11. elokuuta 2016

colors blurry











silent shout or shouting too loud
i woke up and the storm was over

but I still want more

colors blurry.



7. elokuuta 2016

Kaisa





me tapasimme vuosi sitten.





















jos vain kykenisin, näkisin häntä paljon useammin.

ihan kuin olisi häntä jatkuva ikävä.


--------------------------------------------------


kirjoitin 3. kesäkuuta ''kirjoita miltä tuntuu'' muistioon. en ole kirjoittanut sen jälkeen. valehtelisin, jos yrittäisin.



jatkuva jano. asiat päättyvät enkä reagoi vasta kuin viiveellä. yritän avata ulko-ovea pyörän avaimella, en ole tallentanut kenenkään numeroita. lasken viikkoja berliiniin, curen keikkaan, eräpäiviin. kesä oli kesä, ei sen enempää.

sain uusia riippuvuuksia: valheet, kakut, stranger things, les revenants, vahva siideri, läpikuultava pilkkupaita, 40 den, jäätävä youtube -jooga.

minä vain ruokin päässäni valheita, seuraavana päivänä vedän sanani takaisin. en osaa enää pukeutua. ostan hanajuomia. small-talk on kuolettavan tyhjää. tyhjentävän tylsää. tunnen itseni usein sosiaalisesti kömpelöksi, vaikka kukaan ei koskaan ole sanonut niin. puhun liikaa ja kotimatkalla vatsaa vihlova puhekrapula. kuinka moni tietääkään siitä? ei moni. siitä kirjoitettiin vasta ensimmäisen kerran iltapäivälehdessä, ehkä kohta on sopiva aika kertoa. en enää tiedä suunnista mitään.





minua kiinnostaa asiat läheltä.

iho, aika nyt. ihmiset, jotka ovat auki. ahtaat muotokuvalinssit. pinnat, epäpuhtaudet. tylsyys. pysähtyneisyys.
ei laajakuvaobjektiiveja, avaria maisemia nyt.

lähellä.



ihmiset osaavat soittaa juuri oikeaan aikaan, vaikka en vastaisikaan tai tietäisi, kuka soittaa.





28. heinäkuuta 2016

H2Ö



yhtä 5 minuuttista ja toisen päivän päänsärkyä lukuunottamatta viikonloppu oli kaikkea sitä mitä tarvitsin. oli värejä, oli kaivattuja ihmisiä, turku, pilvistä, mutta lämmintä. turku on aina yhtä vastaanottava. ihana. alkossa small-talkia viineistä ja salakuljettamisesta, torilla soi oikea musiikki, välimatkat ovat lyhyitä, turkulaisia on helppo lähestyä,
ei tarvitse kertoa heti kaikkea ensimmäisellä kerralla.

H2Ö oli kaunis.















saatoin hiukan innostua tussilagon keikalla.





ja radiopuhelimet sai aggret sisältä purettua
















tanssin hindsin keikalla ihan fiiliksissä! ja mietin, olisipa siistiä nähdä chasity belt joskus livenä + minkäköhän biisin aikana lopulta kaadun/kompastun omiin jalkoihini













dungen (miinus liekki-taustavisut) oli huikea

















kiitos turku. kiitos h2ö.
(kuvat minusta + pari muuta Jelenan ottamia!)






h2ö oli minulle pieni, mutta iso, väljä, lämmin, uutta, tilaa, kontaktia, vilpitöntä olemista, loistavaa kahvia, hampuusipizzaa puu-uunista, ainutkertaisia keikkoja ja musiikkia, paikka, jossa ei ole mitään ahdistavaa ja sellaiseksi sen myös jätän mieleeni mielelläni. jotain uutta tulee aina.



good things end.