14. toukokuuta 2015

Puuttuvat osat




olisiko helpompaa lähteä, jos asuisi 1. kerroksessa?




pää kiertää kehää, jonka keskellä ei tapahdu mitään.


ajattelee, että ensi kuussa alkaa uusi elämä.


mikä?

viimeinen tyttö bussissa
statuskysymyksiin kyllästynyt
balladit oksettaa
liian monta suhdetta, sivu silmällä musertunutta


rajoittunut,

sinä sen sanoit.


kadonneita kuulokkeita
häirintää julkisella paikalla
muuttoilmoituksia
erinäköisiä avaimia eri ovien lukkoihin
omaisuutta baarien narikoissa


pakomatkalla kutistunut aika, molemmilla käsillä päästä kiinni

olen päättänyt käydä paikoissa.


laajentaa sanavarastoa.


anteeksi etten vastannut koskaan,

tuntematon numero.


kuulemma pelastettu,


lamauttavalta pahalta
kyynisyydeltä, virralta
latistamatta
pää tulessa päätöksiä.

pyytänyt ketään hyvästelemään
ettei vain muuttaisi mieltään


nyt on minun vuoroni olla tietoisesti siinä tilassa,
kun viedään vanhoja paskoja tekstejä pahvilaatikossa ylös häkkivarastoon
ja puhutaan sisällöstä imperfektissä

sulattamisesta,
tähän aikaan
tähän persoonaan
tähän taloon.



tapojeni mukaan lähtisin taas, sieltä minne olen tavarani levittänyt

hankkinut uusia, hävittänyt vanhoja


kokeilla hyvästellä, käsittää ansaitusti pakenemisia.

kävellyt liikaa.


häijy maailma, vei kengät

kuka nyt voisi tietää pienestä asti, mitä täytyy tehdä, kun musertuu kyljistä keskellä kirkasta päivää

kyljetön riski,


elää kuvilla, silmillä, yksipuolisella ruualla, kirjoittaa pysyäkseen tällä vuosiluvulla


ne, kellä on kengät, ei ehkä ymmärrä miltä tuntuu kävellä ulkona ilman ja kehtaakin olla ilkeitä.

en minä näitä sinulle kirjoita, mutta voit kuunnella.

tunnustan, kyllä minäkin tahtoisin satunnaisina hetkinä hypätä virtaan
mutta tiedäthän, tai et, en osaa uida, en ajatellut opetella.

istun rantaviivalla ja katselen uivia


hienoa.

minulla sikari, kerrottavaa, paino toisella kädellä
hyvä olla, kun vain on hyvä ilma.

vielä olen viihtynyt, venettä ajatellut

osaan minä pidättää hengitystä vaarallisen pitkään veden alla,
mutten mitään hyödyllistä.


''bileissä, jossa kukaan ei voita mitään''


taidan kärsiä identiteettikriisistä. pidän paperi t:n musiikista.


ei ollut helppoa lähteä tämän parhaan viereltä matkalle.


perinteinen lähtöballadi.


ennen barceloonaa imatralla kotona ja mummolassa.


olen haistanut kevään.


sitten sataakin taas.


silloin kiinnostelee esim. lattiat, puutuminen, pannukahvi.


mutta sitten,
missä välissä tuli näin kesäistä? minun päästäni näin selkeä?


Olen pitänyt siitä kuinka ihmiset muuttuvat.


kun aika ajaa toisilleen kuulumattomat erilleen.


ajan myötä sulaa toisiin
elää ikävässä
jotkut ihmiset ovat erityisiä.


passini vanhentui viime viikolla.
vasta pieni tyttö pikkukaupungin ainoassa valokuva-automaatissa katseli monien kasvoja peilistä, täynnä ja tyhjä.


5 vuotta kuin elokuva, jossa minä en esiinny.


siinä tanssittiin.


tavattiin ihmisiä, joita ei muista tavanneensa
petettiin, arvioitiin, perusteltiin, asetuttiin, sitouduttiin
ilman ovisilmää ei avattu kenellekkään ovia.


herättiin ääniin. seinän läpi tuleviin ääniin, jotka tulevat lähemmäs, kyselevät ihmisten valinnoista.


ei malteta mennä vessaan,
käydään kiinnostavia keskusteluja.


kadehditaan ihmisiä, rakastutaan teatteriproduktioissa, unohdetaan mistä ollaan tulossa.


rakennetaan itsestä puuttuvia osia
kirjoista, menoista, niistä kaikista helvetin ostoksista, myötätunnosta, alkoholista, ihmisistä, koriste-esineistä, suunnitelmista.


mennään venymään joogaan, jotta joustaisi enemmän.


keskijakaus, hiukset korvan takana, vaatteet ylihintaisena kirpputoreilta.

pian ei tultu enää kotiin.
muutettiin yhteen, leikittiin. kokattiin, istuttiin suihkussa. tapeltiin yöt, odotettiin kesää.



kesä koitti ja kaikki päättyi.



suora leikkaus siitä tähän,

missä välissä kaikesta tuli niin _________?


joo,
minulla on kuvia, todisteita


mutta ei mistään parhaasta eikä pahasta.





vain me tiedetään molemmista.






20 kommenttia:

  1. Oi että - minä niin rakastan näitä sun posteja!!! <3

    VastaaPoista
  2. Ootte niin söpöjä ja sun sukat aika hauskat.

    VastaaPoista
  3. lumoavat - sinä ja sinun blogisi

    VastaaPoista
  4. Tuun aina kurkkimaan tänne sun sivulle silloin tällöin, josko ois tullut jotain uutta ja sitten kun on, aina se sykähdyttää ja aina se nimenomaan on jotain UUTTA! Sulla on selkeä oma tyyli, joka todella toimii ja jokainen postaus ja kirjoitus on erilainen ja siitä saa aina jotain tärkeää myös itselleen. Jotta en olisi aina anonyymina täällä huutelemassa, niin tässä linkki omaan blogiini (joka tosin on vielä aika uusi ja lapsenkengissä): http://www.lily.fi/blogit/ps-cest-moi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oooo en kestä
      kiva kun kerroit, ja kuinka tämä saa tuntemaan jotain,

      kiitos<3

      Poista
  5. inspiroit !!!!
    toivottavasti keretään nähdä kun tulen helsinkiin
    on ollut ikävä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      niin on! pidän huolen että ehditään (!!)

      Poista
  6. tää postaus sattu ihan hullun paljon. en mä tiedä mitä se siellä kokee. tuskin voin sanoa, että samastuin fiiliksiin. mutta ainankin sanoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hui. en osaa sanoa tähän mitään. sanaton :0

      Poista
  7. missä kaupunginosassa tää 21. kuvan jugendtalo sijaitsee?:)

    VastaaPoista
  8. Moikka, oon haastanut sut mun blogissa :-)

    http://matildanieminen.blogspot.fi/2015/05/liebster-award.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JEEE! teen, tai olen jo aloittanut, tulossa!

      :)

      Poista
  9. Sä oot aivan ihana.

    VastaaPoista
  10. Taas jälleen niin upeaa tekstiä. Kuten aiemmassakin kommenttissa todettiin, blogiisi on aina yhtä jännittävää palata pienen tauonkin jälkeen, sillä täällä on aina vastassa jotain uutta, mielenkiintoista ja kaunista. Olet todella inspiroiva :)

    VastaaPoista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi