23. lokakuuta 2013

Hetken on painavaa



Tunnen sykkeen sisällä
hyvin lähellä
voimakkaana ohimolla
painava
ja tasatahtinen
joskus syvälle sisälle piiloutuu
taakse rintalastan
 tai väliin kylkiluun.


Välillä se tuntuu
henkeen juuttuvan
ilmatiet tukkien,
siellä syvälläkin se sykkii
yhtä soittoa
ja
tasaisen painavana.


Kuuntelen sitä
ja annan
sen minua tahdittaa
vaikka pitäisi
sen tempoa muuttaa.

 

Olo on kuin
tikittävä aikapommi.


Pieniä papereita
ympärillä, kaikkialla, kaikkea liikaa
tekoja numeroituja
ehkä järjestyksessä loogisessa
ne hulluksi tekee
kun en enää
osaa, enkä tiedä
kuinka niitä lasketaan.


Elän tunteilla
ja niistä tulevilla teoilla
ajatukset ajavat luomiseen
ja luominen pitää tolpillaan
kun en malta niistä yhteenkään tarttua
vaan etenen ensimmäisestä kuudenteen
kuudennesta toiseen
toisesta kahdeksanteen
ja seitsemästä takaisin ensimmäiseen
en anna aikaa
kun kiire painostaa
mikään ei purkaannu
musteeksi paperille tai tunne liikkeen kautta ulos maailmalle
vaan
kaikki sisälle kasaantuu
ja syke sisällä
palaksi kurkkuun jumittuu.


Juoksen
maitohyllyltä pakasteille
ja roskapussi kädessä roskikselle
laitan märät hiukset aina letille
kahvia jätän aina kupin pohjalle
kaulahuivin kiedon vain kierroksen
kengännauhat jää aina liian löysälle
kumpa joku tulisi
ja tukasta tarttuisi
väkisin pysäyttäisi
jotta ylikierrokset katoaisi.


Hiljaa huokaan
ja päätän, huomenna
opetella laskemaan.


Kun on taas hetkeksi käpertynyt
omaan pienuuteensa
...
alkaa naurattaa.


Sinä annoit minulle kukkia
minä keitin sinulle puuroa
se pohjaan paloi
ja ruusut hetkessä nuukahti
ne eivät ole niin kuin me. 



 Syysiltoja,
musiikkia
kylmiä väreitä.


Ystäväiseni,
tule luokseni useammin
kaipaan meitä.


Hitaita aamuja ja pannullinen kahvia.


Aamuvirkku ja tukka kipeä.



Rakkailla myös tukka kipeä
tai 
mielipide tekemästäni 'brunssista'

#tofu#nakki


#ruokakuvat#in#my#ass


Tänään,
ja eilenkin


toissapäivänäkin,
muistaakseni


Myötätuuli
puhalsi, 'yhtäkkiä tarttui
mukaansa vei
takaa hiukset eteeni heitti
eteenpäin työnsi
kulkemisen helppoutta
kun ei ilma vastusta.


Kaikkialla
hetken, oli maassa värikäs matto
joka sekunti uusi lehti
muiden sekaan maahan sulautui
oli aika pudota
ja pois hiljalleen kadota.


Kun ensilumi saapui
olin yksin.


Yritin jokaista leijuvaa
 katseella tavoittaa
etten muistaisi
minne olinkaan matkalla
yhden nappasin kielellä
kuin olisit ollut vierellä.



Odotan
että patterit pian kuumaa hehkuisi
teippirullan pää
helpommin löytyisi
lumi kevyesti maahan sataisi
pian päivät muuttuvat harmaiksi
kengännauhat solmin tiukemmin.


Pidän hyräilystä,
vanhoista pattereitsta
leveistä ikkunalaudoista.
 ja siitä
kun pesukoneen tasainen vellova,
pyörimisen hurina
tuo olon kotoisan.


Ikkunalaudat
vanhat humisevat patterit
ja sinä,




haave on toteutunut.