pages

30. joulukuuta 2017

Arkisto 2017



Muistot tuhoavat meidät.

Tallentamisen tarve ei jätä rauhaan, eikä aivosähkökäyräkuvissa näkynyt amnesia todennäköisesti ole leviämässä.

2017 oli onnistunut fiasko.
Musta, loogisesti kasaantunut kaaos, joka täytyi pysäyttää.

Untitled
Untitled
Untitled

Mietin paljon haluja, haluttomuutta, suhdetta kuvaamiseen, näkemiseen, sulkeutuneisuutta, muuttumista, muistia ja sen katoamista, hulluutta, hallintaa, lääkkeettömyyttä, kemikaaleja, roskaa, paskaa, kehoa, menettämistä, järkeä, avoimuutta, tunteita, tunteettomuutta. Päätin kohdata patoutuneen itseinhon, kolme täyttä kovalevyä sekä ns. liikaa kerralla. Opin lähtemään tilanteista, jotka ovat liikaa. Opin puolustamaan itseäni henkisesti sekä fyysisesti seksuaalisen häirinnän suhteen. Tänä vuonna voimaannuin. Uskaltauduin hakea kouluun ja yllätyksekseni pääsin sisälle. Vuonna 2021 on tarkoitus valmistua Turun Taideakatemialta kuvataitelijaksi, mutta sitä ennen lähteä vaihtoon keski-eurooppaan. Kaikki on niin selkeää ja sekavaa. Mikään ei koskaan mene kuten tahtoisi, eikä mikään tunne lopulta lopettanutkaan sinua. Olen muuttunut, olen muuttumassa, olen jatkuvasti liikkumassa, lähdössä, sekoamassa. Työpöydälle ilmaantuu rakentuvia teoksia, kulutan loppuun itseni sekä kirjaston tulostinmusteet. Tunnen itseni tyhmäksi, onnistuneeksi, surulliseksi, onnettomaksi, onnelliseksi, hulluksi, raskaaksi, hauskaksi ja arvaamattomaksi. Säästän rahaa filmeihin, turhaan, tulevaan, yllättävään.

Ensi vuonna puhun vähemmän, mutta vielä tämä yksi kerta, kuten aina sanotaan.

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

En voinut hyvin alkuvuodesta. Ja yllättyneitä ovat: ei kukaan.
Minun logiikallani lamaannutaan tai hukuttaudutaan kiireeseen. Valitsin jälkimmäisen.

Untitled

Kuvasin musiikkivideoita.

TATENOKAI - Clutch

Untitled
Untitled



City Lungs - Dance on Tables

Untitled
dead end weekend -behind the scenes
Untitled


Olin tanssimassa Dino Mansikin musiikkivideolla, jonka ohjasi Heta Saukkonen.




Kuvasin levynkansikuvia.

Ursus Factory - Älä lopeta uskomista rakkauteen baby

Ursus Factory / 2017

Ursus Factory LP
Ursus Factory LP


City Lungs - Dead End Weekend

album cover


MeriTuuli - Nyt kun olet siinä

Merituuli / 2017



Kuvasin koko kevään ennakkotehtäviä. Tuntui kuin alitajunta, kaikki piiloteltu ja puhumaton olisi tyhjentynyt viimeiseltä neljältä vuodelta.

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
MEMORIES DESTROYS US
Untitled
noises
spreading amnesia
spreading amnesia
s a     fe
Untitled
Two sides of audrey and why she's all alone now
Two sides of audrey and why she's all alone now
Untitled
Untitled
Untitled
Two sides of audrey and why she's all alone now
Two sides of audrey and why she's all alone now
Two sides of audrey and why she's all alone now


Joka vuosi yritän enemmän ja enemmän oppia pitämään kesästä. Tottua kirkkauteen, aurinkoon ja lämpöön. Todellisuudessa pönötän samettitakki päällä sinnikkäästi loppuun saakka, oli +15 tai +30. Ostan uimapuvun ihan vain tunkeakseni sen sukkahousulaatikon pohjalle. Valokuvaaminen on parasta kesällä ja kulutankin mielelläni kaiken aikani siihen. Loput ajasta istun kangaskassini kanssa kallioilla ja puistoissa. Valkkari on aina maistunut lämpimänäkin.

Untitled
Untitled
Untitled
you
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
self portrait / 2017
Untitled

Untitled


Olin Turussa kuvaamassa loppukesästä Ilmiö -festareita Nälkä-lehdelle.


Untitled

Sen jälkeen pakenin jälleen muuttoa, vastuuta, itseäni, kohti tyhjää tiliä Berliinin loppukesään.

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
memories destroys us
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
The Black Lodge
8MM
Untitled
Untitled
Untitled
Berlin / 2017
Untitled
Screen Shot 2017-11-22 at 21.54.07
Screen Shot 2017-11-22 at 21.54.48


Palasin Berliinistä ja olo oli kuin tyhjentynyt ilmapallo.

Seuraavana päivänä muutin Turkuun pahvilaatikko sylissä, taulu päässä, tietokoneen näyttö jaloissa henkilöauton takapenkillä ja astiat helisten takakontissa.

Ottilia / 2017
WAM
Untitled
Untitled


En ole vieläkään sisäistänyt muuttoani Turkuun.

Sovin tähän kaupunkiin. Jokirannan varrella on paljon kukkaistutuksia, penkkejä ja gallerioita. Olen päässyt yli klaustrofobiasta bussissa matkustamisen ja pään magneettikuvauksen myötä. Vieläkin heräilen öisin muutaman tunnin välein, en saa hallintaan paranoiaa, stressaan myöhästymisen mahdollisuutta ja yritän käyttäytyä sekä puhua vähemmän.

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
chronic
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
self portrait / 2017
Untitled

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Screen Shot 2017-11-18 at 19.31.59
Screen Shot 2017-11-18 at 19.22.17
Untitled
BED 7
status
Untitled
Untitled
status
VERIKOKEET
POST
POST 9
POST 5
POST 4
-
POST 11
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled


Tänä syksynä koin pääni toimivan. 

mietin, kuka (hullu) kantaa täyttä kovalevyä mukana, mutta sehän olen minä. harjaan hiuksia kuumemittarilla
kuume nousee, kuuntelen sen nousua
kauppakeskuksissa haisee muovin lisäksi paahtunut kahvi
uhmaan oireita olemalla googlaamatta niitä.

Sain osan häpeästä pois vatsasta

kuinka kauan muisti kestää hakkerointia?
kuuntelin magneettikuvauksessa slowdivea
joulukuun alussa pujotin pilkkopimeässä huoneessa hikoilevilla sormilla filmiä kelaan.

Untitled
Depersonalization

Tänäkin vuonna minut pelasti näyttelyt, kuvat sekä musiikki. how cliche.

Syvästi mieleen jäivät:
Kiasman ARS17: Melanie Gilligan - The Common Sense (myös Cecile B. Ewans - What the Heart Wants, jonka olin nähnyt tosin jo edellisvuonna Berlin Biennalessa)
Ars Fennican ehdokas Maija Blåfieldin ''Muistot ovat totta''
Hamburger Bahnhofissa “moving is in every direction. Environments – Installations – Narrative Spaces”
sekä Adrian Piper, The Probable Trust Registry: The Rules of the Game #1-3
Anna Torkkel: Present
WAM:in Kehon kuva -näyttely (erityisesti Reija Meriläinen)
ja Turussa New Performance -taidefestari, 5/5. (erityisesti ANALCO PROJECT: new world: violence remains)


Untitled
The Common Sense
The Common Sense

Siirryn loppuyhteenvetoon.

Untitled
do you remember me
1 2
1 3
self
florence henri remake


Ei puhuta enää,
hyvästellään vain kerran

Onnistutaan pysäyttämään kaaos juuri ennen kuin se on myöhäistä.

Kiitos 2017, hengissä vielä.

Ensi vuonna aion uida, repiä muovimatot helvettiin, kiivetä ylähyllyn komeroon, kohdella muita ihmisiä paremmin, pestä hiukset useammin, syödä tarpeeksi, ostaa synan, käydä prahassa, puhua vähemmän ja jatkaa tätä ihmettelyä.