10. helmikuuta 2015

Tanssia pöydillä




En pystynyt sulkemaan silmiä.




kuuntelin pesukonetta
ilma oli vaihtunut yllättäen
patterit eivät lämpene yhtä nopeasti

kuin kylmä leviää huuruksi pitkin huonetta.


vuosien takaisia
yritin sulkea silmiä siltä kaikelta
en tuntenut eroa
oli valmiiksi pimeä.

en ikävöi asioita
ne ovat jo 


k    a      u       k          a             n          a


huutoina
joita ei enää muista

loukkauksina
josta ei haluaisi ottaa vastuuta


vihana
joka näkyy vain jänteenä kaulalla


uudessa muodossa
uudelleen näyteltyinä

peiteltynä,

  on         muodostunut      ongelma.

kun lopulta väsyy
on hiljaista
pesukone valmis
laittaa jälleen pyykit,
levittämättä niitä narulle.


matkalla
                       sieltä
                                          tähän


katselen erikoisen näköisiä puita
mahanpohjassa
tunnen aaltoilevaa iloa, surua


puen päälle outoja
luotan siihen mitä olen tekemässä
ei paina selittämätön ikävä
ja luulen olevani tässä

l
ä
s
n
ä


aamupöydässä 
istun vastavaloon
et näe vielä sitä uudessa valossa
mikään päätös ei ole kuin tämä
se pysyy piilossa

/ varjopuolella


vihaan varjoja
sanana, konkreettisina
tummina kohtina
mutta niitä on


k                          a                            i                           k                           k                          i                      a                      l                             l                           a

puiden vierellä,
taloa kiertävinä kohtina
lyriikoissa
vihaan niitä siihen saakka
kunnes auringossa on liian kuuma.


ihmisen voi saada niin rikki

eikä mikään tunnu enää miltään


sisäänrakennettuja malleja
kuin leikkaisi saksilla totutulla kädellä
sormiin ihonvärisiä laastareita 
fiksu pesisi hampaat ennen suihkua.
 
pesen hampaat suihkussa
olen sekoittanut mennyttä ja nykyistä
leikkaan ääriviivojen ohi saksilla
en huomaa rajan                  hämärtymistä.


hukassa oleva pitää itsensä kiireisenä
ei reagoi neutraalisti metrosta myöhästymiseen
pelkoon
nälkään
mihinkään mikä muistuttaa tästä
tai siitä

mistä on päättänyt irtipäästä.


joka kolmas päivä

kokeilee sormella
kiehuvaa vettä
tavallaan pitää siitä
tuntuu siltä
sekavalta, kun ei hetkeen tajua tekoja.


hukassa
ei, vaan  t    ä   s    s   ä


sanot ja pyydät minuutta palaamaan.

 kaiku on poissa

lopetin kuuntelemasta niitä.


pulssi sisällä
hidasta
läsnä
lattialla
jalat kohti kattoa

vahva
tarpeeksi vahva
kohtaamaan poistaakseen

niinä hyvinä päivinä
en tahtoisi olla mitään tai missään muualla.


odotan jo kevättä
kalpea paljas iho ei pelkää valoa


minä päätän maksaa
siitä
vaikka luulinkin kauan selviäväni ilman muita

minulla ei ole enää odotuksia.


ei pettymyksiä.

on vain kohtauksia,

hitaasti    vaimen e v i  a     k  
                                                       a 
                                                                                                      i       k      u        j       a


laatikot purettuina


suuria saavutuksia


ajoittain vaaleanpunaista


sinä kallion kirjastossa



ihastuttavia vieraita


 maanantaiperinteitä



yksin sushilla


kalliossa kaikkea

 

tavastialla
viimeisillä rahoilla polvisukissa flipperiä
 

 vessanpesua, punkku, kukkapaita ja humala


 kaikki hyvin


 sinä sanot 
 

On ihmisiä
silmiä
kuin teräviä oksien päitä
viikonloppuja
niitä
samaan tarinaan jääneitä
ajatukseen mitä haluaa olla
joista näkyisi peilistä kaksi lehdetöntä hahmoa.


sen, kuka kaipaa pelastusta
sen, kuka on nyt sitä muka kaikkea

vuoropäivin tekee kaikkensa ollakseen sitä kaikkea
ylihuomenna ei enää muista mikä olikaan tärkeintä


 ihmisen henkilökohtaiset projektit
ja siihen liittyvä kateuden tunne muiden projekteina näyttäytyvistä


kun vihaan sekoittaa vähän pakotettua rakkautta
mikä tuntuu helpottavan oloa


on soppa valmis

projekti ikuisesta itsensä huijaamisesta.


peilin ensimmäinen hahmo janoaa muiden epäonnistumista
toinen hahmo kehuu ollakseen sujut kateuden kanssa


jättäkää meidät rauhaan.



kun minä vain tahtoisin muistaa
miltä tuntuu olla nuori

ja tanssia pöydillä.


tuntea enää koskaan
turhamaista nälkää
elää päivä
ilman pelon tunnetta
rakastaa
rakentamatta epäilyksiä
tutustua
tuntematta kuulumattomuutta


nähdä edelleen muissa
ja niissä hahmoissa
joskus vielä uudestaan myös itsessä
hyviä puolia

kirjoittaa rakkaudesta
hehkua sitä

ja siitä

ilman niitä silmiä
kuin teräviä oksien päitä,


joista ei koskaan kasva lehtiä.


Kaksi naista.

toinen pärjää omillaan
vahva, tarvittaessa torjuva
voi hyvin
ainankin kauppajonossa vakuuttelee itselleen niin.


sitä toista täytyy kantaa.

syöttää
nukuttaa
kehua
nukkua vierellä


minä vihaan olla se toinen.


toinen katsoo ikkunasta
pihalla raivoavaa
pahaa aavistamatta
alkanutta myrskyä.


juo yrttiteetä
tekee ruokia, joihin ei ole aikaisemmin saanut lupia
harjaa hampaat kaksi kertaa päivässä
hiuksissa mallia
säännöllisiä tuloja

katselee
toista minua
ulkona myrskyn keskellä

ja pahaa aavistamatta, tiputtaa veitsen omille varpaille.


Ja se toinen
kerää sillä välin, pitkin pihoja levinneitä
takista pudonneita nappeja

lopulta
hänet kannetaan muiden toimesta sisälle.


siitä huolimatta
ne kaksi naista,

eivät koskaan kohtaa.

Toinen tietää toisen olemassaolosta
toinen ei välitä tippaakaan toisen tunteista.

 

Nainen
joka ulkona toisen silmän alla
summaa itselleen syitä selvitä

kirjoittaa paperille pieniä
päivä päivältä jälleen suurenevia suunnitelmia.


Ja se nainen,
joka todistelee itselleen kauppajonossa

ei käytä enää samoja kasvonlihaksia
ei tiedä muuta olemassaolosta

kuin selvitä peloista
valehdella ettei ole kiinnostunut toisen tunteista
kun ei uskalla kohdata sitä toista.


Se nainen,
joka tahtoisi olla hän
on taas täynnä sitä kaikkea


mikä aiheutti sisäisiä onnettomuuksia


vaikka tahtoisi selkeinä päivinä vain
olla vaatimattomana
sen talon seiniä


pastellisävyjä ja selkeitä linjoja


ei hänen tarvitse olla seiniä, sisällä tai lattioita


hän osaa tanssia


 se riittää hänelle
kaikille
maailmalle,




 jota ei kuitenkaan kiinnosta.





8 kommenttia:

  1. kaunista teksitiä , tätä odotin!

    kiitos

    olemassaolosta, pannukakuista !

    pusuja♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ kiitos että olet

      tulit

      ja tietysti tästä ♥

      Poista
  2. ihailen taitoasi välittää tunnelmia kuvin ja soljuvin sanoin!
    ensi kerralla kerään rohkeuden sanoa moi, sillä nyt harmittaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos renja!
      ilahduttavaa kuulla.
      olisimpa minä uskaltanut. olisin, jos olisin ollut 100% varma että se olet sinä!

      ensi kerralla ... :*

      Poista
  3. Kiitos loistavasti blogista. Sulla on hieno taito yhdistää upeita kuvia taidokkaaseen tekstiin! Oot upea ja lahjakas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos mielettömästi-

      lämmitti :*

      Poista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi