28. helmikuuta 2015

Sinä olet poissa




Jotkut asiat ovat sellaisia,



eivätkä saisi kadota.


rauta ja ruoste
me kaupan pakastehyllyllä
kylmyys
kirjat ja niiden tuoksu

 on ja off -nappulat.


 hän ja hänen hienot kädet
joilla voi tehdä mitä tahansa.


olen aina huomannut ihoni venyvän epänormaalin verran.
en tiedä sen todellista paksuutta.


alle muodostuu tiloja, tiesin niiden olemassaolosta.


hakaneula aukesi vahingossa
ei tullut verta.

niinä hetkinä
soittaa mieli iloista musiikkia.


 hymylihakset eivät aktivoidu


vihaan sitä

ja tätä venyvää, kipeää ihoa.


poistuu jotain
mikä kuuluukin kadota.


jotkut asiat ovat sellaisia,
jotka on kadotettava.


 myrkyt
takaumat
tuhoavat ei-tahdonalaiset ajatukset


ennen
mitään tai ketään
vaihetta
tyydyttämätöntä nälkää, hylättyjä lääkkeitä
matkoja, uusia lakanoita

kuinka päästään ihon alle?



Kurkotit ylävartalosi pöydän yli, nojasit koko painollasi käsiisi ja sanoit: sinä paranet vielä




maailman suloisin elokuva


studio ghiblin princess kaguya



syitä,
miksi minusta ei ole kuulunut mitään


änkyttäviä hissipuheita

kameran edessä, takana ja opettajan roolissa


punaviini ja tanssidokkari




(gulp)


yksi oppilaista vei minut katolle katsomaan merta
ja otti minusta kuvia.


elämä ns. ''järjestyksessä''


post-it-lapuilla


meidän kodissa


keksityillä aikatauluilla


pitäisi joskus nukkua.


mietitkö koskaan kuinka sinä tiedät jotain, mitä muut eivät tiedä?


siitä kaikesta tulee totta, kun astuu ulos talosta.


mietitkö koskaan omaa tilannetta suhteessa muihin ihmisiin?


kadulla, mietit viime öisiä



näkeekö ulkopuolelta mitä on tulossa?


näkeekö asennoista mitä tapahtuu ihojen sisällä


yhteenliimatut nilkkaluut
käsivarressa nipistyksen jälkiä
iholla likaa
jotain on käynyt



viime sunnuntaina pysähtyi aika.


oli pysähtynyttä,

maanantaina
tiistaina
keskiviikkona
torstaina
perjantaina
lauantaina
sunnuntaina

jokaisena päivänä.


meidän sydämet särkyivät.


sinä olet poissa.


olen miettinyt sinua kaikkina päivinä.

tuntui vieraalta, kuinka sydän valmistautui viimeisiin hyvästeihin.


  jotkut asiat ovat sellaisia

eivätkä saisi kadota.


 kukat

juuret

rakkaat


kuihtuu
kuihtuu pois.


 sinä rakas pappa
olet nyt ne juuret
me niitä kukkia



et katoa meistä ikinä.







10 kommenttia:

  1. Lämmin osanotto ja halauksia sinne<3

    VastaaPoista
  2. Kaunista ja koskettavaa...osanottoni.

    VastaaPoista
  3. voimia paljon sinulle! kaunis kaunis postaus, osaat aina kirjoittaa niin koskettavasti <3

    VastaaPoista
  4. Voimia sinne! Erityisesti tuo kosketti, kun luin että kyse papasta. Tuli oikein kyyneleet silmiin. Oma pappani menehtyi jo useampi vuosi sitten, mutta jotenkin vasta sen jälkeen olen ymmärtänyt, miten arvokas ja rakas hän minulle oli. Olen muistellut hetkiä, sitä yhtä, tärkeää syvällistä keskustelua mökillä tähtitaivaan alla. Ymmärsin kaiken tärkeyden vasta kuoleman jälkeen ja se harmittaa, se ettei osannut arvostaa silloin kun toinen oli täällä. Ei osannut oikein ilmaista toiselle ja sanoa, miten tärkeä toinen on. Ajattelin, että olisi pitänyt osata arvostaa enemmän, ja aikaisemmin. Mutta toivon, että hän on aina tiennyt oman tärkeytensä minun ja muiden silmissä. Nyt on jäljellä enää muistot ja hetket, ja onneksi niihin voi aina palata. Toivottavasti sait viettää myös oman pappasi kanssa kallisarvoisia hetkiä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihastuttava kommentti<3
      kaunein kiitos sinulle.

      palasin jälleen samojen ajatusten ääreen kommenttisi jälkeen: miksi aina olla niin edellä ajassa, että sokaistuu sille mitä on lähellä. kuitenkin lopulta, aina tuntuu että jotain jää kesken. muistoja ei onneksi vie kukaan!

      Poista
  5. Mulla on tietty tyyli lukea postauksesi: ensin luen rauhallisesti ja hiljaa, tarkkailen kuvia. sen jälkeen selaan vain kuvat, ja saan näistä aina ihan älyttömästi irti. kiitos. ja osaanottoni <3

    Sitten hassu kysymys (ja käsien taa piiloutuva apinaemoji), miten tanssissa käsität tilan? Tai siis, olenko täysin väärässä, jos koen tilan sen konkreettisen ota tilaa itsellesi, liiku tilassa, hyödynnä tilaa jne lisäksi, että... haetaan tilaa itselle, itseltä, olla siinä ja antaa mennä? En uskalla esittää toistaiseksi opettajalleni tätä näkemystä niin kysyn sulta varovasti eheh! :,)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3<3

      eikä. kiitos!

      hyvä pohdinta. pohdin tuota samaa aina yksin tanssisalissa. ryhmätunneilla tuntuu, että tila on rajoitettu, katseella tai muilla ihmisillä. yksin tanssiessa tila, jonka tunnen ja otan omakseni, on vain tila, jossa liikun tai raajani ylettävät. unohdan todellisen tilan ympärillä joka kerta. oli sitten kyse isosta tanssisalista tai pienestä kellarista. se on ehkä parasta!

      Poista

don't ask me about wellness