8. huhtikuuta 2015

Uudet silmät




riko jotain!
korjaa se.



pesisit joskus hiukset. 


 vieroitin itsesi pois vaatteista, jotka päällä en osaa lähteä.


lajittelen neurooseja ja käytän sitä paitaa päällä, luvan kanssa päiviä.
uudet vaatteet, uudet hiukset
ah mitä kulissia.


 Hän miettii, miksi rakennetaan kulisseja.


siirretään tilanne sinne, missä halutaan sen olevan.
kätevää.

käsikirjoitus toimii, hänen vuorosanansa ei.


hän ei näytä siltä, miltä hän luulee näyttävänsä. eikä ole ainoa.



Olisipa jotkut asiat sellaisia, jotka unohdetaan päivässä.
ei varastoida, viedä ullakolle ja unohdeta.
kun ne ovat tarpeeksi pitkään siellä, hän unohtaa miksi ne ovat siellä.

miksi ne ovat varastoitu?
niille ei ollut tarvetta, ne oli saatava pois silmistä.


samaa efektiä ei tapahdu, kuin vanhojen vaatteiden kanssa. niille voisi myöhemmin löytyä jotain käyttöä.


Mutta silti, jokin puoli hänestä ei tahdo luopua. Kiehtovaa. 
Kuinka jokin siellä saa hänet levottomaksi, ylivirittyneeksi.
Sydän hakkaa, ei niinkuin terveellä.

Hän juoksi kesken kaiken, läpimärkänä suihkusta kirjoittamaan näitä.

Sitä ennen, hän päätti suihkussa kokeilevansa eri ajatusmalleja. Heti aamusta, muiden läsnäollessa. Todistajia tarvitaan, tämä ei jää tähän.

Kun häneltä viime viikolla kysyttiin tulevaisuuden suunnitelmia, missä hän näkee itsensä viiden vuoden päästä, hän kertoi näin:


 Asiat ovat eri tavalla.

Hän aloittaa vain virka-aikoina. pukeutuu kummallisesti (muiden mielestä), katsoo peiliä ja pitää terveellä tavalla näkemästä. jos unohdetaan riuhtova pinnallisuus (joka voi kaikessa rumuudessaan saada sekoamaan, mutta kun kyse ei edes ole siitä), hän on jättänyt päivät, joina hän viisi vuotta sitten sai ihmisiä kaatuilemaan. hänen allensa, kun muuta ei ollut tehtävissä. (tauko) 
Niin, siitä kamerasta ja luomisesta? Hän on katsonut jokaisen vuoden jokaisen kuvan läpi, siihen kului aikaa viisi vuotta.

Kirjanpitäjä katsoi kummallisesti, eikä ymmärtänyt sanaakaan.

Hän avasi laatikot,

hän avasi ne! 


Tanssidokumentti kuvattu.





Minulla oli niin kovin ikävä tanssimista.



En malta odottaa, että pääsen näyttämään videon teille! 


oi internetin ihmeellinen maailma.

olen tavannut uusia ihmisiä, valokuvaajia, lukijoita, kuvista tuttuja.


olen saanut lukijoita, seuraa/ei seuraa outoja tyyppejä, ehkä hymyn ja onnistumisten muodostamia vihamiehiä


mutta ei se mitään. minä katselen sosiaalisessa mediassa vain kissakuvia. 
ja niitä, ketkä vilpittömästi, kaikessa hiljaisuudessaan, huomaamattaan ovat kiehtovia luovia tekijöitä.


tapasin ihastuttavan lukijan.



jotkut uudet ihmiset ovat tulleet jäädäkseen.


 Anteeksi, en tiedä mitä sanoa.


kadulla ahdistavaa haitarimusiikkia
ja minä vaihdan ajatusta, kuin osaisin hallita harkitusti mieltä.


hallittu mieli, eilisestä kaventuneet ranteet
silmät eivät millään lopeta jatkuvaa etsimistä.


tulkaa joku ja riuhtokaa minut
irti piuhoista, joilla minä olet itse kiinnittänyt itseni.


 toisen puolen mielestä
irti raajoista, joista se ei pidä.


ripottelen niitä pitkin katuja
ylihuomenna
keräilen niitä, leikattuja raajoja
pidän sylissä
sanon etten koskaan enää ikinä.


Anteeksi, etten osannut nimetä silmiesi väriä.

muistanut nimipäiviä. antanut sinun nukkua.


kertoa, mitä kohtaa ei saa koskea,
varoittaa tarpeeksi ajoissa.


