24. maaliskuuta 2015

kaupunki on meidän



imatralta tampereelle
tampereelta helsinkiin

Vuosi täällä,

tuntuu,

olen tullut jäädäkseni.



miltä kaupunki näyttää minun silmissäni?


 minulle,
tämä on kovin iso kaupunki.


minusta on tullut tavallista kiireisempi
koen paineita tehdä asioita.


 minulla on vain ikävä metsiä, yötaivasta ilman valosaastetta.


tuntemattomat eivät puhu toisilleen bussipysäkeillä
paitsi jos on sattuneena jonkun tielle
tai japanilainen turisti kysyy mistä lähtee lautta suomenlinnaan.


täällä on paljon ketjuliikkeitä.



ihastuttavia pikkuputiikkeja.



katutaidetta
tanssitaidetta



rakennukset korkeita ja vanhoja
kauniita, pastellinvärisiä
katujen nimet tuttuja monopolysta.



keväisin kadut puhdistetaan vedellä
linja-autot, metrot, ratikat tulevat ajoissa
seuraava tulee aina jos ei jaksa juosta.


joka kulmalta saa mukaan kahvia
öisin on auki kauppoja
niin paljon museoita
ettei ehdi kiertää kaikkia näyttelyitä.



olen ihan pihalla slangista
mutta yritän lähteä edes oikeaan suuntaan metrolla.


täällä saa pukeutua miten haluaa
rakastaa ketä haluaa



kaduilla musiikkia
kävelee vastaan kaikenlaisia
inspiroivia
erikoisia
pelottavia
tavallisia.





täällä on enemmän vaihtoehtoja kasvissyöjälle
saa valita
jin- vai hotjooga

parasta kesäisin on ilmainen puistojooga.



täällä on paljon tapahtumia



musiikkia,
jatkuvasti lempibändien keikkoja







uusia kuvauspaikkoja



täällä saa olla rauhassa
olen se tyyppi, joka juoksee pakoon tuttuja
joten täällä ei tarvitse usein niin tehdä.



täällä kysytään usein kysymyksiä 
mistä päin helsinkiä ja mitä töitä


(onneksi) vastapainoksi kaveripiirissä kysytään
mitä kuuluu synkistelijä
millä ohjeella teit lettuja
mistä sait vuoden punaviiniä
milloin voidaan tanssia


 täällä on olo
että voi vaikuttaa
tehdä työkseen unelmia



kasvava käsitys siitä,
kuinka se ei ole pelkästään mahdollista vaan  s u o t  a v  a  a.


täällä ei ole
oikeita karjalanpiirakoita
mummolaa ja pannukakkuja

niin monia tärkeitä ystäviä
tai perhettä


minun viisi helsinki-kotiani ovat olleet
vanhoja rakennuksia
niitä ikkunalautoja
ihastuttavia sisäpihoja.





täällä muuttui minun käsitykseni ystävyydestä.



kuinka ei tarvita vuosia
tunteakseen sanattomaksi vetävää yhteenkuuluvuutta.




teistä on tullut niin kovin tärkeitä, merkittäviä.





täällä ei kiusata erilaisuudesta
osataan iloita aidosti toisten puolesta



toisinaan,
joskus tuntuu että hukun tänne
kiireisiin, eleettömiin, kylmiin
ihmismääriin.


yksinäisyyteen
astmaatikkona katupölyyn.



lohduttaa
puistoissa kukkaistutuksia
joka sormelle kirpputoreja
 naapurissa ystäviä
paljon kirjastoja.



löysin täältä myös jotain suurta.


sinut.


yhdessä paikkoja, merimaisemia
miettiä mitä ja mihin lähdetään ensi vuonna.




se merituuli tuntuu iholla lohdulliselta.



nyt viimein pysyvä koti torkkelinmäellä, kallion sydämessä
sinun kanssasi.


kesällä ajattelin taas pyöräillä, täällä satoja kilometrejä
ottaa kaupunkia omakseni mielessä.





istuttaa omenapuu saareen
lipua lautalla suomenlinnaan
uida meressä, karista kaikesta turhasta.



olen ollut täällä inspiroituneempi kuin koskaan.

täällä on kovin elämänmakuista
paljon kaunista.


sinun kanssasi tämä kaupunki tuntuu loputtomalta seikkailulta.






tämä kaupunki on meidän.




7 kommenttia:

  1. Moikka, mikähän putiikki on kyseessä, josta tuo 16 kuva on ? ps. kiva blogi. :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei!
      se on remake niminen seconhand-liike hakaniementorin laidalla! :---)

      ja kiitos kovin!

      Poista
  2. ihana postaus, ihana helsinki ♥!

    VastaaPoista
  3. Tästä tuli niin järkyttävä ikävä kotiin Helsinkiin. Saattoi vierähtää kyynel. Kiitos.

    VastaaPoista
  4. voi että, kun tuli niin ikävä Helsinkiin. Taas kerran aivan ihania kuvia ja sanoja!

    VastaaPoista

don't ask me about wellness