14. kesäkuuta 2015

(ei mistään, mikä ei liittyisi kesään)




odotetun elämistä, välivaiheita

alkukesän euforinen melankolia


sipulinkuoria, jatkuvaa siivousta
unettomuutta
kirjoittamista, mitään julkaisematta


pakahduttavinta on ollut kaikki tämä jatkumo. 


palkitsevan kekseliästä tajuta mihin ja keneen nojata, mikä asia johtaa mihinkin, ihmiset uuvuttavia, mullistavia, rakkaita tai muiden päälle oksentavia


 vuodet joko välivaiheita tai sitä odotettua,


sinä parasta, rakkainta, mitä voi olla.


aika vain valuu sormien välistä, päästäni lähtevät kuusi suuntaa, kolme eri mielialaa
kukaan ei ole tullut tielle
mitään ei ole valunut hukkaan.


noniin noniin, niin ja blaa blaa


nyt jatkan tästä mihin ikinä minä jäinkään,


säätiedotuksiin, kukkien kasteluun
pyykkitupavuoroon
tähän sunnuntaisateeseen,


festareiden jälkeiseen 'ruoka ja sänky kiinnostaa' -fiilikseen



ja varmuuteen siitä,

kuinka tästä kesästä tulee hyvä ilman hellettä,
ehkä minäkin opin juomaan kaljaa irvistämättä,
juoksemaan välittömästi väsymättä.


olen ollut linssin takana sekä edessä,


tanssinut,


vera feyn musiikkivideolla.
(johon linkki tässä)


ei tunnu aamuisin keho enää nuorelta tanssin jäljiltä. aikaa on kulunut sittenkin.


kaikesta alkaakin muodostua jotain, mille on omistanut alusta saakka kaiken ajan, voiman, päättäväisyyden.


olen kuvannut omia sekä asiakkaille kuvia, koreografioinut omaa tanssiteosta,
 silittänyt koiria ja kissoja, ollut paljon teidän kanssa, makoillut nurmikoilla, lattioilla, alkanut tuntea kuuluvaa onnea. kaikkea tulevaisuuden kannalta kannattavaa.


Tavallaan arkista, tavallaan ei mitään sen kaltaista.


koitan pysyä ääriviivojen sisäpuolella, seinien ulkopuolella
istua joka torstai 90 minuuttia nahkasohvalla, kaunistelematta
yrittää katsella luontoa ja ihmisiä omilla silmillä
selata palstoilla punaisia polkupyöriä.


päättää mille saarelle tai millä junalla voisi lähteä
vaikka kuinka yrittää pysyä itsenäisenä,
kotimatkalla bussit eivätkä ratikat kulje.


2015 ja älypuhelimet
piraattilaturit, persoonallisuushäiriöt


matkalla tajuat tarvitsevasi muita ihmisiä enemmän kuin uskoitkaan.


Ja kiroat mielessä niitä, ketkä ovat koskaan pettäneet ketään.
 

 Ei, en uskalla. Mutta uskallan jotain täysin muuta ja sillä uskalluksella ei ole mitään tekemistä hiusten kanssa.


kirotut pettäjät
verot
trendikkäästi masentuneet


okei, noniin noniin, sanon itselleni
ajattelemalla aihetta vähemmän askel askeleelta


en ole ollut viikkoihin tietoinen asioiden priorisoimisesta
vaan antanut roskien homehtua alakaapissa
antanut sisäisten käskyjen huutaa huoneiden nurkille

lähtenyt,


istunut eiran rannalla uusien ihmisten kanssa
juomassa kaljaa irvistämättä
toinen minä, ei pysy enää perässä, antaa toisen mennä


kun puhuin,
kuinka kaikki näyttää jatkokertomuksessa erilaiselta, uudelta
vieraalta,


olen tuntenut itseni kovin tyhmäksi,
aina kun me nähdään, käymme lävitse samat asiat.
 
tiesikö hän? nukuitko? edistystä? milloin viimeeksi? entä nyt?


vieraantunut vuosien myötä
katsellut ravintolan ikkunasta ihmisiä ketkä eivät välitä sateesta.


kävelevät valkoisissa kengissä, värjäävät hiuksia, pyöräilevät ilman takkia, valuvat vettä eteisessä, istuvat kuuman suihkun alla, eivät pysy suunnitelmissa, avaavat television ja nukahtavat samantien.

niin minä tekisin.

Mutta sen sijaan istun saman sushipaikan pöydässä joka maanantai ja odotan,


lopullista, loputtomuuden sijaan


sitä ennen, siinä välissä ja aikana, on kuitenkin edessä kesä, josta tulee jälleen,


yksi parhaista.





11 kommenttia:

  1. Ihanaa kuulla sinusta, olet taas luonut jotakin tosi kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. !!! ihanaa oli palata tauon jälkeen

      kiitos! <3

      Poista
  2. Tulevaisuuden kannalta tärkeintä!

    VastaaPoista
  3. Oon sun jokaisen postauksen jälkeen niin käsittämättömän inspiroitunut! KIITOS!

    http://tyhjaajatus.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. Oon sun jokaisen postauksen jälkeen niin käsittämättömän inspiroitunut! KIITOS!

    http://tyhjaajatus.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuo on parasta mitä voi kuulla,

      kiitos SINÄ! : )

      Poista
  5. Eikä miten ihania kuvia taas Anni! Ihastelen sun tapaa nähdä ja kuvata maailma! Meikäläisen pörröpääkin näytti päässeen mukaan kuviin, hihii. Haluaisin jo päästä seikkailemaan kameroiden kanssa sun ja antin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olet jelena ihana <3
      kiitos,
      nähdään pian pian pian kameroiden kanssa tai ilman (ainankin mimosan, hahaa!!)

      Poista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi