -bändikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Whou! mikä kommentti.
      kiitos todella, todella paljon. piristi kovin, kovin paljon :)

      Poista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi