31. joulukuuta 2014

Varmuuskopioita



Kuppi kahvia ei taida enää riittää.

alas matkaa 8 kilometriä
suosittelen suurta kahvikuppia, keksejä 
ja musiikiksi Sigur Róssin Valtari albumia (aloittaen kappaleesta ekki múkk)


Vuosi vuodelta yritän keksiä yhä kekseliäämpiä keinoja pitää ihmisruhoani hallinnassa.

Sen sisintä, niveliä.

Kansiot nimettynä päivämäärillä, tunnetiloilla, paikkojen nimillä, vuosiluvuilla, eri numeroyhdistelmillä.

Alkuvuodesta loppuun kirjoitan samalla käsialalla köysistä ja joesta. 
Uusista oivalluksista, joilla ajattelen tekeväni elämisestä merkityksellisempää. Jätetystä nuoruudesta, kun ei enää herää samoilla huolettomilla kasvoilla. 
Sisältä syövästä epävarmuudesta, joka silppuaa ennen mahdolliselta tuntuvia ja saa karkaamaan itseään keskellä yötä. Lipsuvista otteista, jonka seurauksena liukastuu kaatuen oman kätensä päälle. Raapivasta vihasta, jonka kasvaminen sisällä pelottaa. Palavasta rakkaudesta, jonka takia voisi luopua mistä tahansa.



12 kuukautta virtaa, minä mukana.
Tunneskaaloja, toteutuvia kliseitä, lattialla selällään elämänjanoisena tuntien kuuluvuutta ympäristöön, tähän elämään.


Kesäisenä aamuyönä kotimatkalla suurta epäluuloa, merkityksettömyyttä muille, itselle. 
Mitä minulta puuttuu, mikä suurin puutteeni?

Kotiin saapuessa käpertyy pieneksi keräksi hänen vierelle.

Minulta ei puutu mitään.

Peiton alla keskellä yötä haaveilla matkasta, jonka pituus olisi kymmeniä tuhansia kilometrejä
kesto vuosia, jonkun tai ei kenekään kanssa, verkkokalvot eniten koskaan nähneenä
ydin jälleen syttyneenä, jonka jälkeen olla aidosti uupunut, elämästä.


Loppuvuodesta, kun jäljellä on vain hiljalleen hiipuva joki, jonka varteen on ilmestynyt tukos, kerännyt peräänsä kaiken tekemättömän, toteutumattoman.

Enää viikkoja aikaa syyttää itseään,

minä patoni rakensin, annan tukoksen kasvaa
sytytin nuotion, jossa poltin vaatteeni
kiristin köydet, itse itseni ympärille
kiipesin korkealle, voin pahoin
olin kanssasi rohkea ja voitin sen pahan.


Siitähän tässä kaikessa on kyse.

tekemättömistä varmuuskopioista, liikaa vaatimisesta, henkilökohtaisista ikuisuusprojekteista, 
plussa- ja miinuspuolista, kurkottamisesta, kysymyksistä ja vastauksista, epätodellisuudesta ja todellisuuden hämärtymisestä, vanhenemisesta ja sen suurimman etsimisestä.

 Pidän kiinni huonoksi todetuista pinttyneistä tavoista, sortumista enteilevistä ajatuksista,
haaveista, jotka eivät koskaan vanhene,
rakkaudesta, joka ei koskaan lakkaa kasvamasta.


Tämä vuosi sukelsi syvälle.

Vuosi oli suuri ja pitkä. Surullisin, hallitsemattomin, pelottavin, onnellisin kuin ikinä.

Minä jätin hyvästit, minä itkin epäonnistumista. Hukkasin varmuuteni, seisoin reunalla. Minä annoin itseni avata köysien solmuja. Minä en miettinyt järjellä, otin (mahdollisia) riskejä. Työnsin sivuun suojakuoren, kunnes huomaamatta, häpeilemättä itkin ihmisen edessä.

Minä rakastuin syvästi.
 

On taskujen pohjalla kolikoita
ruhjeissa ihonvärisiä laastareita
kaksitoista senttiä pidemmät, sentin kuukaudessa kasvaneet elpyneet hiukset
viikkoja univelkaa
ikkunalaudat ja alakaapit täynnä tyhjiä viinipulloja.

Minulla on
kuvaajan silmä, tanssijan jalat
en enää yksinäinen
eikä unelmat sittenkään koskaan vanhene.


  Kadu en mitään
lukuunottamatta niitä hetkiä
kun on sitä mieltä ettei riitä.


kiitos teistä
montahan kommenttia olen lukenut julkisella paikalla pidättäen liikuttunutta ja kiitollista itkua.


ja teistä
ystävistä, äidistä, isästä

sinusta, 
joka mullistit maailmani, kaiken.


en olisi mitään ilman teitä.


Vuoden viimeiset päivät
tanssin suihkussa, raavin pois kuollutta ihoa


tänään
vuoden viimeisenä päivänä
jos ja kun silmäni kostuvat juuri ennen puolta yötä
vuoden vaihtumista


se johtuu sinusta, teistä, tästä vuodesta
 en ole koskaan tuntenut oloa näin kuuluvaksi



kaikkea niin mahdolliseksi.


hyvää uutta vuotta

pidetään toisistamme huolta.




8 kommenttia:

  1. Mä ihan oikeesti rakastan näitä sun elämänmakuisia kuvia. Ja ihailen suuresti sun rohkeutta antaa itsestäsi niin paljon sekä kuvissa että teksteissä, puhua asioista vilpittömästi vaikka kuinka olis vereslihalla. (Ja vähän kadehdin sitä rohkeutta myös, tai oikeastaan aika paljon.) Toivon sulle kaikkea hyvää ensi vuodelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 mielettömän lämmin kommentti
      kiitos,
      ja ihan mahtavaa uutta vuotta sinne myös :*

      Poista
  2. Sun kuvissa on upea tunnelma. Niitä katsoessa kokee niin paljon. Saat kameralle hetkiä. Elämää. Musta tuntuu, että juoksin sun vuoden läpi tätä postausta lukiessa. Koin pettymyksiä, pelkoa, jännitystä, onnea, iloa, surua ja onnellisuutta. On upeaa, kuinka tuot itsesi niin lähelle. Kaikkeen jotenkin samaistuu. Tämä veti hiljaiseksi. Kiitos.

    -Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin sait mykistymään.
      olen todella otettu,
      kiitos todella paljon <3

      Poista
  3. Tykkään tästä blogista aina vaan hirmuisesti!:) Toivon sinulle Anni ja kaikille muillekin mukaville ihmisille super-onnellista ja mukavaa tätä vuotta!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. !! voih
      kiitos
      ja halaus uudelle vuodelle <3

      Poista
  4. Mun ajatukset on nyt periaatteessa jo kirjoitettu tänne kommentteihin. Olet upea, Anni. Olet taitava. Ja rohkea. Kiitos, kun saat mussa tällaisia tunteita hereille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun kerroit, kuitenkin

      kiitos ja lämmin halaus :*<3

      Poista

don't ask me about wellness