20. kesäkuuta 2016

sideways 2016




ennen lähtöä explosions in the sky seinällä ja meri lauloi meille PJ:n tuotantoa, hell yessss











pollyn odottelua!









PJ HARVEY!



PJ kuulosti ja näytti tajuttoman hyvältä. musta liehuva kaapu, uuden levyn mukainen teema, miesorkesteri, kuoro-osuudet, tunnelmallinen to bring you my love ja rosoinen down by the water. lisäjännitystä toi ajoittain päälle läikkyvä lindan kitkerältä haiseva brandy. huokailin vielä pitkään viimeisen kappaleen jälkeen.


explosions in the sky






odotuksena oli post-rock-transsi ja sinne myös vajosin.
sade oli kyllä eeppinen lisä. kun puolessa välissä keikkaa sade hiipui hetkeksi ja first breath after coma -biisin alkumelodia soi, tapahtui sillä sekunnilla henkilökohtainen hajoaminen. onneksi oli iso sadetakin huppu. ja kiristysnauhat. ja T:n olkapää.
sade yltyi kappaleen loppunoisessa kaatosateeksi. ei helvetti. mitkä kylmät väreet!



lauantaina alueella oli väljää. ei jonoja. siideri pysyi kylmänä. kiitos.




mykki tiesi, kuinka pönöt ja kohmeiset suomalaiset herätetään. hyppäämällä lavalta kaatosateeseen tanssimaan, tietysti.




lush!




puoli tuntia ennen keikan alkua seisoin lavan edessä kahvi kourassa. hiukan jännitti. kanssani oli kolme muuta: yksi mustassa pitkässä pvc-takissa, yksi keski-ikäinen mies ride -paita päällä ja yksi pottatukkainen grunge-tyttö. joku muukin oli arvannut yllätysesiintyjän (kukapa ei)

niska notkui tunnin niin voimakkaasti, etten meinannut jaksaa pidellä päätä pystyssä sen jälkeen. out of control, ladykillers, kenkiintuijottelu, check.




peachesin malttamaton odotus.



!!!









huh! peaches on niin punk.



hmm, huolestuin jopa itsestäni, kun huomasin jatkuvan hymyilyn aiheuttavan kramppeja jo vartin jälkeen. hymyilin koko keikan, tunnin putkeen. naurut päälle. en pysty hymyilemään todennäköisesti viikkoon naamajumeiltani.
kävin ylikierroksilla vielä tunteja keikan jälkeen. huh.

en ole optimistisuuden huippu, mutta sade ei lannistanut.
(jos miinustetaan ihmisten yleisfiiliksen lasku, hampurilaisen kastuminen, punkkulasiin satanut vesi ja märät kengät. taskumattiin ei satanut.)

kai se on se partiotausta, hahaa. enkä tykkää kuumasta. enkä ruskettumisesta.

ei ollut ruuhkaa. ei jonoja. ei ahdistavaa väenpaljoutta. en saanut auringonpistosta. tosin, sadetakin alle olisi voinut pukea villapaidan.

minusta sateen yltyminen kaatosateeksi oli kylmät väreet tuonut melankolinen lisä explosions in the sky:n, lushin ja pj harvey:n keikkoihin. ei ne mitään bilebändejä ole.



ja lopuksi läpimärkänä jatkoille. Eli kotiin katsomaan ty segall -liveä seinän kokoisena ja syömään einespinaattilettuja.





1 kommentti:

  1. Ihana postaus sulta (kuten aina) ♥ saat jotenkin niin hyvin hetkien tunnelmat tallennettua blogiisi.

    VastaaPoista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi