pages

13. helmikuuta 2017

enter here.




Kotisivuni ovat valmiit.
(valuu lötkönä raatona hitaasti alas tuolilta, kaikki raajat puutuneena)

 photo nettisivu_zpsar2ts4mg.jpg

Muistan vielä yksityiskohtaisen tarkasti sen illan, kun sain aamuyön jatkoilla puolituntemattomalta ensimmäisen järjestelmäkamerani, eikä tästä ei ole edes montaa vuotta. Olin kuvannut koko nuoruuteni vain filmikameralla, joten digikuviin siirtyminen sai minut kuvaamaan jatkuvasti, joka paikassa. Meistä tuli hetkessä kameran kanssa hyvin läheisiä ja aloin ymmärtämään sitä ja se minua. Kuvat ymmärsivät minua ja toisinpäin. Kun en osannut kertoa, kuvasin. Kun en osannut puhua, kuvasin. Kun en uskaltanut, kuvasin. Kun olin vajoamaisillani, kuvasin. Se aika oli korvaamatonta, on vieläkin. Omat kotisivut omille töilleni on pieni, mutta iso askel. Kaikki se, mitä olen tehnyt viime vuosina muuttuu ikään kuin konkreettiseksi. Eniten varmasti itselleni.


ENTER HERE / SIVUILLE PÄÄSET TÄSTÄ.



10. helmikuuta 2017

clutch





Aika julkaista ensimmäinen kuvaamani musiikkivideo. Kiitos Paula, Ville, Tuomas, TATENOKAI sekä synkkä tammikuu.





dear diary,

you don't really want to hear.

we have great memories, but we're trying to forget those other memories. so we forget anything.
we're in a loop.



8. helmikuuta 2017

upcoming





TATENOKAI - Clutch /music video




City Lungs - Dance On Tables /music video




ensimmäiset omat nettisivut. hengästyttävää!
pieni, mutta suuri asia. kaikki jotenkin todella konkretisoituu.





palaan pian.



24. tammikuuta 2017

Seinät






en valitettavasti tiedä armollisuudesta mitään.

tuntuu kuin maailma voisi lakata olemasta milloin tahansa.

lattialla tyhjää ja tilaa
lohjennut etuhammas, läheisyyden kaipua
vihannesten pilkkomista laskujen päällä.

onko pakko laittaa karkkeihin gelatiinia?

kotiinsa täytyisi kutsua useammin vieraita, niin pakopaikka muuttaisi muotoaan useiden tuntien ajaksi





















































ollut paljon hyviä viikkoja. toisinaan liiankin jännittäviä, omituisia, täysiä ja meluisia. sellaiset viikot palauttavat uskon lisääntyvistä paremmista päivistä. tekee mieli nauraa kippurassa lattialla ja tehdä siinä tilassa niin paljon pysyviä päätöksiä kuin vain suinkin ehtii. mieli on vain pienen hetken kirkas.
olen tottunut sen haalistumiseen ilman surun tunnetta. se palaa kyllä.


















ostettiin lentoliput lontooseen, uaaaaaa



olohuoneklubin hautajaiset ja cats of transnistria.



intensiivinen draama-helmi kutosella.



soho rezanejad oli muuten luultavasti karismaattisin näky koskaan.



ps. etsitään arkisin lounas- ja kirppiskierrosseuraa kallion alueelta, tositarkoituksella.





tammikuu

kuvasin merituuli -yhtyeelle levynkansikuvia.







kuvasin musiikkivideon TATENOKAI:lle






tanssin Dino Mansikin musiikkivideolla.






kuvaan musiikkivideota City Lungsille.







olen laittanut samoja ruokia uuniin. samoja vegaanipullia ja lötköjä lankkuperunoita.
pää omassa perseessä ajatukset kiertävät kehää enkä välttämättä puhu vain itsestäni.

kuvitteellisia aikatauluja
levitän vesilaseja ympäri huonetta ja annan niiden hapettua, haihtua. kostuttaa kuivaa sisäilmaa.
yritän selittää sinulle miksi, mutta et näe asioita samoilla silmillä.

vesijohtovesi värjää hiuksia

yritän pelastaa itseni pähkinöillä, unella ja pelaamisella.


puhut nilkoista ja samalla ne painuvat yhteen ja kapenevat.

en oikeastaan halua ajatella, kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen. älä kerro unettomuuden seurauksista tai kuinka amnesia yrittää auttaa minua.
















minulle ei annettu unohtamisen taitoa.

muistikortilta poistuu tiedostoja, mutta jokaisesta tiedostosta jää näkymätön koodi sisälle laitteen muistiin

etsin valoa ja päinvastoin.

aika määrää ja ne ajatukset ovat taas täällä.
en tiedä olisiko tarpeellisempaa olla hiljaa vai räjähtää.
hyvä kahvipöytäkeskustelun aloituslause muuten.




tässä huoneessa seinät sulavat.