Olen kyllästynyt sanoihin,

olen käyttänyt ne kaikki.


eri järjestyksissä, toisissa yhteyksissä.


päätän pitää ne itselläni
kuvitella pehmeitä
sylissä
poissa silmiltä, korvilta


käsi kyljen alla

olen kyllästynyt olemaan pahoillani.


kova puoleni ei.

syön sanat
nielaisen pian, etten tukehtuisi niihin.


Hän avasi laatikon.
Juoksi suihkusta kirjoittamaan.


Seuraavana päivänä hän palasi tekstiensä ääreen.
yksi lauseista oli kadonnut keskikohdilta.


ehkä hän mielessään muodosti sen lauseiden väliin yön aikana. ketä uskoa, kun eilisestä illasta puuttuu palasia.


se selittää, kuinka tyhjät aukot, alkavat täyttyä, täyttää itseänsä, mitä enemmän hän on avannut laatikoita.


Hän katuu ennen kuin viisi vuotta on tullut täyteen.


hän lähtee tavarat pudoten miettimättä ulos ovesta, katuu, kuinka mikään ei ole ollut sitä mitä kaiken kuului olla. hän selasi keskusteluja, tästä päivästä, alhaalta ylös:

ei mitään.


Kämmenen sormien jänteet alkavat krampata toistuvasta, koukistuvasta, kiihtyvästä liikkeestä. kiihtyy,
kiihtyy niin, että teksit alkavat etäisesti muistuttaa ymmärrykseltä kaukana olevaa koodirivistöä. hän jatkaa vimmattua lukemista, itkuun, joka on hänen omaansa.

hän ei löytänyt mitään.

hän oli hakemassa, oli varma. hän halusi löytää. se selittäisi miksi ja milloin. 


silloin keskeltä kadonnut lause löytyi.


hän on tuhlannut aikaa. he ovat tuhlanneet aikaa. 


Kyllähän hän tiesi.
Oli koko ajan tiennyt — kuinka asiat kulkevat ja kuinka vääristymät on korjattava. 

Ennen kuin toinen käsi jälleen tarttuu koko kourallaan pehmeästä päälaesta ja työntää hyytävän veden pinnan alle.


Siellä sekä täällä kaikki pyörivät.


 ajatukset nukahtamisen tiellä. tavarat alas mäkeä. maa jalkojen alla.


rutiinit, kierrätetyt, tavat, melodiat, virheet ja vuodenajat.


kohta on jälleen kesä.


uudet tavat, vanhat rutiinit
vanhat puheenaiheet, uudet virheet


samat ajatukset, uudet melodiat
uudet murheet, vanhat vaatteet
kierrätetyt tavarat
maa pysyy, pyörii jalkojen alla




en voi pysähtyä nyt.





4 kommenttia:

  1. Olet upea, sanasi sykähdyttävät! Sydän.

    VastaaPoista
  2. On kummallinen tunne kun on kauan sitten liimannut hyvin pienen tarran johonkin ja sitten joku onkin huomannut sen ja nyt minäkin näen sen taas. Nyt en kyllä söisi, ajattelen että oppi on varmempaa ja pysyvämpää kun se tulee hitaasti tässä todellisuudessa eletyn elämän kautta. Pitää vain löytää oikea tie. Joskin minulle näistä matkoista on ollut valtavasti apua, olen saanut kokea kaunista ja hyvää silloin kun olen ollut lähellä luisua syvään pimeään mustuuteen (olin niin lähellä), josta en olisi noussut enää. Sain muistutuksen hymyillä ja hengittää niinä päivinä, jotka ennen olin käyttänyt itkien ja unohtaen hengittää ulos välillä. Minut on myös tiputettu pelon petojen kitaan niinä päivinä kun en ollut riittävän nöyrä ja ystävällinen, kun ajattelin että on ihan ok vähän oikaista ja tasoittaa, että kukaan ei huomaa jos vähän valehtelen, itselleni kaikkein eniten. Kauas on tultu niistä vuosista, joita ei olisi olemassakaan jos en olisi kirjoittanut päiväkirjaan.

    Olet kaunis sielu. Niin kovin kaunis.

    En malttaisi odottaa tanssidokumenttia. Paula on niin taitava ja sinä tanssit niin että lennät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau wauwauwau mikä kommentti. kylmät väreet. kiitos näistä sanoista.

      Sinä olet myös, kovin.

      <3

      Poista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi