9. tammikuuta 2015

euforinen melankolia

►message to bears - unleft



1.1.2015


symbolista.
uusi vuosi uusi päiväkirja
uusi koti uusi tunne
 

Verkkokalvoilla aikoja, paikkoja, siitä kuinka minä päädyin tänne
tähän,
säröillä taas tuntemaan hyvää oloa
tavoitteisiin hirttäytyneenä etenemään
hukkuneena omiin vaatimuksiin.


Tänä vuonna minä päätän luopua ulkoa tulevasta kuvitellusta paineesta
olla niin, että rintakehä uskaltaa laajentua tilassa.


olen vältellyt ikävää
tekemällä asioita joita ei pitäisi.


 Minua edelleen kiinnostaa vain asiat jotka liikuttavat.
 

Sen jälkeen kun sinä tulit, alkoi kaikki pyöriä.


pikkukaupungin kirppareita.



syy silmäpusseihin paljastui.


kirjoitin sinulle kirjan.


Jälleen lavalla tanssimassa,



parhaiden tyttöjen loppuunmyydyssä konsertissa 


Tunnelmallisessa teatterissa lattiat narisivat.
kehon läpi virtasi paljon kaivattua.


Turku oli yhtä kaunis kuin aina.
pelattiin yöhön asti lautapelejä.


sinä vuorostaan lavalla.


niin,

minä taas edessäsi polvet vetelänä.


kommuuni-elämämme on tullut tiensä päätökseen.


ei maailman söpöintä eevaa esittelemässä parhaita kallio kierrättää -ostoksia
ei enää anttoa kokkaamassa keskellä yötä, ratkaisemassa tekemättömiä sudokuja
ei viiviä kokkaamassa vegaanisia kakkuja, lainaamassa ponnareita
ei milkaa syömässä pöydälle jääneitä suklaita
halaamassa aina kun näyttää surulliselta
ei henriikkaa jakamassa elämää, lainaamassa maailman siisteimpiä bändipaitoja.



ja sinun idyllisen sympaattista siltasaarikommuunia ja ihmisiä, joka tuntui ensimmäiseltä helsinki-kodilta.



ja tätä näkymää, mistä minulla on ainankin sata kuvaa
josta jaksoin innostua jokaisena vuodenaikana.


 mieli samaan aikaan haikea, itkuherkkä, irroittava, odottava, jännittynyt, täynnä intoa
sillä,

me siirrytään saman katon alle kallioon.

missä on pihalla puutarhajuhlia
ja
meillä on isoin kirjahylly, jonka olen koskaan kodissa nähnyt.


Kesken puheesi siirrän katseen yläkulmaan
tajuan ettei kurkotettua ole olemassakaan,
lohdullista.
keitän pannullisen kahvia ja alan tosissani miettimään,
kuinka sen saisi iskostettua päähän asti.


Viime vuonna tapahtui asioita,
jotka saivat sydämeni lyömään.


 Ylirasittunut pallea, sisään jäänyt huono ilma
heikentyneet lihakset sekä hengityselimet olivat seurauksia kohonneesta pulssista.



hukkasin (minulta otettiin väkisin) jotain, mitä tarvitaan
kokonaiskuvan muodostamisessa



Tulin pois ja raavin holtittomasti pois kuollutta ihoa
tiesin mitä löytyi sen alta
tiesin
mutta en pystynyt lopettamaan.


En.
En ennenkuin olin nähnyt sen itse.

palasin suihkun alle. vesi sattui ja tuntui kovalta.


 ihon alla
sijaitsi paljon
liikaa


mikä nostaa vihan määrää
ylirasittaa hengityselimiä
tukahduttaa sanoja


 sinä tulit ja löysit sen paikan.
 

 minä häpesin sitä
sitä kaikkea
ihottumaa, reaktioita
keksin tarinoita mistä se on tullut
olisin halunnut jälleen vain vetää hihansuita alas
ja leikkiä, ettei pian enää näy jälkeäkään.


 
minä kerron vielä kaiken.






28 kommenttia:

  1. Upeita kuvia, joista välittyy ajatus ja tunnelma täydellisesti!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. !! tunnen siis onnistuneeni

      kiitos sanoistasi :*

      Poista
  2. Voi miten ihana blogi ja kauniita kuvia <3 sinaviola.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Upeaa, jälleen kerran. Et taaskaan tuottanut pettymystä. Kyllä tätä kannatti odottaa!

    VastaaPoista
  4. Koskettavaa jälleen.... Onnea ja rakkautta yhteiseen kotiin :) <3

    VastaaPoista
  5. Oih! Tykkään tykkään tykkään!!

    VastaaPoista
  6. vähän hassu kysymys ehkä, mutta, osaisitko antaa mitään neuvoa, pienen pientäkään, miten päästää tanssiessa ulos tunteita, hukkua niihin, antaa mennä? kai se kaikille on jonkin verran vaikeaa mutta mä onnistun niin harvoin, vaikka kuinka vakuuttelen että se on ok ja niin on tehtävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei suinkaan. piti itsekkin hetki miettiä mitä siinä prosessissa itseasiassa tapahtuu.
      minusta tuntuu, ettei koskaan ole ollut sellaista tanssituntia, jossa ei olisi uponnut flow'hun. huomaan keskittyväni alkutunnista ehkä hiukan liiankin vakavasti omaan kehoon, yksityiskohtiin, tuntemuksiin ja musiikkiin, mutta sen kautta ajaudun pois ajatuksista, jotka olivat tunnille tullessa, ihmisistä ympärillä ja muista häiriötekijöistä. Ajaudun hiljalleen keskittymällä itse tanssiin, uppoan musiikkiin ja keho antaa enemmän kuin uskoisikaan. Keskity intensiivisesti omaan kehoon, jokaiseen liikkeeseen alusta asti ja huomaat olevasi sisällä siinä, mitä teet :*

      Poista
  7. Oi sinä olet upea, ja niin kauniit kuvat. Ihanaa tekstiä.

    VastaaPoista
  8. anni <3 nähdäänhän pian, kun eksyn sinne tai sinä tänne? pusuja tampereelta

    VastaaPoista
  9. En edes tunne teitä, mutta teidän kahden välinen Rakkaus saa sanattomaksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sydän pakahtuu
      tämä lämmitti mieltä
      halaus!

      Poista
  10. Lumoavaa, koskettavaa.

    ihanaa ja taianomaista alkavaa vuotta sulle Anni! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ihanuus!

      ♥ ja samoin, tästä tulee hyvä vuosi, hali :*

      Poista
  11. osaisitko sanoa muutaman kauniin paikan helsingistä valokuvaamisen osalta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hmm!
      tykkään kesäisin kalasatamasta, seurasaaresta, ja kaduista jotka päättyvät aurinkoon iltaisin (hehe)
      nyt talvella kuvauspaikat itselläkin vähän hakusessa. täällä kalliossa on paljon suloisen idyllisiä sisäpihoja esimerkiksi ja arabian vanha kaupunki, se ranta, puisto ja koski on aina upeana.

      Poista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi