18. joulukuuta 2014

Tyttö takussa

► album: keaton henson - romantic works


Loppuvuodesta
alan olla tyhjä
luen kirjoja ratikoissa
katselen toisia metroissa
kauniita, sisältä menehtyneitä
kiireisiä, unohtuneita.


Olen lähtenyt vääriin suuntiin
kerran sinun kanssa
ja kertoja, joista osaan jo puhua.


Kirjoitin viime viikolla kaksi sanaa.

kivi

ja

selkäranka.


Kivi
joka päätyi lumettomasta maasta
kengän sisälle, kynnen alle
ensimmäisellä askeleella märällä kadulla
se aukaisi ihon
minä mietin tulehdusta
joka valtaisi koko kehon
odottaisin viivaa, joka vie saastan sydämeen.

Jos totta puhutaan: minä pelkäsin sitä
haavaa
tulehdusta
sen seurauksia
kun saasta leviäisi ja yltäisikin sydämeen asti.


Selkäranka
joka tuntuu pettävän seistessä
sen nikamista
niiden väleistä, on kadonnut ilma.

Olen lähempänä maata kuin ennen
tai lähempänä kuin luulen
tai olen halunnut tiedostaa.


Kun etenin kivestä selkärankaan
kuuntelin kun hän lauloi suihkussa
on oltava onnellista.

Minä istun ratikassa
ja kirjoitan näitä sanoja
katselen takussa
kauniita niskoja, märkiä katuja
tahdon olla
mitä en koskaan tule olemaan.


Värivaloja, pieniä lähikauppoja
helsinginkadun kohdalla
luen samaa kohtaa uudestaan ja uudestaan
täytyn varmuudesta

kuinka jonain päivänä
ehkä jo huomenna
löydän jälleen ilmaa nikamien välistä.


ja tulen minä vuorostaan olemaan se
kuka opettaa pääsemään irti peloista.


Minun piti jäädä
tulla kotiin ajoissa
nukahtaa ajoissa


kuten olisi tavanmukaista.


Minä jään päätepysäkillä.

pysähdyn ensimmäisen penkin kohdalle
otan tukea, poistan kiven kengästä.

olen myöhässä.

olemattomista aikatauluista
 reppu täynnä punaisia omenoita
kirjoitan tauotta
paranen askel askeleelta

se on tila
kun on elämästä otetta.


Save the Arctic Korjaamolla


kuvaamassa hyvän asian puolesta.


Ihastuttava Piia Viitanen.


tahtoisin pelastaa kaikki jääkarhut 
(ja no, esim. koko maailman)


Kun on vähän takussa


on pakahduttavaa omistaa ystäviä,
ketkä kutsuu luokseen kylään teelle ja kasvistortilloille.


olen haaveillut elämästä ilman tietokonetta.


visioinut ensimmäistä yhteisestä tavaraa, uuden kodin seinällä.


ilman sinua,
lukenut kirjoja, nukkunut vaatteet päällä


kirpputorin näyteikkuna tarjosi oikotien onneen
kukkahameen pahaan oloon

tämä on niin väärin.


Kunpa voisi karata.


Tai ei sittenkään.


jos joku saa tälläsiä joululahjaksi, niin en kyllä ala.


 hanko sushi, ei koskaan enää ikinä.


vuoden -92 runosi perusteella
olisin tykännyt sinusta jo hiekkalaatikolla
(vaikka tosin minä olin vielä paskat housussa pinnasängyssä)


''ootsie varma että haluut olla miun kanssa?''


Näitä ikuisuuskysymyksiä.

Omien rajojen hämärtymistä
onneksi pää sylissä ei epäile.


Tämä blondi ansaitsisi läimäytyksen
ja keksin kahvin kanssa.


Liian monta minuuttia yli puolen yön
valuneet, päättymättömät lauseet
oikeassa kulmassa, leuka kohti kattoa
kuulet äänestä väreitä


josta voi olla varma, että kaikki on tulossa pois sieltä.

''Mennäänkö pesemään hampaat


vai juodaanko viinin loput ja katsotaan true detectiveä?''

Jälkimmäinen.


Vuoden kuunnelluin kappale oli yllättävä

iloinen
ehkä minä kaipasin sitä
tai vastaavasti olin sitä
ja olinkin sitä.


Jaan vuoden osiin
jaksoihin
puolikkaisiin
kohtauksiin ja kausiin
aukeamiin ja ranskalaisiin viivoihin.


(ensimmäinen jakso)
haalistuu, kasvot ja suu

hämärtyneen rajan molemmin puolin

kunnes lopulta, oli vaihtoehtona vain hyvästit.

Päästin irti
itkin ikävää
haalenevia kasvoja, suuta

kaikki niin hitaasti haalistuu.


(toinen jakso)
valittu yksinäisyys

kuuma kesä
palaneet poskipäät, auringon parantama iho

kolme huonetta
yksi särkynyt.


(kolmas jakso)
                 

Tapahtui asioita
mitä ei toivoisi kenellekkään koskaan tapahtuvan.


(ennen sitä, toisen ja kolmannen välissä)

säteilivät
Maailman onnellisimman tytön kasvot

ja yhtäkkiä,

kaikki se vain vietiin pois minulta.


(Kolmannen ja neljännen vaihteessa..)

Luovutin.

Jäin
ja käänsin kämmenet kohti kattoa

sormet koukistui itsestään

yritti tarttua,
mutta siellä ei ollutkaan mitään.

Raskainta
ettei joka paikassa voi itkeä

Surullisinta
nähdä kuinka jotain kaunista särkyy

aivan silmien alla.


(neljäs, viimeinen jakso)

jaksan katsoa kokonaisen jakson
jokainen uloshengitys on aikaa
ja askelia poispäin.


Nyt ollaan neljännen jakson loppupuolella.

pystyn katselemaan koko tuotantokauden
nauramaan varastoa holtittomasti tyhjäksi

tiedän, ettei mikään varjo enää kasva.


Ensimmäisen ja toisen jakson välissä

tulit sinä.


ja neljännen jakson lopussa,

olet osa minua.





mikään ei enää vie minua.





4 kommenttia:

  1. Niin uskomattoman kaunis teksti - ja kuvat. Sussa on jotain niin ihmeen kaunista (enkä nyt tässä tällä tarkoita vain ulkoista), mitä en nyt osaa sanoiksi pistää. Kenties jotakin sellaista kuin syvyys ja se miten tarkkanäköisesti ja hienovaraisesti maailmaa tutkailet kirjaimien ja linssin lävitse. Aina vaikutat pohdinnoillasi niin, kylmät väreet ja kaikki. Olenkin varmaan jo tämän sanonut mutta mielenmaisemasi tuntuvat jollain tapaa niin tutuilta, samaistun vahvasti, meinaan. Muttajuu tämän pidemmittä höpinöittä, kaikkea hyvyyttä sinne ja ihanuutta jouluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 olet kultainen
      kiitos kun kerroit, joulumieli sai vielä vähän enemmän lämpöä
      hyvää joulua, hali!

      Poista
  2. ihanaa joulua ihana Anni,

    kiitos tästäkin tarinasta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi,
      samoin, rauhallista joulua
      ja kiitos, hali :* <3

      Poista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi