31. joulukuuta 2015

Varmuuskopio



vuosi 2015.


(suosittelen kahvia. musiikiksi grouperin the man who died in his boat -albumia, aloittaen kappaleesta 'vital'. tästä tulee pitkä matka.)


tämä on
kasaantuneita tunnetiloja, lihasjumeja
tunnelukkoja
tuntematonta syyllisyyden tunnetta
ylös kirjoitettuja ajatusketjuja
kansioittain kuvia, todisteita.




turhautumista tekemättä jätetyistä,
toisaalta jonkinasteista ylpeyttä omasta selviytymisestä.

vuoden vaihtumisella on aina ollut minulle symbolinen merkitys.
en valmistaudu uuteen vuoteen, vaan vuoden päättymiseen.

tämä on avointa.
(oma)kuvat heijastuksia, sanat kaikuja.




tämä ei ole päiväkirja.
ilmoitustaulu, luettelo tai portfolio.







vuosi oli kamalin, silti kaunein koskaan.





täynnä ääripäiden terävimpiä kärkiä.
tunnetta liikaa tai ei lainkaan.




lusikkateoriaa 6 lusikalla.

neljä vuodenaikaa ja minä-tilaa, kolme työnimikettä ja alaa, kaksi asuntoa ja suuntaa, yksi -






kaikki näytti pienen budjetin indie-elokuvalta.
siltä kohtaukselta, jossa visuaalisuus on pääosassa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sisällön kanssa.




vuosi tuntui merkittävältä ja olikin sitä. ajankulku epäluonnollisen epämääräistä. osa kuukausista ei unohdu koskaan, osa kuukausista on tallentumatta.
kadonnut.






tänä vuonna rakkauteni syveni.

kävimme yhdessä minun kiskomana niin syvällä, joista syvimmän kohdan hautasin muistinmenetykseen.



muistinmenetyksiä. aikaharppauksia.
niin kauniita alastomia kehoja kiinni toisissaan, ettei enää erota mikä on todellista, mikä illuusiota.

muutettiin yhteen.
niin, niin ihastuttavaan kotiin torkkelinmäelle.








paras päätös ikinä.



kuulin sen soivan hiljaa hyllyllä.
puhelin soi neljä kertaa aikaisin helmikuisena sunnuntai-aamuna.



kolmannella kerralla ei kerennyt kulua sekuntiakaan, kun kompuroin ulos makuuhuoneesta, kävelin itseäni ympäri hysteerisenä, sydän meinasi hakata itsensä ulos rinnasta.

tunsin mitä oli tapahtunut.



pappa oli kuollut.



leivoin sämpylöitä, mielessä 1000 kuvaa tunnissa, silmistä katkesi verisuonia.

se laukaisi tapahtumaketjun, jota ei ollut tapahtunut 10 vuoden aikana.



suru laukaisi itse itsensä.

en pystynyt enää pidättelemään tunteita.
tukahdettuja tunteita vuosien ajalta.






surullisin päivä ikinä.



lähdettiin äidin kanssa barcelonaan, me tarvittiin sitä.



tasainen skumppajatkumo, uuden ihastelu, hyvä ruoka, elävä kaupunki ja merituuli helpottivat surua.














kiitos äiti <3



hiljalleen,

täyttyivät huoneet tavaroista.






elintarvikkeet muodosti liikaa roskaa, valkeanharmaalla lautalattialla näkyy kaikki lika.

lähti tuhansia hiuksia enemmän kuin olisi normaalia. sopiva sattuma, kun meillä on vain mustia vaatteita.



kaikki oli oltava järjestyksessä.




vieraat sanoivat aina: teillä on aina niin siistiä.




hiljaisuus.

jonkin oli oltava järjestyksessä. terapeuttista.
yksi niistä ajoittain toimivista keinoista.



saapui kevät.









kasetti alkoi kelata itseään alusta.

oli opeteltava painamaan taukoa. liikaa siivottavaa. liikaa käsiteltävää. kaikki valuivat sormien välistä, purkaantuivat kehon tärinätiloista purkauksiksi, eikä sitä voinut pysäyttää, enää.





raivasin pöydiltä tilaa ja käytin kaikki jäljellä olevat rahani kohteisiin, aikaan, minuutteihin sekä tunteihin.



myin kaiken mikä muistuttaa.



lompakko täynnä kolikoita, joilla ostaa paahtuneita irtokahveja.

kävin vain tapahtumissa, missä soi musiikki.
pystyin tuijottamaan vain eteen, en sivuille.



paula kuvasi henkilödokumentin minusta.









julkinen liikenne hermostutti.
jäin peloissani ennen päämäärää tai kävelin ja myöhästelin paikoista.

helsingissä tuuli ympäri vuoden. tunneleita pitkin pääsee keskuksesta toiseen.



karjalanpiirakat eivät ole aitoja, yksi metrokartta.

kallion ja töölön ero
8 ratikan ihmiskohtalot

pienet kivijalkaliikkeet sulkivat ovia, kirpputori-tapahtumat kylpevät ihmisissä, halpateollisuuden räteissä.

kasvitieteellinen puutarha on paras paikka kirjoittaa, siellä on penkkejä sekä kesyjä oravia ja pupuja.




saapui kesä.





kartoitin kesävaatteita.

niitä oli liian vähän / ne olivat liian vähän.




vesi ei kiehtonut samoin kuin edellisinä kesinä.
kävelin enemmän kuin koskaan.

paino putosi, kun tässä tilassa ei osaa syödä.



mielessä ja hakukentissä aineet, jotka pyyhkisivät kaikki muistot pois.

pidin hallintaa vaivalla yllä, joka valahti hukkaan liian usein keskellä yötä.
järki ja hallinta kulkee käsi kädessä. kun se ei kulje, se on kaikista pelottavinta.

lohduttavaa oli, kuinka ihminen ei ole kuin avoin kirja.
kuinka kenestäkään ei voi varmuudella lukea kuin korkeintaan yhden sivun. eikä varmuudella sitäkään.



taloissa on seinät.
se helpottaa surun ja ilon pitämistä erillään. tai/eli valehtelemista itselleen.



yläkerran naapurit kuulevat, mutta eivät erota.

lähellä, kaikki pysyy kasassa.
mitä suurempi välimatka, sitä heikommaksi yhteys muuttuu.



vahvana muistissa
näyttelyt
rintakehät naarmut, liian pitkät kynnet
vessan lattialämmitys, nuotio
vohvelien ja muurikkalettujen maku.








hallitsemattomat nauru- ja itkukohtaukset














tähän kohtaan voisi kirjoittaa jälleen vähän lisää.
mutta,

sain uusia selittämättömän valloittavia ystäviä.





käytiin t:n kanssa linnanmäellä elämysmatkalla.








tässä minä paniikkikohtauksen jälkeen kammokujasta tulleena (ennen tätä sain loputtoman naurukohtauksen kieputtimessa.) hahah.










oli uusia ja vanhoja festareita.

sideways.



h2ö.



modern sky.






























loppukesä on kaikkein lohdullisin.





kuvasin paljon. kuten aina.



kävin yrityskoulutuksen.
tapasin siellä sairaan ihania tyyppejä. uhmasin esiintymiskammoani, sosiaalista pystyvyyttä, lopputuloksena kasvattavin kokemus pitkiin aikoihin.





tein töitä kuvaajana, valokuvauksen opettajana sekä tanssijana.

blogini siirtyi blogiringille.



valokuvasin artisteja, bändejä ja yksityishenkilöitä.










opetin maailman motivoituneimpia oppilaita ja liikutuin lopputuloksista.



vein heidät idylliselle luokkaretkelle.











tanssin taiteiden talolla, muusikoiden keikoilla, levyjulkaisukeikalla ja musiikkivideossa.




tanssin, mutta kadotin kehotietoisuutta.
hajaannuin suuntiin, kadotin läsnäoloa.



hahmottuneita muistoja. hahmojen ääriviivoja.
ääniä, jotka vievät paikkoihin. ne toistavat valhetta.

hahmottamisesta seurasi kasa faktoja, jotka käänsivät maailmani ympäri.



kuinka?
miksi? koska?

vastaukset saivat kysymykset, jota en ollut koskaan esittänyt.
vastauksia, johon en ollut koskaan saanut kysymyksiä.



halloweenina evil deadin ash ja twin peaksin audrey kohtasivat.











