28. syyskuuta 2014

Sanaton ilmaisu



Sinä tuntemattomana iltana
lokakuussa 2012
oli viiniä, klubeja
yhtä jatkumoa aamuyöhön
jatkot, vanhat ja uudet kasvot
suuri matto, 7 seinää, savua ja pullotettua viintä
minä puhuin taas elämästä
kuinka filmikameralla kuvaaminen on kallista
enkä ole koskaan omistanut toista
savun keskellä, vastapäätä istuva avaa suunsa:


  ''Sinä saat minun kamerani jos tahdot?''

Kotimatkalla minun ja takin välissä
pahvilaatikko, kamera
tiukasti halausotteessa
pakkasesta kohmeessa, sänkyyn vaatteet päällä

Sinä yönä satoi ensilumi.


Vielä aamulla,
kun katselin sängystä toisella silmällä tuntematonta laatikkoa
en tiennyt tämän olevan kaiken sen alkua, kun kaikki on viimein mahdollista.

ja siitä kamerasta, ensimmäisestä, minä pidin niin hyvää huolta.


3 vuotta sitten, löysin valokuvaamisen,
toisen sanattoman ilmaisukeinon.


Siitä se alkoi.
ihmisistä, läheisistä
asioista iholla, sisällä


usein
en tahtonut puhua.
en antanut koskea.



minä kuvasin
minä kuvasin sen kaiken,
mitä koskaan olisin tahtonut ääneen kertoa.
 
Sinä ymmärsit,
te ymmärsitte,
näitte,
mitä kuva tahtoi teille minun puolesta kertoa.
 

Olen pienestä asti ilmaissut itseäni tanssimalla
ja tietysti puhumalla itselleni äänihuulikyhmyt.


 Piirsin, maalasin, kirjoitin tarinoita ja runoja,
ei, ei riittänyt.


 En koskaan päättänyt mitään, tahdon vain todella kovasti oppia. 
Tunsin löytäneeni toisen tavan kertoa, ilmaista asioita, omasta elämästä, mielestä
sekä muiden elämästä.




Perjantai-aamuna tipahti postiluukusta Kamera-lehti.
Aamukahvissa pyöri lusikka aika vauhdilla.


Olipa jännittävää. 
:3

unelmat kuljettaa,
vaikka niihin tai itseensä ei puoliakaan ajasta luota.

Valokuvaus on antanut niin paljon.
Olen auennut jollain tapaa enkä pelkää enää kameraa.
Olen käynyt paikoissa, missä en olisi muuten koskaan käynyt. 

Vuosien varrelta, päätin viimein kasata portfolion.
to here

Kuvaajana olen käytettävissä.

Kuvaan,

paitsi autoja.

Tai ruokakuvia.

Tai alastomuutta.

Paitsi, taiteen merkeissä.

Eli kaikkea muuta paitsi ruokakuvia,

ja niitä autoja.

  Ai kuvaamisen huonoja puolia?

Minua saa aina odottaa (oota, oota, kaivan kameraa)
ja perse puutuu editoimisvaiheessa.


Parasta, mitä valokuvaus on tähän mennessä antanut
ovat ihmisten sanat.


 Kertomukset,  
kuinka kuvat ovat antaneet ja auttaneet.
Näkemään itsensä eritavalla
todellisena,
kauniina,
katsomaan lempeämmin, 
uudella tavalla.


Sekä tuonut elämääni ihmisiä
 ja ihmisen,
ketä rakastan yli kaiken tässä maailmassa.

idkuva

 Olen nyt huomannut
hiljalleen ymmärtänyt
kuinka yksi kuva voi kertoa
kuinka se voi levitä,
lohduttaa, herättää, liikuttaa
v a  i k u  t  t  a  a. 




Mutta kuinka paljon?

Siitä ajattelin ottaa selvää.


  En ihan vielä tiedä mistä löytyy paikkani valokuvauksessa, 





mutta toivottavasti sellainen on olemassa.





23. syyskuuta 2014

Lähellä reunaa

helios - hope valley hill


Herään.

Pidän viimein päivän ensimmäisestä ajatuksesta.



[kävelee pimeän eteisen läpi vessaan, lukitsematta ovea]

Kylmää. kylmää vettä.
kulmien väri haalistunut, viime viikon takku selvittämättä,
ylikasvaneet, eri suuntiin latvasta haarautuneet hiukset.


 [sulkee silmät]

En enää mieti miltä näytän aamuisin, teen näitä tyhmiä, toteutumattomia lupauksia hiusten harjaamisesta, en osaa hallita ajatuksia, miellyttää muita, pukea ylleni vaatteita joita tahtoisin.


[säikähtää kosketusta]

Peilikuvaan ilmestyy toinen.
tunnen hengitystä niskassa, en avannut vielä(kään) silmiä.
tiukennan ponnaria kaksin käsin [kädet kietoutuu samalla takaa ympärille]


Katson läpi, ohi peilikuvasta
takaseinästä löytynyttä kiintopistettä.

[hän poistuu, kävelee pimeän eteisen läpi keittiöön, seuraan hiljaa]


Hän käynnistää liesituulettimen, kaivaa taskusta viimeisen tupakan,

tunnen huolen.

[hiipii taakse, sanattomasti koskettaa niin, että hän hymyilee]


''Haluatko tietää mitä kirjoitin sinusta ensimmäisen kerran?'' kysyn.

No, tämä on kyllä jälleen
niin noloa
niin romanttinen hölmö
että välittömästi toivon
leijailevani joka ilmansuuntaan.


''Tapahtui jotain kummallista. Aivan kuin olisi löytänyt jotain. Kasvot väkijoukosta tai unohdetun hyvän muiston. Hänen olemuksensa oli epävarma. Levottoman kiehtova. Siinä sekä hänessä, oli jotain tuttua. Seuraavana aamuna minä kirjoitin. Minä kirjoitin liian pitkään kestäneen tauon jälkeen.''

Minä ja minun rakkaudessa kylpenyt mieli
mutta sinunkin tekstit koskettavan minua a i n a
alusta saakka syntyi sinusta runoutta
vielä alussa yritin piilotella kostuneita, potentiaalisesti itkuun räjähtäviä silmiä ja..


[hän lopettaa puheeni pitkällä halauksella]

Niin,
mitä seuraavaksi?

[vetää kyynervarsiin käärityt hihat yli kämmenien]


''Lähdetään.''

[kulkevat käsi kädessä pitkin kadun reunaa, taluttavat yhtä pyörää]


Mitä jos se olisi ollut jotain vakavaa? minä kysyn.

[hän pysähtyy, tarttuu toisestakin kädestä kiinni, puristaa sormet läpi toisistaan]



Hän kuiskaa korvaan jotain, mitä en täysin kuule,
erotin sanat: kuin, koskaan ja sinua.

Taidetaan myöhästyä sieltä mihin ikinä oltiinkaan menossa.


Oli kamala aamu.


Tuulensuunta muuttuikin.


Lääkäri kertoi hyviä uutisia.

 
Ja niin me lähdettiin retkelle.


Ystäväiseni,


minulla oli niin kamala ikävä sinua.


monsters of  pop  ja  l a b y r i n t h   e a r.


pukeutumisvinkkini krapulapäiville.
yhteensointuvaa.



Pitkästä aikaa kanssasi seikkailulla.


Hän.


ja hänen uusi kitaransa.

 
Yhteinen aamu.
 

 Ja se päivän ensimmäinen pidetty ajatus.


Maneerit,
neuroosit
jokainen outo tapasi
kiehtovat minua enemmän kuin taitosi
sinänsä
vaikka pinta on päällimmäisenä
unohdan kaiken, tahdon upota.


Minua ei kiinnosta
mitä sinulla on taskujen pohjalla
kenen kanssa olit ennen minua
miltä me näyttäisimme paperilla.


En pidä kokkaavista miehistä
minä jään kiitollisuuden,
koko elämäni velkaa
kun ne syövät, erikoista, tarkoitettuja, täydellisiä yhdistelmiä
minä ja pavut
ollaan ihan toimivia.



 Humalassa selällään
viinipullo, verhot kiinni
toivon ukonilmaa
voisit taas kertoa, lohdullisena
kuinka pääsee eroon fobioista.


En usko, että rakastavalle on olemassa liian vaikeaa.

Luita ja ytimiä myöten, minä tunnen sen.


 rakkaudessa, minua ei vaivaa mikään muu kuin riittämättömyyden pelko.


Ensimmäistä kertaa T:n kanssa
- hammasharjan lainaaminen
- koko mustat vaatteet
 -  jonkun kanssa sairaalassa
- uusi tunne
- asioiden piirtyminen verkkokalvoille
- potentiaalinen, parempi ihminen.


 Oikea,
kun ei kaipaa kotiin heti sieltä lähtiessään
 pitää jonkun seurasta viimein enemmän kuin yksinolosta.

Ruuhka-aikaan,
 minä tarvitsen sinua,




 onnellisena tuntuu kauniilta.