24. tammikuuta 2016

hallinnasta

►moderat - 3 minutes of, nasty silence


oodi viinille
rytmittömyydelle, tuoretiskeille

kuuluvuudelle, joka estää päättyvää päättymästä.

facebook on kuollut
jonon pituutta ei mietitä kun lähdetään
sisäänpääsymaksut tappavat minut sisältä.

hljgeglggvjcjhgk hkhafyhdsikh tuhgjgducfjavfjbkfkvt hkfyehkfh ighjgf hjfgvkgbjgh gjjliyehgj l

kirjaimet e ja i hehkuvat negatiivista merkityksettömyyttään
p, y, s, t, y, v, y, y, t, t, ä,
tai kykenemättömyyden tunnetta ei voi laiminlyödä
tavat kuolevat hitaasti.

unien merkityksiä punnitaan, kaikkia ihmisiä ei tarvitse tavata, tilata tiskiltä väkeviä.

eri kaupunkien välillä valmistautumista, muuttumista
minkä ääreltä lähtee, minkä äärelle palaa.
(tai sitten valehtelee, jotta pääsisi helpommalla)

toisaalta, kukapa ei.

valintojen merkitykset alkavat näkyä.

kuumetta
seurassa mieluummin mielisairaita kuin persoonallisuushäiriöitä.

kuolemanpelkoa
pudonneita hanskoja
raakoja, paleltuneita hedelmiä
itseensä hukkuvia alennusmyyntejä

kukapa ei olisi tiennyt.

vaivaannuttavaa, kun katsot noin.

kaikki on niin -
olen niin -

< luet kehosta, tilanteista, öistä ja vivahteista niin paljon.

ei tälläisiä tilanteita ennakoida.

ei tälläisiä tilanteita kuvitella, eikä varsinkaan tahdota.

ei tälläisillä tilanteilla voi kuluttaa muita, eihän?
ei tietenkään. ei tietenkään.

sitä opettelee kaikki aikanaan.

-




vaikenemista.









ennen joulua tanssimassa jamin juhlagaalassa.







joulu yhtä tunteiden ääripäitä sekä tasapainottelua niiden välillä.
lakkaamatonta päänsärkyä, levollisuutta, riemua, surua ja takaumia.





mikään ei tuntunut samalta.




oli ensimmäinen joulu ilman pappaa.

-

meillä oli uudenvuoden juhlat.
on niin siistiä katsoa, kun ihmiset yhteensointuvat.
molempien ystävät, uudet sekä vanhat.














alkuvuosi on ollut yhtä ennennäkemätöntä, hallittua kaaosta. kylmää, kuumetta, tukkoisuutta, uutta vaihetta, josta ei osaa vielä sanoa sen enempää.















en osaa vielä kuvailla, miltä tuntuu suuren surun jatkuva läsnäolo.
se ei ole sellaista surua elämästä, minkään puutteellisuudesta tai pahasta olosta vaan näistä kuolemista.




rakas kummini taisteli syöpää vastaan niin pitkään ja niin elämänjanoisesti loppuun saakka, että se särkee jotain minussa pysyvästi. hän on nyt poissa.
täältä, kivuista ja minä valun surusta, kiitollisuudesta, ikävästä pitkin tätä tasaista maata.

vaikeinta on oppia hyväksymään. hyvästelemään.



miksi minä tulin helsinkiin?
täällä on niin paljon.

















myös turku ja sen ihmiset ovat ottaneet minut avosylin vastaan.





toisinaan, merihaassa katoaa aika.







39 asteen kuumeessa nosturissa.




















näin T:n siisteimmän keikan ikinä.
olin posket punaisena ja kämmenet nihkeinä.








silmät ovat eräänlainen uloskäynti.


älä välitä
älä huuda
älä kosketa
älä kysy

älä pelasta
älä katso
älä jää

älä kerro.

kuinka surullisuus kiehtoo?
kuinka onneton vetää ihmisiä puoleensa? addiktoi?



sen tuntee, katsooko vai onko    k a t  s    o   m      a         t        t         a.














paljon elementtejä, paikkoja, ihmisiä, jotka kääntävät hiljalleen suunnan takaisin eteenpäin.








oodi puheelle puheelle puheelle puheelle puheelle puheelle puheelle puheelle peittelemättömälle puheelle puheelle puheelle puheelle puheelle puheelle puheelle puheelle.