olen kerta toisensa jälkeen hämilläni, kuinka kipu katoaa kosketuksesta.
pää sylissä ei epäile.

surullisinta, on nähdä kuinka jotain kaunista hajoaa suoraan silmien alla.

mutta näillä silmillä harvoin mikään kaunis kiehtookaan.



ja niin,

suurta. suurinta koskaan oli se,

mitä kaksi ihmistä voivat olla yhdessä.










kun toinen antaa sinulle kaiken. kaiken.

omien rajojen hämärtyessä, kantaa huoneisiin, eikä anna pahimman tapahtua.



käytiin ensimmäisellä yhteisellä matkalla berliinissä.















kaksi viikkoa sitten istuttiin ikkunalaudalla, minä lapsellisen innoissani auringonpurkauksista.
meidän puheissa, tajunnassa, takana ja vielä edessä niin, niin suuria asioita.

kaikki on nyt tässä, eikä tila ole koskaan tuntunut tältä.
avoimelta, irtautuvalta, kaikessa hulluudessaan äärettömän selkeältä.




olen alkanut taas haaveilla.




juuri ennen vuoden vaihtumista
siisteintä, kun ratikassa vauva itki synkassa pink floydin the thin ice -kappaleen vauvan kanssa.

hämmentävintä, kun jossakin töölön ja kallion rajamailla on vuoteni kiteytettynä lyhtypylväässä, jonkun muun kirjoittamana.



ihmeellistä. ihmeellinen vuosi. elämä. minä. me. kulku. seuraukset.




tervetuloa uusi vuosi. olen toiveikas.




ensi vuonna
aion mennä kylään jollekkin, kenellä on kylpyamme.

ja pakahduttaa itseni hankkimalla viimein kissan.

sellaisen pehmoisen mustavalkoisen.



sen nimeksi tulee usva, pulla, totoro tai françois.



olen nyt puhunut.


hyvää uutta vuotta, sinä, te.





18 kommenttia:

  1. Äänestän nimeksi françois. Hyvää uutta vuotta sinä ihana, oot niin inspiroiva. Ehkä ensi vuonna uskallan sanoa hei, jos törmätään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) :)
      kiitos tuhannesti.
      samoin sinulle, ihana!

      Poista
  2. olet aivan uskomaton. hyvää uutta vuotta. (minäkin annan ääneni françoisille.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi! kiitos kovasti. samoin sinne! <3
      françois, hienostunut karvapullero!

      Poista
  3. olet jotain ihan käsittämätöntä. ja pulla! sitten toisen kissan nimeksi voi tulla pilli ja sit on pilli ja pulla niinku pekka töpöhännässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aww! niinpä- mikä pakahduttava karvapalleroyhdistelmä :D

      kiitos sinä <3

      Poista
  4. Kirjoitat niin kauniisti. Liikutun aina rehellisyydestä mikä näistä blogiteksteistä välittyy.
    Kaikkea hyvää alkaneeseen vuoteen, Pulla kuulostaa täydelliseltä nimeltä pehmeälle kissalle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ilahduttaa kuulla, että tunne välittyy.
      kiitos paljon,
      ja kaikkea kovin hyvää sinun vuoteesi myös! :-)

      Poista
  5. Olet ihana.

    ps. Pulla. !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi, kiitos ... :)

      hehe. olisi niin ihanaa huutaa ''pullaa'' tulemaan syliin, ehhh, aw.

      Poista
  6. apua. olipa jotenkin tosi raskas postaus. samaistuminen sen teki. raskauden meinaa! halauksia tähän vuoteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sitä se oli tehdä, tosin kevyempää lukea läpi.
      samaistumiselle kuitenkin peukku, haen itse samaistumiskokemuksia ympäriltä jatkuvasti 'lohdukkeeksi', sekä ymmärryksen lisäämiseksi.

      ihanaa tätä vuotta! <3

      Poista
  7. hei sinä. kuvasi on ihania. olisi kivaa tietää, millä kameralla otat ne ?

    (ps, tekstisi saa mut itkemään)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      aw. olet ihana. kiitos.

      otan kuvani canonin 6D:llä ja olympuksen EM-10:llä! :)

      Poista

don't ask me about wellness