16. helmikuuta 2015

Heräsin ikävään


(olen jo ajatellut

 sinua salaa,

kesä)

minun ensimmäinen kesäni helsingissä



Kello neljä aamulla
kahvi pyörii kupissa 
45 kierrosta minuutissa


odotan


 suurimman osan ajoista vietän lattioilla
olen tuntenut itseni hyväksi omissa nahoissa


murheiden määrä jotenkin vakio


näytän elävämmältä kuin koskaan ikinä.
 

hiljalleen,
annoin itseni vajota veden alle.


 oli tyhjää


hengitystä.

ei tasaista
tasaisen rikkoutumatonta jatkumoa


siellä oli aukkoja
kohtia,
 joista se pääsi vuotamaan
pintahengitys ei yltä
sorminpäihin
 se nostaa hartioita sentin.


mitä löytyy katkoista
vuotavista kohdista?


kätkettyjä sanoja
tukahdettua itkua.

 kuuntelin hetken
kauan,
tajusin pian
ja kadotin kaiken

pinnan alla oli tyyntä.
 

Ja niin
rintakehäni
nousi pintaan
uloshengityksellä
vajosi vajoamatta,


uutta
päästämistä
katkeamatonta hengitystä.


kävin vielä kerran pinnan alla kuuntelemassa
miltä kuulostaa,


kun lopulta uskaltaa.


Rikkinäinen
vuotaa
 

kohdat,
vaatii aikanaan vastauksia
olotilalleen selityksiä


rikkinäinen
kenenkään laseja täytä

on helppoa
rei'istä vuotaa
itkeä ihmisten edessä


kertoa peloista
pahimmasta muistosta
saastuttaneista ihmisistä


hyväksyä,

kuinka kipu muuttaa ihmistä


merkittävää
on tuntea paino


ihmisten
ja asioiden painoarvo
tärkeysjärjestys
olematta paineen alla.

 aika ajoin
itsensä kanssa
 sydämellisesti sopia
mässyttää lohtulettuja
viilentyä jäätelöllä
keskellä huonetta makoilla
olematta kenenkään tiellä
tai
naaman ilmeitä selitellä tai jäätelöviiksiä pyyhkiä


niin     vain      kuuluu     tehdä.


miksi kokoajan olla eheytymässä
kun mahdollisuus milloin vain rikkoutua.


 olen kaikkea muuta kuin unelma
en mitään odotettua
hieno juustokakkuviipale
tai mitään erikoista
luettavissa
tai lokeroita täyttävä.

 olen riittävä,


ihminen
kovin rakastava.


Joku sammui syttyessään.

Joku hukkui sinne, missä toinen ui ja rakasteli.


Joku ei tunne katumusta, elää unohtaneena tulevassa.

Joku katosi humalaan, löytämänsä kadottaneena.


 Joku pysyttelee kiireisenä, karistaakseen onnistumatta.

Joku suunnittelee etukäteen, ettei itsekurittomuus veisi mukanaan.


Joku aikaansa kuluttaa, tajuamatta kuluttavansa.


Kuinka asiat voisivat olla toisin,
kun kaikki on niin kuin ennenkin


 katujen reunat halkeilevat
jokin tuntuu olkapäillä

humalaan ei voi kadota


väärässä paikassa,
tajuaa olleensa vasta sieltä lähteneenä


tietää mistä kaikki alkaa
tietämättä miten mikään koskaan loppuu


Toisena aamuna
sisustin huoneen
kaikella muulla
paitsi menneellä


punainen seinä
narisevaa ovensuulla

uskoin unia
eikä mikään herättänyt minua.


kietoudun peiton sisälle
menettämisen pelossa

suuri rakkaus

ehkä
 

pyörähdän lattialle
 ja kävelen keittiöön.


Hiukset
tuoksuvat huolelta
tuulessa hetkessä haihtuvalta
jotka tulevat silmille
aina vasemmalta puolelta


ehkä viimein
on tulossa,


sitä,
mitä olen toivonut olevan tulossa.


Vuosi vaihtui
jätimme taaksemme


viime hetkellä
ei täällä itketä
ehkä ilosta


 Ja niin,

viimein ylettyy
pitkät,
sinnikkäästi kasvaneet hiukset


en enää pitkään aikaan

ole tahtonut olla

olla kukaan muu.


On hetki

kun tajuaa odotetun tulleen.


Olevan juuri siinä
vierellä makaamassa


 kaikkineen päivineen
kaikkineen yksityiskohtineen
kaikkineen puutteineen


nurmi niin pitkä
se heiluu tuulessa
 

on viltin alla
maa epätasaista


keho mutkalla
kaikkeen tottumassa


Olen vihdoin saanut
mieleni
kaiken levinneen

sieltä täältä
täältä tähän
tähän tajuntaan


siitä, sieltä, tähän 
 olen ymmärtänyt
kuinka muutos on ainoa

mikä pysyy.


ympärillä pyörii, seinät vaihtuu toisiin


hallinta
ei tunnu käsivarsilla
vaan lävitse sormien
valuvalta hiekalta.


Kun missään ei mitään tuttua
kasvoissa
ilmanpaineessa
tunnen tyynyssä kuoppia
omat hiukset, iho
kengät ja askeleet

tuntuvat vierailta.


ainut mikä tuntuu hyvältä iholla

on seisoa sateessa.


Satoi
ja heräsin ikävään
nousematta etsin katosta virhettä.


Ei koskaan tiedä mihin tunteeseen herää
aamuisin lakanat rytyssä
jokainen tietää
miltä tuntuu
kun kaatuu seinät päälle.


Kaikki vierasperäinen
on uutta
kerroksia, mahdollisuuksia
kaikki jatkuvaa muutosta.


on loputonta
rajatonta
ei muista pitää mielessä
kun pää sekaisin
pyörityksestä

ilman karusellin hauskuutta.


(kuinka) voi olla samaan aikaan
satutettuna onnellinen 
ihminen niin nauravainen
melankoliaan taipuvainen


herkkä rohkaistui
maailman mukana pyörimään
kohtaamaan
tarttumaan
luopumaan

kurkottamalla tajuamaan

mikään ei ole pysyvää
paitsi muutos.


muutos on täällä.


ja olen päättänyt





matkustaa 
                                sen 
                                                           mukana.







10 kommenttia:

  1. älyttömän upeita kuvia. haluun alkaa taas kuvaamaan

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia ja ihanaa tekstiä! Oih. <3

    VastaaPoista
  3. ♥ ihana! varsinkin tuo loppu kosketti mua!

    VastaaPoista
  4. Sun pitäis kirjoittaa runokirja! Ostaisin ihan varmasti!! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. !!!
      minä niin saan ensimmäisen valmiiksi pian!
      <3

      Poista
  5. Tekstisi ja kuvasi ovat todella hienoja, ajatuksia ja tunteita herättäviä, todella. Pysähdyin kohtaan "hyväksyä, kuinka kipu muuttaa ihmistä" ja oivalsin sen olevan niin totta, ja huokasin helpotuksesta ;) kivun kautta muutos parempaan.

    Olen lukenut blogiasi jo pitkään, ja täytyy tunnustaa: olet minulle p i e n i inspiraation lähde, sinun ansiosta itsekin tartuin kynään ja paperiin, kiitos siitä! Ihanaa ja inspiroivaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se tuntuu menevän, se voimaannuttaa kivusta huolimatta.

      ihanaa että tulit ja kerroit, kiitos ja iso halaus <3
      tästä tulee ihana kevät!

      Poista

don't ask me about wellness