9. tammikuuta 2015

Euforinen melankolia

►message to bears - unleft



1.1.2015


symbolista.
uusi vuosi uusi päiväkirja
uusi koti uusi tunne
 

Verkkokalvoilla aikoja
paikkoja
kuinka minä päädyin tänne
tähän,
tahra sielussa jälleen nauramaan
unelmiin hirttäytyneenä jälleen etenemään
hukkuneena omiin vaatimuksiin

mitä täytyy olla
miksi täytyy tulla.


Tänä vuonna minä päätän luopua köysistä
ulkoa tulevasta kuvitellusta paineesta
olla niin,

että rintakehä uskaltaa laajentua tilassa.


olen vältellyt ikävää

tekemällä asioita joita tiedän tarvitsevani.


 Minua edelleen kiinnostaa vain asiat
jotka koskettaa
hengityksen pituudessa
on aina kasvuvaraa.

 Itkemään olen valmis saman verran
tahtoisin vain nauraa enemmän.

Sillä olen monesti tuntenut sen
parhaan mahdollisen asennon, olemassaolon
syvältä tulvivan naurun
pidentyneen uloshengityksen.
 

Sen jälkeen kun sinä tulit, alkoi kaikki pyöriä
sisällä, ympärillä
pysyn silti mukana
mukana, joka on uutta
tuntuu mahanpohjassa
sisällään paljon selittämätöntä.


joulu on minun lempi juhla
kotona on niin hyvä olla.

pikku kaupungin kirppareita.


se sai uusia ulottuvuuksia
kun sinä olit mukana.



syy silmäpusseihin paljastui.


kirjoitin sinulle kirjan.


salaa öisin.


ja sinä,


 annoit minulle jotain,


en ole koskaan tuntenut itseäni niin tärkeäksi.


Jälleen lavalla tanssimassa,



parhaiden tyttöjen, loppuunmyydyssä konsertissa 


Tunnelmallisessa teatterissa
jonka lavalla, hiljaisella hetkellä
lattiat narisivat
ja tunsin
kuinka kehon läpi virtasi paljon kaivattua.


Turku oli yhtä kaunis kuin aina
pelattiin yöhön asti lautapelejä
sinun ihmiset ovat ihania.


tapasin myös kissan,
jolla oli tassu kipeä.


sinä vuorostaan lavalla.


niin,

minä taas edessäsi polvet vetelänä.


kommuuni-elämämme on tullut tiensä päätökseen.


ei maailman söpöintä eevaa esittelemässä parhaita kallio kierrättää -ostoksia
ei enää anttoa kokkaamassa keskellä yötä, ratkaisemassa tekemättömiä sudokuja
ei viiviä kokkaamassa vegaanisia kakkuja, lainaamassa ponnareita
ei milkaa syömässä pöydälle jääneitä suklaita
halaamassa aina kun näyttää sitä tarvitsevalta
ei henriikkaa jakamassa elämää, lainaamassa maailman siisteimpiä bändipaitoja.



minun tulee ikävä teitä.


ja sinun idyllisen sympaattista kommuunia ja ihmisiä,  
joka tuntui ensimmäiseltä helsinki-kodilta.



ja tätä näkymää,
mistä minulla on ainankin sata kuvaa
josta jaksoin innostua jokaisena vuodenaikana.


Nyt tämän näkymän saa joku toinen
ja tämä huone, koti
jatkaa elämäänsä.


 mieli samaan aikaan niin haikea, itkuherkkä, irroittava, odottava, jännittynyt, täynnä intoa
sillä,

me siirrytään
kallion sydämeen 
saman katon alle
missä laulaa linnut sisäpihan omenapuissa
pihalla puutarhajuhlia
on puulattiat
ikkunalaudat
isoin ruskea kirjahylly,
jonka olen koskaan kodissa nähnyt.

en malta odottaa
en millään
yhteisiä aamuja
sähkösopimusta
satoja lettuiltoja
riitoja sohvan paikasta
tätä kaikkea
ja kun
kotiin tulessa,
olet siellä, vastassa.


Kesken puheesi
siirrän katseen yläkulmaan
tajuan
ettei kurkotettua ole olemassakaan
lohdullista,
ajattelen
keitän pannullisen tumminta kahvia ja alan tosissani miettimään,
kuinka sen saisi iskostettua päähän asti.


Taidan nukahtaa kynttilät päällä
herätä aamulla
näkemättä,
kuinka ne palaa loppuun saakka.


Viime vuonna
tapahtui asioita,

jotka saivat sydämeni lyömään.


 Ylirasittunut pallea
sisään jäänyt huono ilma
heikentyneet hengityselimet
olivat seurauksia kohonneesta pulssista.


Minä tanssin suihkussa
poistin pinnejä hiuksista
asioita, joita en tiennyt hukanneeni
valui alas viemäristä
asiat,
joita tarvitaan kokonaiskuvan muodostamisessa
minä luulin kiinnittäneeni niillä verhoa
pois silmieni edestä.


Tulin pois
raavin holtittomasti
pois kuollutta ihoa
mitä löytyi sen alta
tiesin,
mutta en pystynyt lopettamaan.


En,
ennenkuin olin nähnyt sen itse.

palasin suihkun alle
ja vesi tuntui kovalta
kuolleen kerroksen
alta paljastetun ihon pinnalla
n
i
i
n
aralta
kuin tulehtunut lihas vuoden juoksemisen jäljiltä.


 ihon alla
sijaitsi paljon
liikaa
mitä ei osannut etsiä,


mikä nostaa käsikarvoja koholle
ylirasittaa hengityselimiä
tukahduttaa sanoja


Pienestä saakka
syntyi ihoni sileä
ei voi
tai osaa etsiä
ei löydä sen alta, pinnalta
syitä, sen seurauksia.

 sinä tulit

ja löysit sen paikan.
 

 minä häpesin sitä
sitä kaikkea
ihottumaa, karheita kohtia
keksin tarinoita mistä se on tullut
olisin halunnut jälleen vain vetää hihansuita alas
ja leikkiä, ettei minussa näy jälkeäkään.

 
kynttilät paloivat loppuun,





ja minä olin kertonut kaiken.






28 kommenttia:

  1. Upeita kuvia, joista välittyy ajatus ja tunnelma täydellisesti!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. !! tunnen siis onnistuneeni

      kiitos sanoistasi :*

      Poista
  2. Voi miten ihana blogi ja kauniita kuvia <3 sinaviola.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Upeaa, jälleen kerran. Et taaskaan tuottanut pettymystä. Kyllä tätä kannatti odottaa!

    VastaaPoista
  4. Koskettavaa jälleen.... Onnea ja rakkautta yhteiseen kotiin :) <3

    VastaaPoista
  5. Oih! Tykkään tykkään tykkään!!

    VastaaPoista
  6. vähän hassu kysymys ehkä, mutta, osaisitko antaa mitään neuvoa, pienen pientäkään, miten päästää tanssiessa ulos tunteita, hukkua niihin, antaa mennä? kai se kaikille on jonkin verran vaikeaa mutta mä onnistun niin harvoin, vaikka kuinka vakuuttelen että se on ok ja niin on tehtävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei suinkaan. piti itsekkin hetki miettiä mitä siinä prosessissa itseasiassa tapahtuu.
      minusta tuntuu, ettei koskaan ole ollut sellaista tanssituntia, jossa ei olisi uponnut flow'hun. huomaan keskittyväni alkutunnista ehkä hiukan liiankin vakavasti omaan kehoon, yksityiskohtiin, tuntemuksiin ja musiikkiin, mutta sen kautta ajaudun pois ajatuksista, jotka olivat tunnille tullessa, ihmisistä ympärillä ja muista häiriötekijöistä. Ajaudun hiljalleen keskittymällä itse tanssiin, uppoan musiikkiin ja keho antaa enemmän kuin uskoisikaan. Keskity intensiivisesti omaan kehoon, jokaiseen liikkeeseen alusta asti ja huomaat olevasi sisällä siinä, mitä teet :*

      Poista
  7. Oi sinä olet upea, ja niin kauniit kuvat. Ihanaa tekstiä.

    VastaaPoista
  8. anni <3 nähdäänhän pian, kun eksyn sinne tai sinä tänne? pusuja tampereelta

    VastaaPoista
  9. En edes tunne teitä, mutta teidän kahden välinen Rakkaus saa sanattomaksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sydän pakahtuu
      tämä lämmitti mieltä
      halaus!

      Poista
  10. Lumoavaa, koskettavaa.

    ihanaa ja taianomaista alkavaa vuotta sulle Anni! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ihanuus!

      ♥ ja samoin, tästä tulee hyvä vuosi, hali :*

      Poista
  11. osaisitko sanoa muutaman kauniin paikan helsingistä valokuvaamisen osalta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hmm!
      tykkään kesäisin kalasatamasta, seurasaaresta, ja kaduista jotka päättyvät aurinkoon iltaisin (hehe)
      nyt talvella kuvauspaikat itselläkin vähän hakusessa. täällä kalliossa on paljon suloisen idyllisiä sisäpihoja esimerkiksi ja arabian vanha kaupunki, se ranta, puisto ja koski on aina upeana.

      Poista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi