30. toukokuuta 2016

Muutakin kuin tanssia



usein jälkikäteen, kirjoitukset tuntuvat riskeiltä. riskejä kaikkialla. klassisia pää nousee tyynystä sekunnissa 10 senttiä -hetkiä, kun tulee tunne: taas tuli puhuttua liikaa. kuten usein uudessa seurassa, uuden ihmisen kanssa, tilanne vain elää ja yhtäkkiä oletkin kertonut kaiken lapsuudesta, parisuhdedraamojen, mielenterveysongelmien, traumojen kautta eiliseen kauppareissuun.
kävelet kotiin ja podet puheähkyä. pelkäät ja olet varma, ettei tämä ihminen halua enää tavata sinua.
se on aina paljastunut harhakuvitelmaksi.

2009,
oli pieni soma yksiö isoilla ikkunoilla, pyynikin laidalla, tampereella. kroonisia tulehduksia, naivia haavejatkumoa, jatkuvia nivelkipuja, opiskelua, unettomuutta, syömishäiriötä, muistamattomuutta, ihmissuhdekatastrofeja, tanssia, teatteria.

aloitin kirjoittamaan muutakin kuin tanssia -blogia silloin. olin 18, opiskelin toista vuotta tanssijaksi, kävin iltalukiossa, olin teatterilla töissä, hukutin kaiken pahan olon kiireeseen.
kaikki oli paperilla niin selkeää. suunniteltua, aikataulutettua, tavoitteellista, mutta sisällä jotain todella sekavaa, pahaa ja ristiriitaista. siksi tämä blogi joskus syntyi.

kuinka kutkuttavan nolostuttavaa on lukea vanhoja kirjoituksia. katsoa vanhoja melodramaattisia kuvia. elää tunteiden kautta uudestaan sitä huolettomuuden, naiiviiuden, tukahdutettujen tunteiden laukeamisen, synkkyyden ristiriitaista -kuplaa, joka on puhjennut. jo monta vuotta sitten. on kestänyt hiukan siirtyä ajanjaksosta, todellisuudesta toiseen. tai pikemminkin: epätodellisesta lähemmäs todellisuutta.

kaikki se tuntuu toiselta elämältä. toisen elämältä. olen oikeassa, sitä se osittain olikin.

minussa on monia puolia. näin kauniimmin muotoiltuna.


tilanteet elää. kuvia vain syntyy. kirjoitan jatkuvasti. käyn dialogia itseni kanssa. olen käynyt täällä dialogia itseni kanssa jo 6 vuotta. sisäänpäinkääntyneisyydestäni huolimatta teitä käy täällä paljon. on käynyt, käy edelleen. nyt mieleeni tulvii loputtomasti kommentteja, yhteydenottoja, sähköposteja ja kohtaamisia, joita minä olen käynyt teidän kanssa.
mm.

''Kiitos taas. Sanasi rohkeudesta antoivat tukea: muiltakin sitä on rohmuttu ilman lupaa, ja ne ryöstetyt ovat yhä elossa. Ja elämä jatkuu. Ja alkaa taas alusta. Kirjoitat totuuksia keveästi, annat tilaa valita mitkä lauseistasi saan uskoa, mitä pitää peiliin katsoessani. Kiitos!'' 

''Voi että, sanasi ovat kuin suoraan tämänhetkisestä elämäntilanteesta. En tiennytkään, miten paljon voimaa voi toisen sanoista ja kuvista saada. Kiitos.''

''Kaunis postaus - kuin pieni elokuva, joka kertoo tarinaa.''

''miten kukaan voi pelkillä sanoilla maalata niin selkeitä eläviä kuvia ihmisen mieleen? miten kukaan voi oikeasti osata kirjoittaa noin kauniisti? älä ikinä lopeta.''

''Kaunista. Kosketti syvältä yli 60-vuotiastakin...''

''Olet taidetta. Nämä sun postaukset oikeesti liikauttaa jotain mun sisällä, sanattomaksi vetää. Pysy aina vahvana, otathan vastaan nämä rakkaudet.''

puhumattakaan niistä omituisista, erityisistä, unohtumattomista kohtaamisista virtuaalimaailman ulkopuolella.
täällä, omassa paikassa, tilassa kirjoittaminen vereslihalla on vaatinut sekä tuonut rohkeutta puhua ja häpeilemätöntä riskialtista avoimuutta.

en elä kehuista, en vaadi niitä, en haali niitä. olen itseasiassa kykenemätön ottamaan niitä vastaan, en verbaalisesti vain ymmärryksen tasolla. yritän kaikkeni uskoa kohteliaisuuksia, mutta en vain pysty siihen. mutta en koskaan unohda niitä hetkiä, kun luen uuden kommentin kännykän sähköpostista ja ne sanat, tulevat ikäänkuin juuri pelottavan oikealla hetkellä. sitä täyttyy jotenkin sellaisesta lämmöstä, mitä ihmiset voivat antaa toisilleen. korvaamatonta.

kamera-lehden haastattelussa minulta kysyttiin eikö sinua pelota puhua niin henkilökohtaisia?

ei.


miksi minä kerron näitä asioita juuri nyt?
miksi minä ylipäätään puhun näitä ääneen?

muutoksia.

tahdon käydä täällä muutakin kuin dialogia itseni kanssa. en tarvitse sitä enää yhtä kipeästi. mikään ei ole kuten 6 vuotta sitten.




mitä siis teen elämälläni nyt, 24 vuotiaana?



asun somassa kodissa torkkelinmäellä helsingissä. valokuvaan, opetan satunnaisesti valokuvausta, tanssin mieluisissa projekteissa ja videoilla, pian toivottavasti taas tanssitunneilla. harrastuksena maalaan, joogaan, säästän rahaa synaan. tahdon vielä opiskelemaan kuva- ja tilataiteita.
ja jälleen puhe alkoi muka-tärkeistä-status-asioista: töistä ja projekteista. kappas, ne on niitä asioita, joihin kääriytyy tarvittaessa sekä asioita, mistä puhua (turvautua), kun joku kaukaisempi tuttu kysyy kuulumisia.
tasapainottelen. teen liikaa tai en ollenkaan. tunnen liikaa tai en ollenkaan. käyn läpi äärimmäisen raskasta vaihetta, jota ei tarvitse käydä enää koskaan uudestaan läpi.

elän ja asun yhdessä ihmisen kanssa, ketä rakkaampaa ei ole. kaikella on merkitystä. paranemisellakin.

kykenen tuntemaan ensimmäistä kertaa elämässä onnellisuutta. sen merkitystä on vaikea selittää tuntemattomille ilman silmin nähtävää muutosta ulkoisessa habituksessa. moni seuraa lähietäisyydeltä tätä eloonnousua, yhteensulautumista, paranemista, josta aion kertoa teille lisää vuosien päästä, kun olen tarpeeksi rohkea ja jaloillani.

ja jälleen, ajauduin jonnekkin puheoksennukseen..
hahaa.

noniin,

haluan laajentaa blogia, jotta nämä kaikki aihepiirit elämästäni mahtuvat tänne. sillä ennen pelkkä festarikuvareportaasi saattoi aiheuttaa minulle kiemurtelevan olon: ''ei tämä oikein sovi tänne...''

kulttuuri, taide, musiikki, keikat, tapahtumat, näyttelyt, elokuvat, lautapelit, ekologisuus, hallittu ja/tai holtiton eläminen, tervetuloa tänne.

eläköön sanat, avoimuus, rohkeus, kuvien voima, muutos, musiikki, taide, voittoa tavoittelematon olemus, periksiantamattomuus, kissat ja no, unelmat!



terkuin,

Muutakin kuin tanssia
nyt,
ok-tilassa, 6 vuotta myöhemmin.



15 kommenttia:

  1. voi sinä! ihana! upea! ja mitä vielä ♥

    VastaaPoista
  2. Ihanaa tekstiä, rakastan. ♥

    VastaaPoista
  3. olen sanonut tämän aikaisemminkin ja sanon aina uudestaan ja uudestaan, olet suurin inspiraationi. kehun kaikille blogiasi, kun puhutaan blogien lukemisesta. olet upea ja mielettömän rohkea! älä lopeta ikinä tätä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. !!!!
      ♥ olen niin niin otettu, imarreltu. kiitos tuhannesti.

      Poista
  4. Mä niin tykkään ja nautin sun postauksista ja blogista <3

    VastaaPoista
  5. Osallistu Riviera Maisonin pyyhkeiden arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista
  6. En koskaan uskonut että 23-vuotiaana elämä olisi yhtä myllerrystä. Ei oikein tiedä minne mennä, mitä tehdä. Takanani on erittäin vaikeat vuodet, mutta nyt olen onnellinen, silti jokin puuttuu. Olen itsekkin valokuvaaja mutta kamppailen päivittäin valokuvaajaidentiteettini kanssa. Blogisi saa minut vellomaan mahtavan ihanassa melankoliassa, joka vie minua eteenpäin. Sanasi ovat taikaa, hallitset sen. Kaikkea parasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tämä oli juuri sellainen voimaannuttava asia, joka pamahtaa juuri oikealla hetkellä - kiitos sanoistasi.
      kuulostaa kovin tutulta. kumpa voisi vain tehdä, tehdä ja mennä, mutta kamppailee, odottaa ja etsii ratkaisua tähän myllerrykseen, kummalliseen tyhjyyden tunteeseen, hyvänkin vierellä. melankolinen matka tämä, mutta hyvää on tulossa. molemmille!

      kaikkea hyvää, tai no parasta! ♥

      Poista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi