14. heinäkuuta 2015

Helsinkielämää




alan juurtua.




hyvästellä mielessä paikkoja.


poistun ja kaipaan pian vaaka-asentoa. kukaan ei tule, ohita eikä lähde.


minun täytyy yrittää hengittää pallealla. rentoutua, olla jännittämättä lihaksia.
muistan yhden harjoituksen ohjatulta jooga-tunnilta. silmät suljettuina, ei saa, eikä tarvitse katsoa hengittävää vartaloa.


käperryn kokoon, ja tiedän    ettei     minua    enää    löydetä.


ei mitään
ei mitään
ei mitään
ei mitään
ei mitään
ei mitään





sitten siellä on jotain.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi