8. maaliskuuta 2015

Sopivia vaatteita




Minä turhaannun, kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen.



kuinka onnelliset tytöt näyttävät kauneimmilta

kuinka tarpeellisesta määrästä liikuntaa nousee mieliala


ja kuinka liiallisella pesulla

kaikki vain kulahtaa. 


pääkaupungin vesi jää jäänteinä hiuksiin

koskaan ei ole varaa niihin uusiin nahkakenkiin


Kun se osa tuntee epävarmuutta
toinen puoli tulee turvaksi ja purkaa sen ulos vihana.



  olo hyvä mustassa
hengarissa kaikki värikäs pölyttymässä.


asetan aikarajoja
kuinka niiden on oltava päällä.


miinuslaskuista
eivät pidä kaikki.

ei se vihainen puoli
sillä on jotain salaisuuksia.


ratikka lipuu ohi
ja se puoli on poissa.

 vastapäätä suojatiellä tyttö näyttää kauniilta.



minä tunnen nämä kadut
minä omistan nämä salaisuudet


mietin miltä täällä näyttää kesällä

onko värit kirkkaampia
onko mieleni kahtia


 Miksi kukaan ei kertonut
takin taskun reiästä
mitään ei löytynyt, edes sen vuoresta
kaikki vain pitkin katuja.


oli miten oli

mitään ei tarvitse omistaa
olla yhtä keskeneräinen kuin eilen
palaan ja vielä lähden kuitenkin
kerään kaiken mitä tietämättä pudotin.


Olen juossut kauan.


mikään ei tunnu jäämisen
pysähtymisen arvoiselta


 kynä lipsuu käsistä
  olen päässyt pitkälle.


paikkoihin,
joissa ei ehdi viipyä.



ei seiniä
ei tauluja

ei kaappeja
ei uusia tapetteja



on lähdettävä.


Aina lähtemisen jälkeen
kylmätunteisena vakuutan

siellä ei ollut sinulle mitään.


en jätä mitään jälkeeni,
paitsi nimeni.


mukaan otan kaiken mitä voi vain ottaa
kannan niitä tavaroita, kuvia, ponilenkkejä


ja kerron tarinoita
sieltä teille
jotka ette vielä tiedä minusta paljoa.


 pidän tunteet sisällä.


Olen juossut

paikkoihin,
joita kutsutaan oman pään päämääriksi.


hetken viipyminen
ja se kaikki muuttaa muotoaan.


lähden taas
kylmäksi kääriytyneenä

matkalla
lähellä
 melkein jälleen siellä


 mielen etumatka
ottaa kiinni kehosta
yhteistyössä

en     jaksa    enää    juosta.


 tahdon jäädä tähän
näihin lakanoihin


 likaisiin,

enkä lähteä taas niitä pakoon.



 23 vuotta.

 tyttö,
sama kuin eilen


kaikesta tulee kivempaa
vuosi vuodelta


 elämäntavat kunnossa


jos minulta kysytään.


itsetunto nollassa


 mutta aamuisin ihan söpö pumpulipää



 joka ei malta malta malta
ihan sama

kohta laitan hatun päähän
ja tanssin eturivissä elephant womania!


Se kääntyi radikaalisti
ilmestyi aukkoja
vaakasuoraa
jo toista päivää
se tavoitti kasvojen ihon
yletti katon reunan alle


kasvoille,
juuri oikeassa kulmassa.


 Sisäisen onnettomuuden jälkeinen tila
muistuttaa hurrikaanissa tuhoutuneen talon uudelleenrakentamista.
 

mistä aloitetaan?

seinät, katto ja lattiat
kuolettavan tylsiä perusasioita


pystyssä, ympärillä
päällä, jalkojen alla

turhauttavaa.


Kun tahtoisi jo suoraan
siihen tilaan
kun teevesi kiehuu, osaa mennä ajoissa nukkumaan
tietää mitä löytyy mistäkin kaapista
ensimmäinen asia homeessa.

Täytyy opetella uudelleen asioita
samoja kuin lapsena
ilman uutuudenviehätystä
vilpitöntä uteliaisuutta


luottaa, että tällä kertaa lattia kantaa
seinät suojaa

turhaan
kun epätiedostamaton pelko uudesta tragediasta painaa pitkään.


puen aamulla vaatteet päälle


ne ovat väärää kokoa
ne ovat jonkun muun

 

paita,
jonka alkuperää en minä
etkä sinä kysynyt


hiukset pitäisi laittaa kiinni.


silittää paidat
putsata liesi ylikiehuneista


ostaa sopivia vaatteita
tehdä vyöhön lisäreikiä

vaatteita ei lajitella värien mukaan
vaan vuodenaikojen

milloin piiloutua
milloin paljasta ihoa


milloin heittää mereen omaisuutta
vajoamatta mukana
nukahtaa yksin
toinen jalka vedessä.

tietämättä,

odottaako mikään oikeasti sinua.


 huomenna en löydä enää
kysymyksiin vastauksia
vaan pelkkiä kysymyksiä vastauksiin.


Sinä aamuna

linnut eivät laulaneet.


oli vain oksien heijastukset

talojen seinillä
ja minä mietin niitä yhteisiä kesiä
lapsuutta
kaikkia niitä mielestä pyyhkiytymättömiä kuvia.


Sinä oli ainut
kuka ei suuttunut kun minä hypin auton katolla
nauroit,
kun murensin keksejä muruiksi penkinväleihin.


Kesäisin sukellettiin
erikoisen muotoisia kiviä
puristavissa uimalaseissa.


Istuttiin mökin pihakeinussa
keksit minulle lempinimiä
annoit rohkeutta 
olla
mitä tahansa olin päättänyt.


talvisin hiihdettiin
sanoit ettei minusta kyllä tule hiihtäjää

naurettiin ja jatkettiin matkaa 
joka vuosi jään yli saareen
syömään
maailman parhaimpia munkkeja.


olit ensimmäinen 
kenelle minä kerroin
vereslihalla koulukiusaamisesta.


otit lähelle ja sanoit
olet niiden yläpuolella. 

Kun kukaan muu ei tullut
istuit katsomossa
huusit nimeä
toit maailman parhaita eväitä.


sinä ja maailman suurin sydän
me ja särkyneet sydämmet
hyvästelimme sinut viimeisen kerran.


oli maailman surullisin päivä.
 

teidän suurin rakkaustarina
mamman sanoinkuvailematon ikävä


et pidä valoja päällä
ettei mikään huone näytä samalta

on vain tyhjä tuoli, sydäntä särkevä.


   sinun paras ystävä
rakastaja
tärkein kaikista 
puuttuu sieltä.


aamupuurolta
teehetkeltä 
öisin vierestä
pitämästä kädestä.


Sanoit,
 ettet pese koskaan 
sitä tyynyliinaa
se tuoksuu häneltä 
helpottaa hetkeksi ikävä, itku tukahduttava.


käyt läpi sanoja, lauseita 
joita olisi tahtonut ennen lähtöä sanoa.


istua mökin kuistilla
konjakkia, aamuhämärä

kaikki alkoi 59 vuotta sitten.

tiedät, 
aina jää jotain kesken.



puutarhat,
mökkitiet,
suuret rakkaustarinat.


Teidän rakkaustarina 

oli kauneinta mitä tiedän.



Se jatkuu vielä
mihin ikinä meidät viedäänkään täältä.

 kun tulin takaisin kotiin,





sinä olit leiponut suklaakeksejä.




14 kommenttia:

  1. Henkäisyjä ja huokailua, niin kaunista..

    VastaaPoista
  2. Voi. Kaunista ja koskettavaa, voimia sinulle. sydän.

    VastaaPoista
  3. Voi ei, itkettää. En voi edes kuvitella miten synkältä susta tuntuu :< Paljon voimia sinulle! ♥

    VastaaPoista
  4. Kyyneleet silmissä luin tätä. Lämpimiä keväthalauksia sinulle!

    VastaaPoista
  5. Kyyneleet ei minullakaan kaukana. Koita jaksaa, olet ihan todella kaunis kaikin puolin.

    VastaaPoista
  6. sun teksti muistutti mua mun omasta ukista, jonka hautajaisissa pari viikkoa sitten olin.. kirjotat niin kauniisti, pakko sanoo et itku tuli mut hymyilyttikin, kirjotat niin kauniisti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos mielettömästi

      onneksi muistot säilyy :*

      Poista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi