30. elokuuta 2015

Katkos



johdanto

minun ainoat elämänneuvoni voisivat olla kahvi, tanssi, viisitoista-asteinen canepa, silloin tällöin vohvelit, epäsäännöllisyys, nahkakengät, suurisydämiset ihmiset
eikä kuitenkaan minulta kannata mitään neuvoja edes poimia. 
tai ehkä kannattaakin.


minulla on ollut ikävä tänne. tänne, joka on vain minun ja tämän paikan oma tila.
jaoin kesäni 5 osaan, tässä niistä 1/5. suosittelen kahvia.

sisällysluettelo

1 alkukesä
1.1 suomenlinna
1.2 kissa
2 loppukesä
2.1 ravinto
3 nykyhetki
loppuyhteenveto



1.1

 
1.2


sitten,
me tapasimme hänet.


se seurasi meitä, tuli lähelle ja näytti polkuja.


ei ollut kivaa hyvästellä.


eikä reilua - en saa häntä pois mielestä.


hyvästi kissa.

 
T on halunnut vuorostaan kuvata.


ja on siinä aika (tosi) hyvä!


2
tämä oli se kesä, kun kotiuduin helsinkiin.
 

olen löytänyt paikat, jossa viihdyn. kodin, jossa viihdyn vähän liikaakin.


en tehnyt mitään mitä kesällä jonkun standardien mukaan täytyisi. 
en edes mitään, mitä olin suunnitellut tekeväni. 
paitsi tiesin minne kaikki se pieni kolminumeroinen rahamäärä lipui pois tililtäni.. festivaaleihin. parasta kesässä.
 (lukuunottamatta nurmikolla makoilua)


tein kaiken, mitä minun täytyi tehdä.


ajatella. juhlia. ajatella. töitä. ajatella. olla. ajatella. edetä. 
yksinkertaista. ei ollut.


2.1


 3 nykyhetki

olen yrittänyt väistellä ''mitä kuuluu?'' -kysymyksiä
keksinyt valmiiksi vastauksia 


ollut niiden lähellä, kenen ei tarvitse kysyä.


olen häärinyt kysymyksen äärellä;

mitä seuraavaksi?


syödä suklaata ja kuolla?
muuttaa kumpulaan ja hankkia kissa?
myydä vaatteita ja ostaa uusia?   
käydä terapiassa ja olla pystyvä?
etsiä uusia paikkoja ja inspiroitua?
luopua rytmeistä ja juoda arkena?
opetella intohimolla origameja ja ripustaa kattoon niitä?
tanssia ja syödä nivelkipuihin pillereitä?
myydä kamera ja aloittaa jotain uutta?
repiä tapetit ja valita uudet tilalle?

 
suussa maistuu tyhjyys.


tai, ajattelin kaikki noita.
kun on sohinut sokeana kaikkia lohkoja, jokin niistä päästi sisälle.


sitä ennen kaikki on yhtä 7 tunnin vuoroja, halpaa skumppaa ja ihmissuhderiitoja.


ostetaan lohduketta, korviketta
käydään paikoissa
yritetään parsia yhteen ihmisten välimatkoja


tähän astisessa elämässä kiehtovinta on ollut
se pieni etäisyys kahden ihmisen välillä.



se, jonka tahtoo parsia umpeen tai olla parsimatta.


loppuyhteenveto

tämä kesä oli parsimista, läpikäymistä.


päivät ovat tuntuneet tiskivuorilta ja maistuneet eiliseltä kylmältä pizzalta.


näyttäneet pienen budjettien elokuvien kohtauksilta, tunteessa uima-altaalla, jossa ylettää jalat pohjaan.

kuin olisi syönyt yhden aterian, ja sillä on täytynyt pärjätä. ylöspäin kaartuvilla kujilla tuntuu kuin ei olisi jalkoja ja hiukset siltä, kuin ne olisivat pesty viime viikolla.


toisaalta kannan kolmen kilon kameraa, reppua täynnä turhaa. aina kun poistun kotoa, soitan sinulle ja unohdan kuinka vaikeaa oli edes koskaan lähteä. risotot, muistiinpanot, kehut, loputon kärsivällisyys, himo ja ymmärrys


maksan näitä velkoja sinulle tuntemattoman määrän vuosia.


minuun on tallentuneena yksittäisiä kuvia verkkokalvoilla.


viimeisin, oli kun me seisotaan keskellä pilkkopimeää järveä, yläpuolella tähtitaivas, jota ei koskaan näe kaupungissa


mielikuvani asuvat lasipurkissa, pienoiskoossa.
olen aina ollut hyvä hahmottamaan kokonaisuuksia,
kuitenkin kykenemätön erottamaan hyvää ja pahaa / kipua ja mielihyvää toisistaan.

kun viikkoihin, ei yksikään asia liikahda lasipurkissa. Siellä on silloin hiljaista. Katkoksia.


 yritän kodella mielikuvia hyvin,
ravistelematta
antaa niiden imeytyä valkoiseen väriin,
haalistua.


tulin eilen kotiin, avasin kaikki ikkunat
valahdin pitkin selkänojia
valheista, valmiustilasta

jotain suurta on loppuunkäsitelty.


en ehkä keksi parempaa tähän väliin,


kuin lähteä huomenna sinun kanssa berliiniin.

 siellä juoma on halpaa
asunnossa kylpyamme
näyttelyt kiinnostavia



katkoksia.