19. maaliskuuta 2015

Sadeihmisiä




maailma täynnä melua.




huonosti aseteltuja kukkaistutuksia
huonosti järjestettyjä puutarhajuhlia
huonosti hoidettuja tapaamisia


olemassa
mitä ei tulisi olla.


liikaa tavaroita
liikaa märkää maata
liikaa ahneita
liikaa melua, joka käskee kantajaansa.


 liikaa suosituksia
liikaa papereita
liikaa tyhjiä lupauksia
 liikaa lakanoita, jotka karkaa kulmista.


liian vähän hyviä korvapuusteja
ihmisiä selällään nurmikolla

liian vähän kyniä kädessä
tauluja seinillä
 

liikaa niitä jotka kuvaa omia kylkiluita
ei koskaan liikaa empatiaa


niitä, joita kiinnostaa oman perseen sijaan maailma


jos pysähtyisin nyt,
kiemurtelisin kastemadon lailla.


olen
korvalehdistä herkkä


voisin jakaa näitä
neurooseja


näen unia
omenapuista, tuntemattomista kasvoista
kukkakaupoista, tukehduttavasta ihmisestä

suonet
pinnassa, tummansinisiä

tietääköhän ne tukoksista?


ei siivoamalla
mieli järjestä itseänsä

pyyhe lattialla

odotan,

mutta hän ei koskaan tule.


(minä pyydän..)

Jätä eilinen
tahrat vaatteisiin
kaikki
suuret suunnitelmat
tyhjyys pullon pohjalle.

jätä avaimet
paperit allekirjoittamatta
odotukset
en ole mitään erikoista.


jätä ostamatta
kädet pesemättä
pysähdytään
me molemmat tiedetään.


lähdetkö jos en tule olemaan?


jätä auto
ja juokse
ympäri rantoja
älä unohda minua.


jätä
yhteydenpito
kaikki mitä voi tarvita
sano että lupaat uskoa.


ei mitään pullon pohjalla
rivissä kaapin päällä
en ole mitään erikoista
jotain..
joka pitää ratkaista
me molemmat tiedetään
älä unohda minua.


täytetään hyllyt kirjoilla
ikkunalaudat kissoilla
 tyhjät vuodet näillä
erityisillä.


olen innostunut vähän liikaa keväästä. 
herännyt liian aikaisin
tehnyt kevätsiivouksen
tiputtanut laseja
nyt olen zen.
hetken.


etäpäivät ovat vaarallisia.
liikaa mahdollisuuksia olla tekemässä jotain, mikä ei ole ohjelmistossa.


hiuksista tuli hattaranvärisiä.


 olin jossain missä oli prosenteissa liikaa pukumiehiä.


 kirjoittanut sinua vastapäätä kirjeitä.


seisonut päällä, kun on pitänyt tehdä talouslaskelmia.


 pää on ollut aikamoinen risukasa.


niinkuin kasvini Edward.

hän on nähnyt aika monta kaupunkia
istunut monella ikkunalaudalla
hän on jo vanha.


12 tuntisen työpäivän jälkeen kannattaa tehdä pannukakkuja.
just saying.


''lähdetäänkö?''


Turkuun.


City Lungs klubilla
 

uusi ihastuttava musiikkilöytö NEØV


► woolen pumpkin shirt


jos asuisin turussa, kävisin dynamossa.
(ja kirjakahvilassa!)



Olen kyllästynyt odotteluun

kukapa ei.



Tahtoisin lopettaa jokaisen lauseen pisteeseen
en kuitenkaan
koskaan niin tee
paitsi siihen pisteeseen
etten tiedä mistä mikäkin alkaa tai päättyy.
 

Pää valehtelee ruumiille
mutta jää siitä aina kiinni.


ikävä tilanteita
kun mikään ei ole epämiellyttävää.


keho ei kiemurtele tai epäile. 


kävelen paikkaan x
ilma kymmenen astetta
varpaat suoristuu kengissä
uskottelen
kaikki on hyvin
tiedän sen
vaihdan kappaletta.


palaan kotiin, kun ilma alkaa viilentyä.


Riutuneena riidan jäljiltä
rahiseva ääni
entä jos ulkona on kaikki paremmin?
kävellään sanomatta mitään
kaupungin korkeimmille kallioille.


 minä vain lamaannun

ja kuuntelen
kuinka lahden toisella puolella soitetaan karnevaalimusiikkia.


mietin,
miltä kasvoni näyttää
sinun kulmasta katsottuna

en ole pitänyt koskaan omasta sivuprofiilista
ja kun sinä et mistään muusta puhukkaan, kuin minun ihastuttavasta nenästä.


nyrpistän nenääni, pyydän anteeksi

olen varmaan sairas, kun yhdessä itkeminen on kauneinta.


19.2.2015


sataa pään vierellä
kaikki on ollut yhtä kohtaloa
niin minä ainankin tahdon uskoa.


Kaaosta.
päässä. keittiössä. paidan sisällä. ihmisten välillä.
epäreilua. psykopaattista tunnekylmyyttä.

Sitten löytää itsensä tilanteesta, jossa ei ole kuvitellut koskaan olevansa kaiken keskellä,


jossa jaksaa kerätä voimansa
järjestellä lautaset, tiskata pinttyneet astiat
hymähdellä yksinään sille
kun astiakaappi koostuu sarjattomista
kaikki toisistaan erilaisista kahvikupeista.


tahdon omistaa sen tunteen

kun on rajaton.



 päätepysäkillä
sinua ollaan vastassa

liikaa minäkin vain uskon huonoja signaaleja
 pelkään outoja asioita
mitä ei tarvitse pelätä
lukuunottamatta ukkosta.


sadeihminen




se minä en taida olla.

 


15 kommenttia:

  1. kaunista kaunista kaunista!!!
    tekstisi on kyllä sitä jotain

    ja turun kirjakahvila,
    ihan lemppari !!

    varsinkin sunnuntaibrunssit.

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. SATA HALIA SINNE!!

      kiitos,
      ja tulen niin pian kuin mahdollista ♥♥

      sitä ennen tulee jotain ennen minua! ;f

      Poista
  3. Wau kerrassaan ihania kuvia <3
    voi kun ajatukseni olisivat yhtä runollisia kun sinulla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olen varma, että ne ovat <3

      kiitos niin kovin.

      Poista
  4. Oot mun lempibloggaaja. Ethän lopeta koskaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EN KOSKAAN ♥

      motivoivasti sanottu, KIITOS :*

      Poista
  5. yksi sana kuvaamaan tätä: kaunista <3

    VastaaPoista
  6. oikeesti mä rakastan sun blogia, tekstejä, kuvia, hiuksia, olemusta, musiikkimakua !!, ja muutenkin voi että. ja aivan ihana tuo kisu. ja sinä varsinkin olet ihana ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voivoivoivoivoi
      kuinka ihastuttava kuulla
      kiitos tuhannesti!! <3

      Poista
  7. tää blogi todellakin hipoo täydellisyyttä, oon aivan lumoissani tästä! ja rakastuin tohon vihkoon ja penaaliin, pystytkö vinkkaamaan mistä tommosia ihanuuksia löytää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oioioi, kiitos paljon :*
      penaali on marimekon!

      Poista

don't ask me about wellness